En oikein tiedä mihin palstalle kuulun....
Olen viidennellä viikolla raskaana. Miestä olen tuntenut vasta kuukauden ajan. Menimme heti ekana iltana sänkyyn ja seksiä on ollut todella monesti kuukauden aikana. Jätimme yhdellä kerralla kondomia käytttämättä ja koko elämässäni se olikin ensimmäinen kerta ilman ehkäisyä....
Tottakai kuka tahansa tietää,että yhdestä kerrasta voi tulla raskaaksi,mutta tuntuu niin väärälle että tulen itse heti ja toiset yrittävät monta vuotta.
"Isälle"soittelin ja laitoin viestejä, mutta herra ei ole ottanut yhteyttä kolmeen päivään. (olen kolme päivää tiennyt raskaudestani) Tämä ahdistaa minua erittäin paljon!Minulla on ystävät tukena,mutta jostain syystä miehen tuki olisi äärimmäisen tärkeää,vaikkemme toisiamme tunne kunnolla. Olen loukkantunut, koska tuntuu että häntä ei kiinnosta asia, tai sitten se ahdistaa liikaa.Silti hänenkin mielestäni kuuluisi ottaa vastuuta ja tulla esim.kanssani terkkulaan.
Olen 20-vuotias opiskelija. Ja abortti on kyllä käynyt mielessä...Minulla ei olisi tällähetkellä lapselle tarjota kuin äidin syli. Äidin syli ei ehkä aina riita,koska tunnen mieleltänikin olevan liian nuori.Olen sairastanut nuorempana masennusta ja nyt haluaisin voida keskittyä opiskeluihin ja itsenäisen elämän opetteluun. Miten uskaltaisin ottaa vastuun toisesta ihmisestä??
Totuus on (kaikenlaista kokeneena) että pahempiakin ja rankempiakin asioita maailmassa on. Kuitenkin tämä mietityttää minua naisena paljonkin,koska onhan kyse sisälläni olevasta alkiosta,josta kehittyisi joskus vielä lapsi.
Opin taas jälleen kerran kantapään kautta. (niinkuin aina)
Löytyykö vastaavia tilanteita?? Ja voi moralisoida ihan vapaasti,mutta ns.ilkeilyt jätän omaan arvoonsa. Samoin ahdasmielisten uskovaisten kommentit,sekä moraalijoiden ketkä todennäköisesti eivät edes ikinä ole olleet raskaaana.
Olen viidennellä viikolla raskaana. Miestä olen tuntenut vasta kuukauden ajan. Menimme heti ekana iltana sänkyyn ja seksiä on ollut todella monesti kuukauden aikana. Jätimme yhdellä kerralla kondomia käytttämättä ja koko elämässäni se olikin ensimmäinen kerta ilman ehkäisyä....
Tottakai kuka tahansa tietää,että yhdestä kerrasta voi tulla raskaaksi,mutta tuntuu niin väärälle että tulen itse heti ja toiset yrittävät monta vuotta.
"Isälle"soittelin ja laitoin viestejä, mutta herra ei ole ottanut yhteyttä kolmeen päivään. (olen kolme päivää tiennyt raskaudestani) Tämä ahdistaa minua erittäin paljon!Minulla on ystävät tukena,mutta jostain syystä miehen tuki olisi äärimmäisen tärkeää,vaikkemme toisiamme tunne kunnolla. Olen loukkantunut, koska tuntuu että häntä ei kiinnosta asia, tai sitten se ahdistaa liikaa.Silti hänenkin mielestäni kuuluisi ottaa vastuuta ja tulla esim.kanssani terkkulaan.
Olen 20-vuotias opiskelija. Ja abortti on kyllä käynyt mielessä...Minulla ei olisi tällähetkellä lapselle tarjota kuin äidin syli. Äidin syli ei ehkä aina riita,koska tunnen mieleltänikin olevan liian nuori.Olen sairastanut nuorempana masennusta ja nyt haluaisin voida keskittyä opiskeluihin ja itsenäisen elämän opetteluun. Miten uskaltaisin ottaa vastuun toisesta ihmisestä??
Totuus on (kaikenlaista kokeneena) että pahempiakin ja rankempiakin asioita maailmassa on. Kuitenkin tämä mietityttää minua naisena paljonkin,koska onhan kyse sisälläni olevasta alkiosta,josta kehittyisi joskus vielä lapsi.
Opin taas jälleen kerran kantapään kautta. (niinkuin aina)
Löytyykö vastaavia tilanteita?? Ja voi moralisoida ihan vapaasti,mutta ns.ilkeilyt jätän omaan arvoonsa. Samoin ahdasmielisten uskovaisten kommentit,sekä moraalijoiden ketkä todennäköisesti eivät edes ikinä ole olleet raskaaana.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Sen teetkö keskeytyksen vai lapsen päätät vain sinä.
