Yritin tossa vähän aika sitten lähestyä äitiäni kertomalla että on ihan saatanan paha olla ja että voitais tehdä vaikka kolmois-itsemurha isin kanssa. Kuullostaa aika hassulta (ja väärältä tavalta tiedän kyllä) mutta kauppareissulla sen sanoin... isi ei huomioinut asiaa eikä myöskään ajanut sinne moottoritien seinään mutta äiti suuttu ja alko huutamaan että laittaa mut Jorviin. Sen olen kuullut ennenkin; lukkojen taakse vaan kaikki joilla on ongelmia. Mutta sitten se sanoi myös jotain muuta joka vaivaa minua kauheasti... tämä ei ole sanatarkkaan mutta jotenkin näin hän sanoi; "sulla on kaikki ihan hyvin ajattele nyt vaikka sitä pientä Maddy tyttöä ties missä se on ja kärsii tuskin se haluaa kuolla" ...eli siis viitaten tuohon surulliseen ja kuuluisaan tapaukseen jossa se pikkutyttö katos. Mutta joo, sanoi se jotain muutakin mutta en muista... koska sillon mulla pimeni. Aloin vaan huutaa äitille että "miten sä voit sanoa mulle noin?!" ja mua alkoi sattua fyysisesti rintaan... ihan kun se tuska kun kerrotaan että joku on kuollut tai muuta pahaa on sattunut, eli se kaikkein pahin tuska mitä on. Se loukkasi mua aivan kauheasti. Me ei olla puhuttu siitä mutta se vaivaa mua. En perjaatteessa edes ymmärrä miksi se loukkasi niin paljon. Ehkä siksi että tunsin syyllisyyttä? Ehkä siksi että hän, viimeinen ihminen joka voisi auttaa, ei reagoinut niinkuin halusin? ...olen miettinyt sitä Maddyä... ja... on pakko tunnustaa että en tunne mitään. Se on kamala asia mutta en yksinkertaisesti välitä. Olenko paha ihminen koska ajattelen niin? En vain yksinkertaisesti pysty jakamaan sääliä muille kuin itselleni. Eli lopullinen kysymys on; voiko kärsimyksiä verrata? Pitäisikö minun nyt olla iloinen ja surra vaikka sitä että naapurin lapsi kuoli? Jos vastaus on kyllä... en yhä pysty siihen. Haluaisin vain ymmärtää että onko minun tuskani oikeutettua vai ei. On taas mennyt kaikki alamäkeen lähiaikana ja koko ajan vilahtaa mielessä kaikkea sellaista että jos hyppäisi tolta katolta tai menis tonne junaradalle... olen hyvin kaukana siitä viimeisestä pisteestä eli ei tarvitse hermostua. Se vain tulee yhä useammin ja useammin mieleen ja alkaa kiinnostaa ja varsinkin rauhoittaa mieltä mikä on pelottavaa. Henkilökohtaisesti en usko että kukaan HALUAA kuolla vaan että kaikki olisi hyvin. Mutta joo, kello on jo 4:00 eli menen nukkumaan jos vaikka huomenna jaksaisi mennä kouluun jossa tosin itkettää koko ajan. Vastauksia?
Voiko kärsimyksiä verrata?
NK1984
3385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinno, mun mielestä et ole mitenkään erikoinen jos sua ei hetkauta tuntemattomien kuolemat. Maailmassa kuolee yhtenään lapsia nälkään ja sairauksiin ym. Miksi erityisesti pitäisi surra jotain paljon kuuluisuutta saanutta tyttöä. En kyllä ymmärrä oikeastaan senkään tapauksen mediahehkutusta, tuollaista sattuu euroopassakin varmaan päivittäin.
