En ole uskaltanut puhua kellekkään "ammattitietoiselle" asiastani, mutta nyt on jo asia edennyt niin pitkälle, että pakko puuttua tähän.
Olisin tosi kiitollinen, jos joku viitsisi lukaista tekstini ja kertoa mielipiteensä. Lääkäriin olisi nyt tarkoitus hakeutua ja kysästä mikä mussa on vikana.
Olen nuori, pian 20v. Ajattelin ettei näin nuorella voi olla masennusta ja/tai stressiä. Kuitenkin joka päivä aina pahempi olo. Luulin että vain joku vaihe ja menee ohi, mutta jo 2v odotellut "parantumista".
Ala-aste ja yläaste täynnä kiusaamista. Kavereita kyllä oli enkä välittänyt kiusaamisesta. Sitten yläasteella, 9 luokalla se alkoi. Aloin saamaan "kohtauksia", paha olo iskee kuin salama taivaalta. Pyörryttää ja oksentaa. Oksennusolo on juuri sellainen, kuin nyt lentäisi laatta, mutta koskaan ei tule mitään. Kohtaus kesti maksimissaan 2min. Ajattelin, että kohtaukset johtuvat murrosiästä, itsellä se alkoi myöhään ja terkkarikin taisi silloin vihjaista, että johtuu kasvamisesta.
Kohtauksia sain noin kerran viikossa. Tämä vaihe meni kuitenkin ohi ~2kk.
Puoli vuotta sen jälkeen alkoi päänsäryt.Päänsärkyä esiintyi n. 2 kertaa viikossa. Heti aamusta kauhea pääsärky, ei pystynyt liikkumaan tai muutakaan. Yleensä myös paha olo, oksetti. Erityisesti edestä kolotti aivoja. Hiukan liikkui niin tuntui kuin olisi kauhea paine tullut tohon eteen aivoihin. Kävin lääkärissä ja aika tylysti sanoi johtuvan joko niskoista (olin paljon tietokoneella, epäili jos katsoin näyttöä väärässä asennossa tai vastaavaa) tai aivokasvaimesta. Mitään lääkitystä ei antanut ja itseasiassa päänsäryt vähenivät. Enään esiintyin n. 2 kertaa kuukaudessa. Nykyään kärsin vastaavanlaisista päänsäryista kerran kuukaudessa.
Myöhemmin alkoi nämä kohtaukset, jotka esiintyvät nyt edelleen. Niitä esiintyy kahtena erilaisena. Toisessa tulee vain paha olo, toisessa myös pyörryttää.
Ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Katson vaikka rauhassa telkkaria ja tadam, alkaa oksettaa, sydön rupeaa hakkaamaan, on kuuma, "kylmähiki".
Näitä kohtauksia alkoi tulla ensin linja-auto matkoissa. Ensin harvassa, sitten kokoajan yleni. Koulunkäynti väheni, kun en uskaltanut mennä linja-autoon. Riitti että linja-auto ajoi 50 metriä eteenpäin, kun kohtaus tuli. Oli aina kauhea paniikki, pelkäsin kohtauksia kokoajan. Koitin aina istua sinne, missä vähiten ihmisiä, kuitenkin lähelle ovia, jos täytyy päästä pois nopesti. Aina kun istuin, laadein suunitelman, miten menetellä kun tulee se kohtaus. Koulu alkoi mennä huonosti, myöhemmin en enää jaksanut käydä säännöllisesti. Tuli hylättyjä kursseista ja rupesin epäilemään, selviänkö lainkaan koulusta. Nykyään olen eronnut koulusta.
Muutin omaan kämppään. Alku meni hyvin, vuokran ja laskut sain maksettua. Ruokaan ei jäänyt senttiäkään rahaa, mutta onneksi vanhempani antoivat rahaa ruokaan. Myöhemmin alkoi mennä huonosti, ei jaksanut hakea kokoajan toimeentulotukea, jolloin jäi aina maksamatta pari sadan euron edestä laskuja. Myöhemmin tuli muistutuksia ja lopulta lasku siirtyi johonkin firman perittäväksi. Rupesin käyttämään vuokrarahoja laskujen maksamiseen. Nyt on laskuja 400e edestä ja vuokraa maksoin ties milloin. Vuokrasta olen velkaa ~1500e. Omistan nordealta 500e luottolimiittiä. Opintolainaa on melkein 3000e edestä. Kauhea rahahuoli kokoajan, aina kun kuulee että kerrostalon ulko-ovi aukeaa, sydän rupeaa lyömään ja mietin, joko nyt tuli häätö tai jotain muuta vastaavaa.