Anna miehelle vähän aikaa. Arvaan, että itsekin tarvitsit vähän aikaa sopeutua, ennenkuin uskalsit epäilyn jälkeen tehdä testin. Sitä samaa aikaa sopeutua tarvitsee myös mies. Uskoisi noin suuren asian ollessa kyseessä, miehen ottavan yhteyttä sinuun heti kunhan järkytykseltään kykenee. Jos ei ota ja yrittää pakoilla, niin mitäpä sillä miehellä tekisitkään, päätit mitä tahansa, ei siltä silloin tukeakaan saa.
Pientä tyydytystä kostonhaluusi voit ehkäpä saada siitä, että laitat miehen maksamaan elatusmaksuja, jos lapsen pidät. Se ei korvaa puuttuvaa tukea, mutta jotain pientä tyydytystä se voi antaa, riippuen tietenkin siitä miten kostonhaluinen ihminen olet...
Onnea valintoihisi! Muista, että hanki tietoa abortista etukäteen mahdollisimman paljon, että varmasti jo lähtiessä tiedät mitä olet tekemässä, niin ei tarvitse jälkeen päin harmitella. Aikaisemmat mielenterveydelliset ongelmat nostavat mahdollisuuttasi olla epäonnekasta viidennestä (tai neljännestä, lähteestä riippuen), jotka eivät selviä abortista ilman psyykkisiä vaurioita. (Sama tietenkin myös toisin päin: eli riskisi masentua lapsen pitämisestäkin on korkeammat, mutta siinä et tee mitään peruuttamatonta...)
--lapsen pitämäisessä ei ole mitään peruuttamatonta.
Jos päätät loppu raskaudesta tai lapsen jo synnyttyä että et haluakaan lasta niin voit antaa hänet adoptioon.
Tai jatkaa lapsen äitinä.
Ainoa peruuttamaton asia on abortti.
Mieti rauhassa, on kyse SINUN loppuelämästäsi.
on peruuttamatonta. Miten ihmeessä ei olisi? Jos lapsen pidät, se lapsi on silloin sinun huollettavanasi, peruuttamattomasti. Ja jos annat adoptioon, olet nainen, joka on synnyttänyt lapsen ja antanut sen pois, peruuttamattomasti. Ei se kokemus raskaudesta, synnytyksestä ja lapsesta adoptionkaan jälkeen olemattomiin häviä. Ei se poistu elämästä kuten sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Kyllä ei-toivotun raskauden kohdatessa valinnat on tehtävä vaihtoehdoista, jotka ovat kaikki peruuttamattomia. Siksi ne valinnat pitäisi saada tehdä vapaaehtoisesti, ilman ulkopuolista painostusta mihinkään suuntaan.
adoptioon niin on nainen joka antoi lapselleen elämän.
Nainen jota kunioitetaan tästä epäitsekkäästä päätöksestään.
Nainen joka ei joudu sellaisiin vakaviin traumoihin joita tällä palstalla näkyy, loputtomien seli-selittelyjen noidankehään, miksi muka kuolema oli sille lapselle paljon parempi vaihtoehto..
Eikä adoptio ole niin peruuttamaton kuin abortti. Sen lapsen voi kohdata ja asiaa käsitellä yhdessä myöhemminkin. Abortin jälkeen lapsi on ikuisesti ja peruuttamattomasti siellä missä onkaan.
on nainen joka antoi lapselleen elämän. Tämä taas on asia joka ei tule ilmi tuolla reaalimaailmassa kunnioituksena epäitsekkäästä päätöksestä. Se on asia, joka tulee ilmi monenlaisena lähinnä negatiivisena kritiikkinä. Olet nainen, joka vastuuttomuuttaan hylkäsi oman lapsensa, jolla ei tämän hylkäämisen jälkeen tulisi olla oikeuta uusiin lapsiin. "Kuinka kauan aioit tätä lasta jaksaa?", on kysymys jonka saa kuulla moneen kertaan, jos vielä lapsia on hankkimassa. Olet epäonnistunut naisen tärkeimmässä tehtävässä, eli äitiydessä.
Ajan kanssa niin omakin syyllisyys kuin myöskin ulkopuolisten kommentit vähenevät. Mutta on niitä, jotka eivät koskaan täysin unohda, ja sinä olet yksi heistä, vaikket asiaa katuisikaan. Kuitenkin se ihmetys, kummastus ja paheksunta, jonka kohtaat, kun ensin olet raskaana ja sitten et viitsikään vanhemmuuteen ryhtyä, on henkisesti parempi vastaanottaa kun olet itse oman päätöksesi takana.
