Ne tuijottaa, tuijottaa, tuijottaa...

välitä. Olet ihan yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa. Ei se ulkomuodosta kiinni ole. Tiedät sen varmaan itsekin. Tiedän, ettei ole helppo elää esim. lihavana, koska se tuo kaikenlaista haittaa elämään muutenkin ilman ihmisten ivailua.Koska olen itsekin lihava, tiedän miltä susta tuntuu ja olen kokenut samantapasta supattelua. Ihmiset on petoja toisilleen. Älä anna niiden lannistaa itseäsi vaan nosta pääsi pystyyn ja mene reilusti ulos muiden joukkoon. Älä missään tapauksessa sulje itseäsi sisälle. Rakasta itseäsi. Joulu lähestyy ja nauti siitä. Oikein hyvää joulua sinulle.

Sinulla on kaikki samat oikeudet kuin kenellä tahansa muullakin tässä maailmassa, tajusivatpa sitten eräät mädät omenat sitä eli eivät. Ei sinun oikeutesi ja arvosi ohikulkijoiden todistuksista ole OIKEASTI riippuvainen vaikka satutettuna siltä varmasti tuntuukin!

Voit olla varma että sanojat eivät todellakaan ajattele sinua viittä sekuntia pidempää, sen ajan että saavat lohkaistuksi jotain mielestään erinomaisen vitsikästä. Ei sinunkaan pidä heitä miettiä yhtään sen kauempaa. Älä anna tuntemattomille ja merkityksettömille ihmisille tuollaista valtaa, keskity mielummin läheisiisi ja kaikkeen hyvään mitä elämässäsi on!

Ajattele vaikeuksiasi tunteittesi ym. suhteen vaikkapa näin päin: Kun sinulla on vahvat tunteet, olet myös hyvin vahvasti elossa! Herkkyys on ehdottomasti rikkaus vaikka vaikeuksia sen rikkauden kanssa aivan taatusti saatkin, saisit jokatapauksessa ihan sama mikä painoindeksisi on. Jos pystyt olemaan vahvasti surullinen, pystyt varmasti olemaan vahvasti iloinenkin, ja elämänkoulussa saat näköjään oppitunteja liiankin kanssa. Mikä lienee tilanne arvostelijoittesi kohdalla? Tunnerekisteri taitaa olla aikalailla kapeampi kun se sallii moisen käytöksen. Ei taida myöskään henkinen kypsyys ja viisaus tuolla menolla kasvaa heillä jos ei herätystä tapahdu! Parhaimmillaan vaikeudet voivat kasvattaa ihmistä niin paljon että olet henkisesti ikätovereitasi vuosia edellä, ja kaikkihan ei tietenkään opi oikein mitään ikinä. Se on arvokas lahja, vaikkakin tuskalla hankittu!

Ajattele myös kuinka nopeasti erotat ihmisistä hyvät ja huonot. Mikäänhän ei kerro ihmisestä niin paljon kuin se, miten "heikompiansa" kohtelevat. En usko että kaipaisit arvostelijoittesi kaltaista seuraa vaikka olisit hoikempikin?

Pää pystyyn vaan ja vaikkapa takaisin sinne henkkalaan ja maukkalaan, oli ainakin joku vuosi sitten ihan hienoja vaatteita siellä näyttävämpien naisten osastolla. Älä anna tuntemattomille ihmisille tuollaista valtaa!

suustaan päästävät... Tuollainen "jonkun kaltaisten pitäisi pysyä poissa julkisilta paikoilta koska pelottavat lapsia" oli törkeää.

Ihmiset tuijottavat heidän mielestään erilaista...Eivätkä välttämättä aina edes tajua, miltä se voi tuntua.

Toivon jaksamista sinulle!

Sä olet rohkea ihminen kun kirjoitat tänne todella. Sun kannattasi olla tyytyväinen hyviin puoliisi. Koska sullakin on niitä. Lihavat ihmiset ovat yleensä sitä paitsi jopa sosiaalisempia kun laihemmat. Olen huomannut, itse olen normaalin kokoinen nainen. Ja on muakin haukuttu. Koska en ole mallin mitoissa. Mut so what, olen mukava ja muuten hyvännäköinen. Korosta säkin hyviä puoliasi. Jokainen on erillainen sehän on hyvä asia milestäni. Vaikka tämä maailma ei arvoista muutenkaan erillaisuutta.

