kirjoitan tänne anonyymisti,kun ei ole muutakaan keinoa millä voisin ajatuksiani, tuskaani, kärsimystä ja häpeääni purkaa. Olen 27-vuotias nuori nainen, CP-vammastani johtuen kärsin spastisuudesta, lihasten jännityksestä; jännitysoireita on myös lantionpohjan lihaksistossa.Tästä johtuen kärsin ulosteenpidätysongelmista.Minulla on tällä kaksikikin eri lääkitystä spastisuuden vähentämiseksi,mutta ne eivät auta.
15-vuotiaasta lähtien olen vaivasta kärsinyt, häpesin vaivaani niin paljon, etten uskaltanut kertoa siitä kenellekään, en edes vanhemmilleni,
21-vuotiaana, nuorena opiskelijana menin ensimmäisen kerran lääkäriin saadakseni diagnoosin viimeinkin vaivoihini;ajanvarauksessa yritin varata itselleni ajan alan erikoilääkärille, mutta ajanvarauksessa työskennellyt muija suostui antamaan minulle ajan vain yleislääkärille, lääkäri lähetti luulotautisena kotiin. 24-vuotiaana uskaltauduin seuraavan kerran gastrokirurgin pakeille, joka määritteli diagnoosiksi lantionpohjalihasten spastisuuden,kiitos siitä
Risoo yleensäkin lääkäreiden asenne, vähättely, luulotautiseksi leimaaminen jne. Yhdenkin neurologin mielestä kärsin vain ilmavaivoista........
Kaikista pahinta on tämä sosiaalinen haitta, en edes sanoin pysty kuvailemaan kuinka paljon sydämeen sattuu ihmisten pilkka, naureskelu ja iva,nämä kun ovat vaiettuja vaivoja, ei voi asiallisesti edes näistä vaivoista puhua.......halveksutaan, kun luullaan etten osaa henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtia. Sosiaalinen elämäni on rajoittunutta, häpeän itseäni ja kartan sosiaalisia tilanteita tämän vuoksi. Onnistuin pääsemään unelmaduuniin, asiakaspalvelutehtäviin, minut kuitenkin irtisanottiin koeajalla, koska en muka ollut ""sovelias" työtehtävään, epäilen, että taustalla oli myös tämä kyseinen vaiva, kukapa tällaista löyhkäävää töihin haluaisi....
Onko tällä palstalla kohtalotovereita?, haluaisin vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan kanssa, se voisi edes vähän tätä tuskaa lievittää.
15-vuotiaasta lähtien olen vaivasta kärsinyt, häpesin vaivaani niin paljon, etten uskaltanut kertoa siitä kenellekään, en edes vanhemmilleni,
21-vuotiaana, nuorena opiskelijana menin ensimmäisen kerran lääkäriin saadakseni diagnoosin viimeinkin vaivoihini;ajanvarauksessa yritin varata itselleni ajan alan erikoilääkärille, mutta ajanvarauksessa työskennellyt muija suostui antamaan minulle ajan vain yleislääkärille, lääkäri lähetti luulotautisena kotiin. 24-vuotiaana uskaltauduin seuraavan kerran gastrokirurgin pakeille, joka määritteli diagnoosiksi lantionpohjalihasten spastisuuden,kiitos siitä
Risoo yleensäkin lääkäreiden asenne, vähättely, luulotautiseksi leimaaminen jne. Yhdenkin neurologin mielestä kärsin vain ilmavaivoista........
Kaikista pahinta on tämä sosiaalinen haitta, en edes sanoin pysty kuvailemaan kuinka paljon sydämeen sattuu ihmisten pilkka, naureskelu ja iva,nämä kun ovat vaiettuja vaivoja, ei voi asiallisesti edes näistä vaivoista puhua.......halveksutaan, kun luullaan etten osaa henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtia. Sosiaalinen elämäni on rajoittunutta, häpeän itseäni ja kartan sosiaalisia tilanteita tämän vuoksi. Onnistuin pääsemään unelmaduuniin, asiakaspalvelutehtäviin, minut kuitenkin irtisanottiin koeajalla, koska en muka ollut ""sovelias" työtehtävään, epäilen, että taustalla oli myös tämä kyseinen vaiva, kukapa tällaista löyhkäävää töihin haluaisi....
Onko tällä palstalla kohtalotovereita?, haluaisin vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan kanssa, se voisi edes vähän tätä tuskaa lievittää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämä on muillakin. Aina saa kuulla kuin kaikki aukoo päätänsä aamusta iltaan. Ja työpaikka vaihtuu hurjaan tahtiin. Mutta oletko koittanut käyttää uloste tamponia ? Tilaa aika lääkäriltä ja kysy sopisiko se sinulle ? Nyt ei oo varaa menettää ketään työkykyistä ja haluista ihmistä. Ei me työkykyiset ja taitoiset anneta periksi !
En vain tiedä mille lääkärille sitä menis, täällä on arvauskeskus täynnä kielitaidottomia itäblokkilääkäreitä, mun hoito on siis käytännössä vain kasvotonta reseptien uusintaa potilasta näkemättä. pitänee laittaa sentit riviin ja mennä suoraan erikoislääkärille.
mä jännitän kaikkia sosiaalisia tilanteita niin paljon että mun maha on koko ajan ärtynyt, ilmavaivoja ja kakkalla ravaamista pitkin päivää...en myöskään pysty hyvin pidättämään jos tulee 2hätä että monestikin se vessa täytyy olla lähellä! Lääkäriin en ole kehannut vielä asian takia mennä vaikka se sanelee elämääni hyvin pitkälle, on sen verta häpeällinen vaiva ja jospa tää johtuukin vaan että päässä on vikaa niin minkäs sille sitte tekee?!! Eiköhän se tää elämä siis tuu minun kohdalla jatkumaanki tämmösenä-surkeana. vihaan itseäni ja kadehdin muita joilla ei tällaista vaivaa ole .
Ymmärrän hyvin tilanteesi,näin äkkiseltään vaikuttaisi,että sulla on jännityksestä johtuvia vatsaoireita,kannattaisi ehkä mennä jutskaamaan ammattilaisen kanssa; psyyke ja kroppa toimivat todellakin yhdessä,itselläni spastisuusoireet pahenevat juuri stressin tai unenpuutteen johdosta, mut nyt ei ole stressiäkään kun on kengänkuvat hanurissa työpaikasta.........masentaa
Jyväskylässä Keski-Suomen keskussairaalassa toimii ilmeisesti suomen ainoa alaan erikoistunut hoitoyksikkö.Sieltä saattaisit saada apua ongelmaasi.Alla lainaus sairaalan sivulta.
Lantionpohjan tutkimus- ja hoitoyksikkö tutkii ja hoitaa toiminnallisista lantionpohjan häiriöistä kärsiviä potilaita. Toiminnallisiin lantionpohjan häiriöihin luetaan virtsankarkailu, ulosteenkarkailu, ummetus ja ulostamisvaikeudet, gynekologisten elinten ja peräsuolen laskeumat, lantionpohjan alueen kiputilat jne.