Tätä päätöstä tehdessään on varauduttava myöskin siihen, ettei sinulle koskaan enää ole mahdollista lastasi tavata taikka mitään hänestä kuulla. Suomessa ei tehdä avoimia adoptioita, joissa biologisella äidilläkin olisi sananvaltaa lapsensa suhteen. Jolleivat adoptiovanhemmat tai myöhemmin lapsi itse halua minkäänlaista kontaktia biovanhempaan, ei mitään yhteisiä asian käsittelyitä myöskään tule. Toki toiveita voi esittää ja aina on mahdollista, että adoptiovanhemmatkin haluavat säilyttää välit biologisen äidin kanssa, mutta sen varaan ei voi päätöstä tehdessään laskea. Adoptiopäätös on tehtävä kuten päätös sterilisaatiosta, lopullisena ja peruuttamattomana ratkaisuna. Sterilisaationkin voi saada myöhemmin purettua, mutta ei sen varaan voi laskea kun sterilisaatioon pyrkii. Sama pätee siihen, kun lastasi olet toiselle omaksi antamassa. Täytyy varautua siihen, että sen tehdessäsi luovut lapsestasi kokonaan, lopullisesti ja peruuttamattomasti. Jos kokee ettei tähän kykene, ei lasta tule adoptioon antaa, vaan tulee mieluummin kysellä erilaisia sijaisperhejärjestelyjä, kunnes itse saa asiansa kuntoon.
niistä sijaisperheistähän on mahdoton pula. Koska ihmise tosiaan haluaisivat sen adoptiolapsen eli "oman lapsen", jota biologinen äiti ei voi takaisin hakea ja jokapäiväiseen elämään puuttua.
Juuri Pelastakaa lapset ry kerää varoja näille huostaanotetuille/sijoitetuille lapsille. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on noin 15000 ja avohuollon tukitoimien piirissä noin 60000.
Voimme vain miettiä, kuinka paljon nämä kasvaisivat, jos joka vuosi 10000 naista, jotka kokevat oikeaksi ratkaisuksi abortin, pakotettaisiinkin lapsi synnyttämään.
Tekstisi oli erittäin hyvä ja syvällinen kuvaus siitä reaalitodellisuudesta, joka kohtaa varmasti jokaisen adoptioon antavan. Kuinka moni pystyy siihen ryöpytykseen ja kuinka moni sitten yrittäisi niillä omilla voimillaan, jotka raskauden alussa olisi auttamatta liian heikoiksi miettinyt.
Kuinka moni tosiaan olisi valmis luopumaan kantamastaan lapseksi kokonaan eli antaisi adoptioon? Ja kuinka monen lapsen kohtalo olisi pyöriä loputtomasti oman kodin ja mahdollisten sijoituskotien välillä, kun biologisilla vanhemmilla ei olisi niitä rahkeita lasta kasvattaa, kovasta yrityksestään huolimatta.
Sijoituskoteja etsivistä suomalaisista lapsista ei todellakaan ole pulaa.
Tuossa totesinkin,että todellakin mielestäni mies maksaa osansa.Onhan kysymys myös hänen lapsestaan ja aiheuttamasta raskaudesta.(Ihan yhtä paljon osallinen kuin minäkin siis)
Jos pitäisin lapsen ja hän ei haluaisi olla lapsen kanssa missään tekemisissä,niin se olisi äärimmäisen surullista!!Ei ehkä minun kannaltani,mutta miehen ja lapsen kannalta. Tietysti itse menettäisin parhaan mahdollisen tuen.
En usko abortin teon lisäävän masentuneisuuttani. Tämä tosiaankin tuntuu loppujen lopuksi niin pieneltä moneen muuhun asiaan verrattuna! Lapsen pitäminen sitten taas olisi eri asia.Pelottaisi kovasti jaksaminen lapsen kanssa. Tottakai haluan ajatella oman lapseni parasta kaikessa.Mutta jos uuvun ja en kykenekään siihen?Jokainen masentunut tietää, ettei silloin ole kysymys halusta nousta sängystä vaan totaalisesta kykenemättömyydestä. Itse olen päässyt siihen vaiheeseen,että jaksan lukea ja opiskella,mitä en todellakaan tehnyt esim.peruskouluikäisenä. Olen siis hyvin innostunut opiskeluista tällähetkellä.
Tiedän olevani vielä joku päivä hyvä äiti lapselleni. Tämä pikkuinen vain tuli vähän liian aikaisin vatsaani.
ei varmaan tuu ajatelleeks mikä sen lapsen kohtalo osi ollu sitten ilman adoptioo. Tän takia varmaan moni lapsi salataan sinne viemäriin koska se on helpompaa, tai ainakin kuvitellaan niin.
Onhan se väärin että oletetaan automaattisesti että nainen pitää lapsen vaikka poisantaessaan ajattelee lapsen parasta. Vika on sillon siinä ymmärtämättömässä paheksujassa, ei naisessa.