Itsekin olen joskus potenut syyllisyyttä siitä, miksi tällainen hyvinvointivaltion pentu inisee kun muualla tän ikäsellä nuorella naisella vois asiat olla paljon huonomminkin. Olen muistanut kyllä olla kiitollinenkin että asun suomessa. Mutta kun on välttämättömät fyysiset tarpeet kuten ruoka, katto pään päällä jne. reilassa niin sen jälkeen henkinen elämä, ihmissuhteet ym. vaikuttavat onnellisuuteen paljon enemmän, kuin raha. Jos tulee oikein paha olo, täytyy vaan olla rehellinen itselleen eikä alkaa teeskentelemään mitään. Hakee apua, jos sitä kerran on saatavilla.
Ajattelen, että tuskasi on sinulle todellinen, aito, ei väheksyttävä. Mutta oma äiti ei ole välttämättä se ihminen, joka pystyy auttamaan sinua. Kipu rinnassa on kai ahdistuksen ja siitä tulevan voimattomuuden osoitus. Kun ei ole muuta keinoa, ihminen muuttaa pahan olonsa ruumiilliseksi kivuksi. Sinun tuskasi on oikeutettu, ethän muuten tuntisikaan sitä. Ajattelen, että sinun pitäisi saada purkaa tuskasi ulos turvallisesti ilman, että tarvitsee pelätä tulevansa hylätyksi, kun kertoo tuskastaan. Tuli mieleeni, että äitisi ei ehkä näe tai halua nähdä tekemiään virheitä. Hänen mielestään et ehkä ole oikeutettu valittamaan, olethan sentään ruokittu ja puettu etkä kärsi kylmyydestä tai orpoudesta.
Usein olen ajatellut, miten petollista on ulkonainen yltäkylläisyys, kun se peittää sisäisen yksinäisyyden ja tyhjyyden. Kun katselen kuvia köyhien maiden lapsista, näen iloisia lapsia, jotka eivät ole yksin, vaan ovat yhteisön jäseniä, rakkaita ja tärkeitä lähimmäisilleen.
Mene vain rohkeasti puhumaan murheistasi lääkärille. Ei ole asiaankuuluvaa, että ajattelet hypätä korkealta tai mennä junan alle. Mitä pikemmin saat apua sitä nopeammin toivut, koska tilasi ei vielä ole ehtinyt pahentua kovin paljon. Minä hidastelin avun hakemisessa, oikeastaan pääsin hoitoon toisen ihmisen ohjaamana. En edes kehdannut ajatella tarvitsevani apua. Toipumiseni kestää kauan, vuosia, mutta nopeamminkin voi toipua.
No ensinnäkin..tuo kauppareissu ym vastaava ei
todellakaan ole oikea paikka puhua tuollaisesta aiheesta...
Ehkä äitisi vastauskin olisi ollut paremmin harkittu paremmalla ajalla/paikalla.
Mutta on se niinkin että kaikki ei vaan voi
ymmärtää näitä asioita..turha niistä silloin on niille puhua..
Kyllä tosiaan just noita samoja asioita olen miettinyt aikanaan.
Niinkun semmoista että onko minulla oikeutta voida huonosti..
Nämä ovat aina hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä
eikä kukaan voi sanoa mikä toiselle on oikein.
Ja siihen ei pidä ollenkaan lähteä että
ajattelelisi että nyt pitäisi tuntea näin tai
näin.. ei kukaan muu saa määrätä että miten sinun pitää tuntea.
"En vain yksinkertaisesti pysty jakamaan sääliä muille kuin itselleni."
Tässä on sinulla kyllä hyvä pointti..se itsesääli todellakin vie kaikki voimat ja hyötyä siitä ei ole.
Ehkä olisikin parempi käyttää se sääli
jotain toista kohtaan kuin itseään.
Ja mitä tulee niihin "nälkämaiden" asukkaisiin
kenellä ei ole oikein mitään materiaa siellä
niin ne vaan on onnellisia ja sitä sietäisikin
vakavasti tutkia että miksi niin on.
Tämä nykyinen kulutus ja "hyvinvointi"-yhteiskunta ei vaan yksinkertaisesti toimi.
Tämä on kuin kommunismi josta kaikki aatteet
on poistettu..mitä siitä sitten enää jää jäljelle..