askeleet rohisevat
hiekkaista asfalttia vasten
etkö voi ymmärtää
olen täällä sinua varten
vastaan tappelet
vaikka yritän osoittaa
sinua rakastan
mikä siinä pelottaa
katulampun alle
askeleeni pysähtyy
en ole syytön
kyynel poskelle jäätyy
huomenna voimme
tämän kaiken unohtaa
sydämiimme silti
se jäljen kaivertaa
hiekkaista asfalttia vasten
etkö voi ymmärtää
olen täällä sinua varten
vastaan tappelet
vaikka yritän osoittaa
sinua rakastan
mikä siinä pelottaa
katulampun alle
askeleeni pysähtyy
en ole syytön
kyynel poskelle jäätyy
huomenna voimme
tämän kaiken unohtaa
sydämiimme silti
se jäljen kaivertaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno runo riidan jälkimietteistä. Pidin : )
normaaleja parisuhteen jälkiä.. niitä mitkä nousee pintaan väärissä tilanteissa:P
Kiitos Sinulle, Padme, kommentistasi:)
toi oli hyvä runo(=
Niin se on,
joka vanhoja muistelee
sitä tikulla silmään
Ihminen on muuttumaton
samaa sakkaa, eri etiketit
Se on sitte just tällaista
-elämä
Kiitos katulampun alle,
runohan oli selvää
ihmiselämää
Miten ne jäljet voisi häivyttää,
kokonaan kadottaa
ettei siellä ainiaan
muistuttaisi jostain
jonka estää vaan
toista - täysillä - rakastaa :)
Torstaihuomenet Muru vilkuttaa täältä ! :D