Asioita/sääntöjä pitäs muuttaa siltä osin että kontakstin lapseen vois säilyttää jos se nyt ei vielä mahdollista. Mutta eikö lapsi kuitenkin saa selvitettyä henkilöllisyyden täysikäsenä (jos saa ylipäätään tietää adoptiosta..)? Pitäs pystyä, kuten nykyään sukusolujenkin..
sijaislapsia ei haluta sen takia pikemminkään koska nehän yleensä sijotetaan jossain vaiheessa takas kotiinsa eli niistä joutuu sit luopuun.
Ei niinkään yhteydenpidon takia biovanhempiin.
Kuten jo vaikka kuinka monesti todettu, niitä abortoimatta jääneitä lapsia tuskin 10000 jäis vaille kotia viitseliäämmän ehkäsynkäytön ja enimmän osan itsepitämisten jälkeen..
näkyypä sitten sullakin aikamoiseks seli-selittelyks menevän...
sun pikkuises aika on elää NYT ja VAIN nyt!!!! Toimi sen mukaan ja lopeta ankeiden verukkeiden suoltaminen..
Mutta tee päätös itsenäisesti!.
Olet aivan oikein pohtimassa asiaa monelta kantilta. Pitkän päälle on kuitenkin tärkeää että pystyt itsellesi perutelemaan miksi teet ratkaisun minkä teetkin. Sillä mitä mieltä miehesi on tällä hetkellä, ei pitkän päälle ole niin paljon merkitystä. Jos hän haluaa abortin ja sinä et, ei ehdottomasti kannata tehdä sitä. Mies kyllä kasvaa asian mukana, ja jos ei niin silloin hän ei olekaan sinulle se oikea.
Sinun tulee miettiä vain itseäsi, kun päätät lapsen synnyttämisestä. Vain sinä joudut lapsen kantamaan 9 kk ja synnyttämään. Olet hänen äitinsä lopun elämääsi. Se ei ole mikään pikkujuttu. Äitiys on ihana asia, oikealla hetkellä ja oikeassa elämäntilanteessa.
Älä välitä täällä hihhuloivista ääriryhmittymistä ja heidän terrorismistaan. Tee päätöksesi rauhassa ja hakiten. Silloin voit olla sinut ratkaisusi kanssa lopun eläämää.
No, sulla ei sitten ollut muuta asiaa...tällä kertaakaan
" biologinen äiti ei voi takaisin hakea ja jokapäiväiseen elämään puuttua."
"Kuten jo vaikka kuinka monesti todettu, niitä abortoimatta jääneitä lapsia tuskin 10000 jäis vaille kotia viitseliäämmän ehkäsynkäytön ja enimmän osan itsepitämisten jälkeen.."
Kuten on tosiaan jo todettu, ei ole mitään perusteita, että kenenkään ehkäisynkäyttö tehostuisi aborttikiellon johdosta. Koska useimmat eivät vain usko tulevansa raskaaksi, joten eihän heidän tarvitse siten aborttiakaan miettiä! Riippumatta siitä, onko se laillinen vai laiton.
Ja juuri kuten sanoin, "lapsen pitäminen" vastoin alkuraskauden suunnitelmia on suuri riski huostaanotoille. Yleensä kun sille on syy, miksi alkuraskaudessa kokee, ettei lasta olisi valmis vastaanottamaan. Siten adoptiolasten määrä tuskin kasvaisi, huostaanotettujen todennäköisesti paljonkin.
tässäkin taas on?
"Kuten on tosiaan jo todettu, ei ole mitään perusteita, että kenenkään ehkäisynkäyttö tehostuisi aborttikiellon johdosta. Koska useimmat eivät vain usko tulevansa raskaaksi, joten eihän heidän tarvitse siten aborttiakaan miettiä! Riippumatta siitä, onko se laillinen vai laiton."
Ei perusteita? No ei taida olla perusteita myöskään sille etteikö tehostuisi?!! Sitä kun ei olla vissiin missään kokeiltukaan, runsasta ehkäsysaatavuutta ja tiukempaa aborttilakia!
Kaiken järjen mukaan se holtiton 40%akin alkaisi kiinnostua ehkäsystä -tai jättäis turha riskit ottamattakin, jos tiedossa on ettei viimesintä vaihtoehtoo eli helppoa pilleriaborttia tai muunkaaanlaista ole enää satavilla!!
sinä tosissasi, että ihmiset jättävät ehkäisyn käyttämättä sen takia, että päättävät mennä aborttiin sen sijasta?
Ei todellakaan, vaan he uskovat, etteivät VOI tulla raskaaksi. Ei vain yhdestä kerrasta, ei kun mies ei lauennut sisään, ei kun muut yrittävät lapsia vuosia, ei kun nainen on päällä, ei kun käy nopeasti suihkussa, ei kun...
Siis joko käsität? Ihmiset eivät usko voivansa tulla raskaaksi, joten eiväthän he usko tarvitsevansa silloin aborttiakaan!
En käsitä, miten teillä on sellainen mielikuva, että valtaosa pitäisi aborttia ehkäisyvaihtoehtona ja suunniteltuna toimena, "jos raskaaksi tullaankin".
"Sitä kun ei olla vissiin missään kokeiltukaan, runsasta ehkäsysaatavuutta ja tiukempaa aborttilakia!"
Ei olekaan :D Ja johtuu tosiaan siitä, mistä ollaan puhuttu. Yleensä yhteiskunnassa kun yhteiskunnassa ehkäisyn salliminen ja yleistyminen johtaa myös aborttikannan muuttumiseen sallivampaan suuntaan. Ne ovat siis toistensa kanssa peräjunassa kulkevia. Koska molemmat niistä liittyvät kiinteästi naisten aseman parantumiseen yhteiskunnassa.
Ja tosiaan syykin on aika yksinkertainen. Jos kerran hedelmöitys ei ole ihmiselämän alun kannalta se merkitsevin pointti, miksi kohtuun kiinnittyminenkään sitä olisi. Miksei yhtä hyvin jokin muu myöhäisempi ajankohta, etenkin ajankohta, jonka jälkeen se lapsi edes teoriassa ei ole tyystin riippuvainen äitinsä kropan sisällä olemisesta.
Katsos, kun tosiaan sille on syynsä, minkä takia tuollaista aborttikiellon yhdistämistä vapaaseen ehkäisyyn ei juuri esiinny. Ne ovat liian vahvasti liitoksissa toisiinsa ihmisten asenteissa.
Pääasia on, että olet tietoinen siitä mitkä riskisi ovat ja mitä olet tekemässä...
Kuten missä tahansa projektissa, sinun on tehtävä syvällinen SWOT analyysi itsestäsi tilanteessa (mitkä ovat vahvuutesi, heikkoutesi, uhkasi ja mahdollisuutesi, niin lapsen pitämiseeen kuin abortin tekemiseen...).
tietyti ne ottaa helpommin sen riskin, ajatellen että jos nyt niin huono tuuri käy niin sittenhän voin mennä aborttiin.. eihän ne tietenkään usko että siihenkään joutus oikeesti mutta kun sekin vaihtoehto on tarjolla ni mikäs siinä.
"Ja tosiaan syykin on aika yksinkertainen. Jos kerran hedelmöitys ei ole ihmiselämän alun kannalta se merkitsevin pointti, miksi kohtuun kiinnittyminenkään sitä olisi."
Tähän en nyt edes lähde enää, niin monet virret on jo veisattu.. jos ne avainsanat 'varma tappaminen' ja 'yksilön todistettava olemassaolo' sanoo mitään.
Luulempa että aborttilainsäädännön ja etenkin lasten oikeuksien kehitys laahaa ehkäsykehityksen jäljessä. Tilannehan on täälläkin täysin eri nyt kuin silloin 1970.
raskaaksi aikoinani. Yksi ainoa kerta riitti. Olihan se hauskaa sitten kinata lääkärien kanssa siitä lasketusta ajasta, olivat eri mieltä kanssani, mutta kun en ollut kuin kerran, niin tiesin päivämääränkin.
Mullekkin se raskaus tuli mahdollisimman huonoon aikaan, olin juuri saanut esikoiseni, ja lääkärit löysivät solumuutoksia kohtuni suulta. Siihen aikaan niitä ei voitu tutkia sitten raskauden aikana. Suosittivat siis aborttia, jotta tutkittaisiin, sairastinko esim syöpää.
Päätin otta riskin, ja sanoin että tutkitaan sitten kun lapsi on syntynyt. (minä en omastani luovu, en vaikka oma henkeni menisi) Ja ei mitään tautia sitten löytynytkään ja lapsi oli terve. Ihan suotta olisin sen abortoinut.
Nykyisin olen jo kolmen lapsen äiti, vanha jo, tämän viimeisimpäni sain 42vuotiaana, ja täytyy sanoa, että tämä on suurimpia nautintoja, mitä elämän varrelle ihmiselle sattuu, tämä vauvan ihastelu- meillä, olen ihan pöpinä herttaiseen vauvan hymyyn yhä uudestaan ja uudestaan......
Heippa! Kävin tossa parisen kuukautta sitten gynekologilla ihan "peruskäynnillä" eli otettiin papa. Löytyi lievää solumuunnosta ja lievä papilloomavirus-epäily.Kontrolliin kuuden kuukauden kuluttua.
Lääkäri sanoi että tämä ei vaikuta raskauden keskeytykseen millään tavalla.
oma kohtainen juttu vauvan saannista mä en lääkäreitten mukaan pitäisi onnistua lapsen tekeminen mut tällä hetkellä mulla on 6v ihana tytär joka on kaiken huomio piste mulle. ja vaikka pitäisit lapsen niin on meitä miehiä jotka hyväksyy toisen lapsetkin vaikka ei olisi omia et älä pelkää et jää loppu elämäksi lapsesi kanssa kahden
Olen nuorena ( 70-luvulla) ollut samassa tilanteessa, muuten mutta hiukan pidemmällä suhteella ja 4 vuotta sinua nuorempana. Silloin tilanne oli tietysti kaoottinen. Minulle ainoa ratkaisu oli silloin keskeytys. Päivääkään en ole asiaa katunut sen jälkeen. Muistan suuren helpotuksen tunteen kun sain palata "normaaliin" 16-vuotiaan elämään takaisin. Tämä ei ole millään kannustuspuhe aborttiin, vaan esimerkki ettei se kaikilla aiheuta jatkossa ongelmia.
