Mistä syistä teille tuli ero?

Meni tosi pitkään ennenkuin erosimme, ainakin viisi vuotta. Sitten sain itseäni niskasta kiinni ja muutin pois. Jos suhde ei toimi, mitä nopeammin ero tapahtuu sen parempi!

Meillä ei lopulta ollut enää mitään yhteistä, velkainen asunto taisi olla se ainut asia. Mieheni harrastukset ja menot olivat niin miehisiä ja kaukana omista mieltymyksistäni, että en lopulta viitsinyt edes miellyttämisen vuoksi lähteä niihin mukaan notkumaan. Lisäksi hän oli vielä yli kolmikymppisenäkin ns. äidin kulta. Hän kertoi äidilleen kaiken mahdollisen, myös pelkästään minuun liittyviä juttuja. Hän kysyi äidiltään lupaa erilaisiin asioihin tai meidän yhteisiin hankintoihin. Minä olin meistä kuitenkin se itsenäisempi osapuoli - olin asunut yksin ja elättänyt itseni jo ennen avioliittoa ja hän tuli sitten siihen yhteiseen kotiin suoraan äidin helmoista. Minä en tätä toimintaa oikein siitä johtuen ymmärtänyt ja hyvällä katsellut.
Ehkä olisi aiemmin pitänyt ymmärtää tämä erilaisuutemme ja etsiä sellaista kumppania, jonka elämäntapa ja/tai tausta olisi ollut samanalainen kuin omani.
En usko, että meillä ns. koskaan meni hyvin. Niiden kuuden vuoden aikana, jotka oltiin naimisissa, niin en voi väittää edes olleeeni onnellinen. Minä muistan vielä hääpäiväni aamun, kun ajattelin, että pitäiskikö lähteä karkuteille. Jotenkin vain alitajunta jo silloin kertoi, että tässä tulee tehtyä suuri erehdys.
Pääasiallinen syy naimisiin menolle oli sellainen lapsellinen hetken oikku - sai olla "päivän prinsessana".
Eroni jälkeen tapasin nykyisen kumppanini, jonka kanssa ei edes suunnitella naimisiin menoa. Olemme taustaltamme aika samanlaiset koulutusta myöten, ja tuntuukin, että meillä on jotain yhteistä ja annettavaa toisillemme.

Eiköhän se yleisin syy eroon ole vieraan alapään kutsu...luullaan että se toisen kusetinvärkki on muka parempi kuin omalla siipalla...

syynä, ja kauan meni ennen kuin uskalsin lähteä.. Nyt menee hyvin =))