Hei!
Täällä uusi mutta utelias suomi24 jäsen.
Kyseleepi seuraavaa, mitä oireita teillä on ollut ennen kuin sairastuitte DM 1? Liittyikö verensokerin rajut heittelyt alas,vaikka ruokailitte normaalisti? Kiitos vastauksista.
Täällä uusi mutta utelias suomi24 jäsen.
Kyseleepi seuraavaa, mitä oireita teillä on ollut ennen kuin sairastuitte DM 1? Liittyikö verensokerin rajut heittelyt alas,vaikka ruokailitte normaalisti? Kiitos vastauksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siitä on niin kauan aikaa, etten tuollaista muista. Mutta laihduin todella paljon, juoksin vessassa liki puolentunnin välein ja siinä välissä join vielä nestettä vaikka kuinka paljon, niin ja nukuin ja nukuin. Siinä ne viimeisimmät oireet, muistan yhä sen väsymyksen, mistä ei tullut loppua, vaikka kuinka nukkui.
Juu, siis mitään verensokeriarvoja en edes tiedä ennenkuin diagnoosin varmistumishetkeltä, silloin oli noin 44 mmol/l.
Mutta mitään tuntemuksia ei ainakaan mistään verensokerin vaihteluista ollut, jos nyt silloin osasi mitään vaihteluita huomatakaan. Mutta siis mielestäni sokerit nousi vaan korkeammalle ja korkeammalle...
Juoda piti valtavasti ja vastaavasti juosta sitten vessassa, monta kertaa esim. yön kuluessa. Paino laski reippaasti, vaikka ruokahalu oli ihan normaali.
Ja nuo selkeät oireet tuntuivat varmaan muutaman kuukauden ajan ennen varsinaista diagnoosia koko ajan voimakkaampina ja voimakkaampina.
Vähän ovat vanhoja muistikuvia, kun diagnoosihetkestä on jo yli 40 vuotta - ikää oli tuolloin 10v.
Auts, 44 mmol/l. Niin nuori silloin vielä. Kyllä siinä on miettimistä ollu vanhemmilla. Miten sitä ennen vanhaan diabetestä hoidettiin? Onko muuttunut vuosien varrella?
Tässäkin ajassa hoito on muuttunut melkoisesti, saati sitten 44 vuoden aikana :D Mutta, eniten muutosta mielestäni on tapahtunut lääkäri-potilassuhteissa, eli nykyään kohdellaan melko tasavertaisesti. Olin kerran laatinut ihan kunnon listan, miksi haluan vaihtaa inskaa ja yllätys oli suuri, kun lääkäri vain nyökytteli ja oli samaa mieltä kanssani asioista. Tai minä ainakin kuvittelin niin :)
Jaa-a, kyllä oli hoito erilaista, oli inskat toiset ja etenkin hoitovälineet toiset.
Pelkällä pitkävaikutteisella mentiin, yksi pistos päivässä, inskana "possu-Lente". Ja pistosvälineenä sellainen hillitön 2ml lasiruisku, jota aina kotona steriloitiin keittämällä - kuten myös neuloja, jotka siis eivät olleet kertakäyttöisiä ja pituuttakin oli sellaiset 2,5 - 3,5 cm.
Ja koska inska oli pitkävaikutteinen, niin ruokavalio oli erittäin tarkka, hiilareita rajoitettiin kovasti.
Kotikokeet perustuivat pelkästään "pissatesteihin" eli selviteltiin vain menikö sokeria läpi, joka tarkoitti, että munuaiskynnys oli ylittynyt ja verensokeri siis oli yli 10 mmol/l.
Mitään pitkäaikaissokeria ei tunnettu eli ainoastaan paastosokeri testattiin aina ennen kontrollikäyntiä.
Eli eipä pahemmin voi nykyhoitoa verrata siihen entiseen, on nykyisin mahdollisuudet ihan toiset eli moninverroin paremmat ja etenkin joustavammat.
Ja vanhemmille se tosiaan oli melkoinen paukku, eihän silloin "sokeritaudista" (diabetes-sanaa ei käytetty) kukaan oikein mitään tiennyt.
Hoito on kumminkin toiminut silloin ihan hyvin kun tänne asti olet selvinnyt. Vai onko vuosien varrella tullut lisäsairauksia jotka johtuu diabeteksestä?
Se lasiruiskujen ja neulojen keittäminen kumminkin toiminut, ettei mitään tulehduksia tullut. Nykyään niin steriiliä on, bakteereita sairaalaakin tulee.
No siis kyllähän minä olen selvinnyt ja ihan työelämässä olen ollut ja olen edelleen - yli viisikymppisenä. Siinä mielessä hyvin on mennyt.
Mutta toki niitä diabeteksesta johtuvia lisäsairauksia on tullut, mutta ne kyllä ovat ainakin omasta mielestäni johtuneet enemmänkin omasta leväperäisyydestäni hoidon suhteen - ei siitä etteikö kaikki olisi voinut mennä ihan hyvillä arvoilla koko ajan. Oma hoitomotivaation puute aiheutti kyllä melkoisia jaksoja, jolloin verensokerilukemat olivat kaukana hyväksyttävistä. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut - ihan samoin nykyisin monet (etenkin nuoret) diabeetikot kamppailevat sen oman motivaationsa kanssa...
Ja vaikka noita lisäsairauksia on diagnosoitu useampiakin, niin ne kyllä ovat pysyneet ihan rauhallisina aiheuttamatta sen isompia ongelmia. Eli niiden ilmaantuminen ei automaattisesti merkitse mitään suuria menetyksiä ajatellen normaalia elämää ja työntekoa.
Ja ei kyllä tosiaan noista keittämällä puhdistetuista lasiruiskuista ja neuloista koskaan mitään tulehduksia tullut. Eikä sitä sterilointia keittämällä edes muistini mukaan joka päivä tehty. Toisaalta silloin aikoinaan piti aina esim. ampullin kumitulppa kuten myös pistoskohta puhdistaa hyvin "pirtulla" (denaturoidulla spriillä). Ei tullut kysymykseenkään esim. pistää ilman ihon putsausta, kuten nykyisin ihan vakiona toimitaan.