Olet jo 20-vuotias, joten siltä osin ihan hyvän ikäinen äidiksi.Ja opiskelupaikkakin sinulla tuntuu olevan. Nyt sinun on puntaroitava mitä tarkoittaa lapsen synnyttäminen elämääsi ja puolestaan mitä abortilla saavutat. Tärkeintä on että teet päätöksen RAUHASSA, HARKITEN ja ITSE, koska lopullisen vastuun, päädyt kumpaan tahansa ratkaisuus, kannat itse. Ota avoimesti selvää molemmista vaihtoehdoista ja niiden mukanaan tuomista asioista. KUn perustelet päätöksen itsellesi hyvin, voit olla ratkasuusi tyytväinen.
ONNEA ODOTUKSEEN, jos päätät pitää vauvan.
Ja Hyvää Joulua
Hei..
Tulin näille sivuille,koska olen itse saman tapaisessa tilanteessa.Olen tuntenut miehen n.2kk ja nyt olen raskaana. Ja mielialat vaihtelee ihan miten sattuu..ahdistaa..iloinen..surullinen,ennenkaikkea todella hämmentynyt!!Ja pelko tulevasta!!Olen tehnyt abortin,kun olin 16v ja se oli silloin ainoa "oikea"ratkaisu.Olin nuori,itsekkin vasta lapsi,en ole sitä sen jälkeen ajatellut.Olenko sitten niin kylmä vai oliko se siinä tilanteessa todella ainoa vaihtoehto!Olen myös sairastanut masennusta ja paniikkihäiriöitä,mutta ne ei liity taas tähän mun raskaus asiaan millään tavalla.Mainitsit vain jotain omasta masennuksestasi...
Tänään kiitin Jumalaa siitä,että olen olemassa..Hetkenpäästä tajusin,että jos tekisin abortin,niin lapsi joka sisälläni kasvaa ei voisi laulaen kiittää,että on olemassa. Ja jos minun äitini olisi tehnyt abortin,en olisi tässä,en olisi tänään tuntenut näitä oloja mitä tunsin.Eli kiitollisuutta siitä,että elän!
Silloin 16v en olisi ollut valmis äidiksi,en myöskään 20v ja nyt olen 24v ja en tiedä olenko valmis vieläkään!?Enhän täälä muuten olisi,tuntuu pahalta..
Mutta se on fakta,että suomessa pärjää yksin lapsenkanssa rahallisesti ja muutenkin.Ja myös se,että teit mitä teit,päätit mitä päätit,niin niillä menet eteenpäin,elämä jatkuu joka tapauksessa.
Olen super väsynyt..toivon,että sait jotain selvää..olisi kiva kuulla sinusta vielä?
Kirjoituksesi teki vaikutuksen, kun siitä aistii todella väsyneen olosi. Tuli jotenkin tarve sanoa jotain oloasi helpottavaa, mutta en tiedä mitä oikeastaan olisi.
Olet aijemmin tehnyt päätöksesi keskeytyksestä aivan oikeilla perusteilla. Kaikki perustelut ovat hyviä, jos raskaana oleva tuntee ettei ole valmis äidiksi. On pelkästään vastuullista, ettei synnytä lasta tilanteeseen jota ei kykene hallitsemaan. Älä ihmeesä enää kanna taakkaa niistä, et todellakaan ole mikään kylmä ihminen.
Nyt sinulla on uusi tilanne päätettävissä. Kun teet päätöksesi rauhallisesti pohtien, on se oikea päätät mitä tahansa. Vain sinä itse tunnet tilanteesi ja elämäsi niin hyvin, että olet ainoa asiantuntija päättämään mitä sillä teet. Vanhemmuus on ihana asia, muutta se on myös vaativa tehtävä. On oikein pohtia omia voimavarojaan ja tulevaisuuden näkymiä. Hae ihmeessä tilanteeseen myös ammattilauttajan apua, esimerkisi käy keskutelemassa oman kuntasi terveyskekuksessa.
Joka tapauksessa jos pidät lapsen toivotan iloista odotusta,
ja jos päädyt aborttiin, toivotan sinulle onnea elämään
HYVÄÄ JOULUA!!
kyllä normaali terve ihminen kantaa raskasta taakkaa lapensa surmaamisesta ja niin on aivan oikeinkin. Vain todella kylmä ja julma nainen voi edes kyetä tekemään lapselleen niin. Lapsen elämä voisi hyvin jatkua jossain muualla jos ei itse ole siihen valmis. Joten ei se ole syy eikä mikään tappaa lasta.
tyhjää on korviesi välissä.