minä olen laiha, kai normaalia paremman näköinen kun kaikki tuijottaa....
tutut sanoo söisit enemmän, tarviit vaatteet lasten osastolta.. Naiset kattoo arvostavasti nenän vartta pitkin, miehet aattelee mut kosteisiin päiväuniinsa.
Miehiä ei voi katsoa silmiin saati hymyillä ettivät saa väärää käsitystä. Työpaikalle meno ahistaa ihan sairaasti, kaupungilla ihmisten päät kääntyy, haluisin olla näkymätön.
Itse arvostan ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, en ulkonäön vuoksi. Tänkin kuoren alla on yksinäinen, hiljainen tyttö, yksin surujen ja tunteidensa kanssa. Mulla ei ole ystäviä, ei edes yhtä ystävää jolle voisin kertoa asioita, ajatuksia, kenen kanssa mennä jonnekkin, aina niin yksin.... voimia

Kiitän asiallisista kirjoittamisistanne, en ollut ollenkaan varma uskallanko lukea ainoatakaan vastausta siinä pelossa, että joka viestin kohdalla lukee laihduta laihduta bla bla bla...

Mietin viime yön ja itkin asiaa. Aamulla ihan sammakkosilmä olo ja päätin jäädä itseeni sisälle makaamaan - katsomaan elokuvia ei todellisesta elämästä. Katsoinkin, ja sitten sain tarmonpuuskan.

On joskus päiviä milloin on niin kamalan vaikea kestää mitään, toisina päivinä kestän vaikka mitä ja annan takaisinkin samalla mitalla, verbaalisesti lahjakas kun olen. Tässä heijastuu omat voimiseni - hypomaanisessa jaksossa olen ihan eri ihminen kun masennus vaiheessa. Ja kun olen vielä sekamuotoinen, niin mielialat voi mennä ylös alas miten sattuu.

Yritän keskittyä hyviin asioihin, mutta joskus se on liian vaikeaa. Kuviossa on monesti myös mukana MYÖTÄHÄPEÄ. Kundikaverini on pitkä ja langanlaiha ja ei liho millään...tuntuu että kun kadulla mennään niin ihmiset ajattelee, että mitä tuon näköinen mies tekee mun kanssa. Vedän kättä toisen kädestä pois ja menen kaemmas, en uskalla olla läsnä, ettei kukaan sano toiselle pahaa sanaa. Mieheni kokee tämän loukkaavana, koska hän sanoo olevansa minusta ylpeä juuri tälläisenä kun olen. Samaa myötähäpeää tunnen läheisteni kanssa...

Itse en koskaa moiseen pinnallisuuteen kykenesi, siihen olen aivan liian avomielinen. Minusta erilaisuus on rikkautta ja kuolisin tylsyyteen jos kaikki olisivat toisensa kaltaisia. Itse arvostan ihmisessä niin paljon sitä sielua kuoren alla, etten pysty ymmärtämään miten ihmiset osaa olla niin julmia...

Oli sitten kaunis..ruma..lihava..laiha..pitkä..pätkä...tumma..vaalea...

Miksei me kaikki saataisia olla omia itsejämme ja hyväksyttyjä ja rakastettuja? Tietäispä sen.

Kiitos siis kaikille teille joilla on sydän paikallaan...

Oli sitten lihava, laiha, kaunis, ruma, iso, pieni jne...
Itse olen nätti ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen, siitä on ollut aina harmia...
En ole iljennyt kapakoihin ( aikoinaan ), en ostaa tupakkaa jne...
Kun autoilen, tuntuu että kaikki tuijottaa, onkohan tuolla edes korttia...
Kun olen lapseni kanssa liikenteessä, onkohan tuo hänen pikkuveli...

Kaikki tuijottaa, tai ainakin luulen niin, luulen jopa tietäväni mitä he ajattelevat, osun ehkä välillä oikeaankin...

Mutta hei, antaa heidän tuijottaa, olemme kaikki yksilöllisiä, meillä on silti oikeus elää.
Mutta meillä joita tuijotetaan, meillä on etuoikeus, puhdas omatunto siitä, ettei ainakaan itse syyllisty samaan...luulisin niin...

Hyvää joulua sinulle...

Kun noin syvästi häpeät ulkomuotoasi, miksi et antaisi itsellesi mahdollisuutta olla tyytyväinen itseesi ja täten laihduta? Liikalihavuus on sellainen asia minkä voi itse korjata jos haluaa. Ruokavalio kuntoon ja hieman kävelyä, ei se muuta tarvitse!
Toinen vaihtoehto tietysti on tulla asian kanssa sinuiksi, mutta se saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty.