neulanäytteen tuloksen: pahanlaatuinen kasvain rinnassa.
Miten tästä eteen päin?
Itken,itken ja taas vain itken.
Olen 48.vuotias,kolmen jo aikuisen lapsen äiti.
En ole vielä valmis kuolemaan,
Olen kirjoittanut kaikille syöpäpalstoille.,
Miten tästä eteen päin?
Itken,itken ja taas vain itken.
Olen 48.vuotias,kolmen jo aikuisen lapsen äiti.
En ole vielä valmis kuolemaan,
Olen kirjoittanut kaikille syöpäpalstoille.,
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei se vielä kuolinviesti ole. Älä nyt itke vielä sitä.
Kurja on tilanne ja mieli varmasti ihan maassa, uskon sen.
Kyllä lääkärisi kertoo tarkemmin millainen tilanne on ja mitä hoitoja on parasta tehdä.
Yritä nyt rauhoittua ja ala kohottaa kuntoasi. Hoidot tulee ilmeisesti olemaan kohtalaisen tehokkaita ja rankkojakin, mutta varmasti niillä on vaikutusta.
Saanko rukoilla täällä yksinäisyydessä voimia sinulle että kestäisit koko kuntoutuksen ja paranisit.
ja haet apua. Minulta löydettiin syöpä rinnasta syksyllä -06. Sain sytot,säteet,täsmälääkkeen ja hormoonilääkityksen. Nyt olen edelleen elossa ja terve ja meitä on paljon. Et ole yksin.
Syöpäyhdistyksestä on mahdollista saada tukihenkilö -suosittelen. Leikkauksen jälkeen tietää,minkälainen syöpä on ja sen mukaiset hoidot räätälöidään yksilöllisesti.
Ennen kaikkea älä jää yksin.
Voimahali!
saamisesta hoitojen alkamiseen taitaa olla kaikkein vaikenta aikaa. Minulla todettiin tähystyksessä peräsuolisyöpä tämän vuoden toukokuussa ja odotellessa lisätutkimuksia ja sädehoitoon pääsyä kuvittelin syövän jo levinneen joka paikkaan. Mieli teki tepposet ja tunsin kaikenlaisia oireita lantion alueella. Kun sitten hoito alkoi, olo helpottui. Kokosin voimani ja elin vain hoitovaiheesta toiseen. Ei tämä varmaan sinua paljon lohduta, mutta nykyään syövän nujertamiseksi on tehokkaita hoitoja.
On ikävää,että olet saanut rintasyöpädiagnoosin.
Mutta usko pois ei se ole kuolemantuomio,ymmärrän ja tiedän kokemuksesta että tiedon saatua ensijärkytys on pahinta.
Pikkuhiljaa alat sisäistämään tiedon ja kun saat tietoa sairaudesta, huomaat että elämä jatkuu.. jatkuu....
Rintasyövän hoidot ja ennusteet ovat erittäin hyviä tänä päivänä
Kun pääset leikkaukseen ja hoitoihin huomaat että miten hyvissä käsissä olet ja miten hyvin sairauttasi hoidetaan.
Älä ala murehtimaan huomista tai tulevaa liikaa, itke kun itkettää se helpottaa.
Mutta keskity elämiseen,pidä kunnostasi huolta,edessäsi voi olla vuosia ,vuosikymmeniä elämää.
Kanssasi kaikki mennään eteenpäin ,ja voit kysyä täältä ja muilta palstoilta mieltäsi painavista asioista.
aluksi,sitten kun leikkaus on ohi,ja hoidot alkaa
sitä menee vaan virran mukana hoidosta toiseen,ja
pian ennekuin huomaatkaan on hoidot ohi,tsemppiä
sinulle kirjoittele kuulumisiasi,ja kysele mikä
askarruttaa.
noin vaan kuole..... Itse olin samassa tilanteessa 15 vuotta siiten. Nyt olen 49 ja kolme sairastumista on jo takana. Vaan tässä vaan sinnittelen.
mutta nyt kaivat sisältäs sen pienen soturin ja käyt vastahyökkäyksseen.Taistelet yhessä lääkärilöihen kans itelles tervveen elämän-Elä luovuta-kirjuta tänne kun ahisttaa-tiällä on paljo rintasyöpäläissii-hyö tiettäät neuvvoo ja kannusttoo sinnuu!Voimia,voimia!
taistella syöpää vastaan.Usein sanotaan taistele,en oikein pidä tätä taistelu lajina.anteeksi vaan.
Eihän tämä toki mikään taistelulaji ole, mutta mitä sanontaa sitten itse käyttäisit? Minun mielestä taistella on luovuttamisen vastakohta, joten pitäisikö syöpäpotilasta sitten kannustaa luovuttamaan?
hyviä sanontoja kamppaile, sinnitte ,taistele, jne minusta kaikki käy puhuttaessa syövästä.
ne ovat ja siksi en ymmärtänytkään tuon edellisen kommenttia. Ainakin itse olen tuntenut tässä hoitoputkessa nimenomaan taistelevani tätä tautia vastaan. Joskus jopa sen toiveikkaan mielialan palauttamiseksi voi joutua taistelemaan ettei ihan synkkyyteen ja itsesääliin vaivu.
myös,että he jotka eivät taistelleet vastaan,on syöpä uusinut.
kyllä,samaa mieltä - taistellaan.
Et muuten selvästikkää ole tuo aloittaja.
Miksi yrität antaa sitä kuvaa.
Hänellä on varmasti tarpeeksi kestämistä joten olisi parempi ettet yritä mustata kärsivää täällä, muka hänen mielipiteillään.
... käy epätoivon suossa ja tule takaisin; kirjoita, piirrä ja maalaa mustia mörköjä, vedä niiden päälle punaiset henkselit; vihaa kasvaintasi ja rakasta itseäsi. Kuuntele pesänpurkamisviettiä ja siivoa vaatekaapista käyttämättömät koltut huitsin hiiteen. Käy kirkossa tai moskeijassa; mene metsään ja silitä kaikki vastaan tulevat koirat.
Tee sitä mihin sinulla on tarve. Anna itsellesi armoa ja arvoa.
Kirjoita meille!
*Inka, 40v, leukemia