Äiti saa tappaa lapsen kohtuunsa jos niin haluaa, sille sinä et voi mitään. Ja elämähän jatkuu enkelinä......
Abortti-asiamiehet ovat jälleen saaneet epävarman äidin kierrokseensa. Henkinen painostus jatkuu näin:
Ensin esiinnytään "ystävällisenä" ja osoitetaan myötätuntoa, jotta päästäisiin ansaitsemattomaan kiitollisuudenvelkaan ja uhri olisi vastaanottavampi manipulaatiolle. Sitten a-asiamies jatkaa:
"...Kaikki perustelut ovat hyviä, jos raskaana oleva tuntee ettei ole valmis äidiksi. On pelkästään vastuullista, ettei synnytä lasta tilanteeseen jota ei kykene hallitsemaan."
Abortti-asiamies pitää -mitä hyvänsä syytä- riittävänä lapsen surmaamiseen!!!!
Sitten abortti-asiamies asettuu odottavan äidin asemaan ja määrittelee vastuullisuuden eli sen puutteen lapsen äidin puolesta.
Lopuksi abortti-asiames patistaa odottavaa äitiä "päätökseen". Jos "päätöksen" jättää tekemättä lapsi saa syntyä...
A-asiamiehen tunnistaa siitä, että hän ei sanallakaan tai eleelläkään mainitse lasta merkittävänä tekijänä eikä anna lapselle minkäänlaista omaa arvoa. Lapsi on aborttiväelle pelkkä esine joka pidetään tai dumpataan roskiin.
Näin hienovaraisen röyhkeä on abortti-asiames jakaessaan abortti-vertaistukea.
sinun luulottelussa on jotain skitsofrenista. Eihän tuosta voi mitenkään vääntää esittämääsi. Ei kai sinua itseäsi vain paina jokin tekemäsi tai tekemättäjättämisesi...
Noin surkealla analyytikon taidoilla kannattaa jättää nämä tekstit rauhaan.
niin kauan kun sieluista tai enkeleistä ei ole mitään todisteita niin sen abortoidun ihmisen elämä oli siinä eikä tule takaisin tai jatku yhtään missään.
no, ehkä se on tärkeää näiden "enkelintekijöiden" mielenterveydelle kuvitella niitä lapsiparkoja enkeleinä siellä täällä...
ja hyvä niin.
Aborttiväki myöntää edellisessä viestissä syöttävänsä odottaville äideille valheita, joihin eivät esittäjät itsekään usko.
Mikä on abortti-asiamiesten perimmäinen motiivi?
Toivottavasti lasta odottavat äidit ymmärtävät, millaisella rehellisyydellä varustetut ihmiset tavoittelevat lapsta ja hänen elämäänsä.
mikä vääristelyn mestri näyte taas. Et ehkä ymmärtänyt, mutta sinun kanssasi ei jaksa enää "keskustella". Noiden muutamien sanojen vääntämien eripuolelle lausetta ei ole mitään keskustelua. Se on tyhjänpäiväsitä suunsoittamista.
Mitä jos vaikka menisit pelastamaan niitä maailman hyljättyjä lapsia sen sijaan että roikut täällä paskaa jauhamassa. Olisit edes jotenkin hyödyksi.
Mene nyt hyvä ihminen jo hoitoon. Et oikeasti osaa lukea toisten ajatuksia. Harhaisuutesi on merkki skitsofreniasta. Tapasi kirjoittaa "itsesi ulkopuolelta" muka objektiivisena tarkkailijana puolestaan kertoo persoonallisuuden hajoamisesta.
Usein pikainen hakeutuminen hoitoon voi ainakin hidastaa taudin etenemistä.
Voimia!
Moikka!
Sinullakin tuntuu olevan tälläinen eäpämiellyttävä tilanne,koska olet tuntenut myös miehesi niin vähän aikaa.Mitä mies on sanonut raskaudestasi? Itse en ole saanut vieläkään häneen mitään yhteyttä ja aion kyllä mennä kotiovelle,jos ei mitään kuulu. Teen niin tai näin,niin hän saa maksaa elatusmaksuja tai puolet abortista.
Haluaisin niin kovasti miehenkin joutuvan vastaamaan teoistaan.Hän tiesi etten syö pillereitä.Olisi reilua hänenkin vastailla vieraan lääkärin kysymyksiin:"Miksi et koe olevasi valmis lapsesta huolehtimiseen? Mitä ehkäisyä käytit?Miksi et käyttänyt mitään? Mikä olisi sopiva ehkäisy jatkossa?" Ihan yhtä paljon hänen asiansa perkeles soikoon!!
Tilasin jo ajan aborttiin..Siihen on vielä vähän aikaa(onneksi) ja varsinkin kun tuo äijjä käyttäytyy noin vastuuttomasti!
Itse et ilmeisesti ole tehny päätöstä lapsen pitämisestä?? Minun mielestäni se on jokaisen oma asia. Päätös on tehtävä itse ja itse sen tietää parhaiten.Joku 18-vuotias voi olla jo hyvä äiti,mutta joku 25-vuotias taas ei ehkä vielä ole valmis.Se on niin yksilöllistä.
Taloudellisesti tottakai jokainen vähintäänkin huonosti pärjää Suomessa.Ei tarvitse kuolla nälkään vaikkei paljon rahaa olisikaan. Silti mielestäni ihmisen pitää olla myös henkisesti valmis äidiksi.Ja se mun mielestä tärkeämpää kuin isot kasat rahaa! Haluan olla lapselleni ns.hyvä äiti eli läsnäoleva,rakastava, tukeva ja tottakai häntä kasvattava.Nyt en ehkä kykenisi siihen,mutta uskon kykeneväni varmasti tulevaisuudessa.
Asia mietityttää paljon,koska lapsien saaminen on aina tuntunut minusta niin tärkeälle. Olen ajatellut että en ole ikinä niin onnellinen elämässäni kuin silloin kun tulen raskaaksi. No ei ole ainut kerta mulla kun huomaa, että kaikki ei aina mene niinkuin kuvittelee!!!:)
Kerrohan itsestäsi taas ja voimia sullekin, mitä ikinä päätät tehdäkään..
on asiat sentään paremmin, ja niillä on varmasti auttajansa. Niihin kiinnitetään huomiota useemmiltakin tahoilta.
Täällä on yritettävä pelastaa lapsia elämään, kun eräät eivät niille antaisi edes sitä perustavintakaan ihmisoikeutta...
pillereitä (käyttäny mitään ehkäsyä?) ja nyt sitte varaillaan aikaa aborttiin.. justjoo!!
Aika ankeet teet kyllä omalle lapselles, kostat sille miehen käytöstä ja vieläpä pahimmalla mahdollisella tavalla...
Melkoista epäkypsyyttä.
Jos nyt tapat tämän lapsen jostain noinkin naurettavasta syystä niin toivompa totisesti ettei tuollainen tule koskaan äidiksi..
Hyppää kaivoon..
Varmasti olet huolestunut ja harmistunut siitä, että lapsi saisikin elää. Aborttiin suostuttelun menetelmien arvointi ja julkistaminen vähentää abortti-vertaistuen tehoa.
Sille et sinä eivätkä voimasi mahda mitään;D
Kai kuitenkin ymmärrät, että kirjoituksesi ei aborttia harkitsevaa ja vielä sitä epäröivää auta yhtään parempaa ( sinun kannalta) päätökseen eli lapsen synnyttämiseen. Voi käydä jopa päin vastoin. Liian aggressivinen tyyli ei tuota haluttua lopputulosta.
Et todellakaan taida olla ihan kunnossa.
Luuletko oikeasti, että joku toivoo toiselle aborttia. Kyllä täytyy oola sairas mielikuvitus jos sellaista luulottelee. Suosittelen lämpimästi, että käännyt mtt.n palvelujen puoleen ja menet selvittelemään patoutuneita tunteitasi ja kieroutunutta ajattelumaailmaasi sinne.
Nyt tekee jo mieli toivottaa niitä voimia sinullekin, mutta jätän sen kuitenkin mtt.n tehtävksi.
Moikka:)
Ensinnäkin en todellakaan kosta raskaudenkeskeytyksellä alkiolle miehen käytöstä. Vaikka mies olisi mukana tässä, niin harkitsisin raskaudenkeskeytystä. Vaikka hän haluaisi pitää lapsen!! (Ei kyllä halua.Tai itseasiassa en ole vieläkään saanut häneen yhteyttä.)
Ihan ensimmäisessä tekstissä kerroin tilanteen. Eli kuukauden erittäin vilkasta seksielämää kondomia käyttäen,mutta yhdellä kerralla se sitten jäi käyttämättä.Eli abortti ei kuitenkaan ole minulle mikään ehkäisykeino!En todellakaan tee aborttia mitään kahta kertaa vuodessa.. (Niinkuin kuulemani mukaan jotkut tekevät)
Sinä et ehkä toivo minulle lapsia,mutta sillehän en voi mitään.Jokainen katsos itse määrittelee mitä tarkoittaa "hyvä äiti".
menee sitten kategoriaan 'ei ehkäsyä'.
Etkös sä itse tuolla jossain kohtaa oikein otsikoinu jollain 'kostonhalulla' tms? Semmonen kuva kyllä tuli.
Useimpien mielestä varmaankaan hyvä ja tasapainoinen äiti ei voisi surmauttaa lastaan..