Asiat jää nyt hoitamatta, ei vain jaksa. Toimeentulotukea en ole hakenut, laskuja en edes nykyään avaa kun ei jaksa maksaa. Tilillä taitaa olla nyt 100e ja laskuja iso pino. Saisin tärkeimmät maksettua, mutta ei jaksa mennä maksamaan laskuja.
Oma elämäntila on hyvä rahaongelmaa lukuunottamatta. Olen nyt ollut tyttöystävän kanssa yhdessä melkein 3v. Hän ei kuitenkaan tiedä kohtauksistani. En ole pystynyt kertomaan enkä haluaisikkaan stressata häntä, ties vaikka saisi samanlaisia kohtauksia.. Eikä hän ymmärtäisikään. Yritän aina peittää pahan oloni ja menenkin toiseen huoneeseen kun saan kohtauksen.
Molemmat vanhemmista syö masennuslääkkeitä. Äitillä joku lievä masennus, mutta isällä vakava. En ole katsonut lääkeiden nimiä, muuta niitä on ~6 erilaista, jotain vahvoja. Säälittää vanhempia. Ainoa asia on mitä jaksan silti tehdä, on huolehtia heistä, esimerkiksi kun äiti on liikematkalla ulkomailla, kerään kotoa pulloja jotta saan 5e bensaan ja saan kaverin heittämään vanhempien luokse. Käyn kaupassa isän puolesta, kuorin perunat ym. Kotona en kuitenkaan jaksa tehdä mitään.
Olen huomannut saavani näitä kohtauksia huomattavasti enemmän paikassa, jossa on paljon ihmisiä, esim. kaupassa. Kammoksun myös humalaisia/kännisiä ihmisiä. Esim. jos tyttöystävä käy juhlimassa kaverin syntymäpäiviä ja tiedän, että tulee humalassa kotiin, alkaa sydämen jyskytys ja kylmähiki. Kun ovi aukeaa, tulee sellainen olo, että nyt pyörryn, kuulen mielessäni kuinka sydän lyö.
En juo enkä polta. En ole koskaan polttanut ja viimeksi olin humalassa n. 2v sitten. Joka päivä koitan pitää "omaa aikaa" jolloin mietin mitä tulevaisuudelta odotan, mitä teen tulevaisuudessa ja sen sellasta. Tätä kirjoittaessa huomasin pientä "mielenkohotusta". Tuli hyvä olo kun sain kertoa olostani. Ehkei se lääkäriin meno tunnu enään niin vaikealta. Ehkä aloitan kirjoitella päiväkirjaa, isääni ainakin se on auttanut joskus. Tosin hän ei ole kirjoitellut sitä viikkoihin..
Mentiin hiukan asiasta ohi ja älkää välittäkö kirjoitusvirheistä. En ole täysin suomalainen.. Osaiskos joku hieman kertoa mikä mulla on? Osaisin ottaa sitten lääkärin sanat vähän paremmin vastaan, kun tietäisi hiukan kuinka vakavaa tämä on ja tietäisin mitä odottaa..
Olisin tosi kiitollinen, jos joku viitsisi lukaista tekstini ja kertoa mielipiteensä. Lääkäriin olisi nyt tarkoitus hakeutua ja kysästä mikä mussa on vikana.
Olen nuori, pian 20v. Ajattelin ettei näin nuorella voi olla masennusta ja/tai stressiä. Kuitenkin joka päivä aina pahempi olo. Luulin että vain joku vaihe ja menee ohi, mutta jo 2v odotellut "parantumista".
Ala-aste ja yläaste täynnä kiusaamista. Kavereita kyllä oli enkä välittänyt kiusaamisesta. Sitten yläasteella, 9 luokalla se alkoi. Aloin saamaan "kohtauksia", paha olo iskee kuin salama taivaalta. Pyörryttää ja oksentaa. Oksennusolo on juuri sellainen, kuin nyt lentäisi laatta, mutta koskaan ei tule mitään. Kohtaus kesti maksimissaan 2min. Ajattelin, että kohtaukset johtuvat murrosiästä, itsellä se alkoi myöhään ja terkkarikin taisi silloin vihjaista, että johtuu kasvamisesta.
Kohtauksia sain noin kerran viikossa. Tämä vaihe meni kuitenkin ohi ~2kk.
Puoli vuotta sen jälkeen alkoi päänsäryt.Päänsärkyä esiintyi n. 2 kertaa viikossa. Heti aamusta kauhea pääsärky, ei pystynyt liikkumaan tai muutakaan. Yleensä myös paha olo, oksetti. Erityisesti edestä kolotti aivoja. Hiukan liikkui niin tuntui kuin olisi kauhea paine tullut tohon eteen aivoihin. Kävin lääkärissä ja aika tylysti sanoi johtuvan joko niskoista (olin paljon tietokoneella, epäili jos katsoin näyttöä väärässä asennossa tai vastaavaa) tai aivokasvaimesta. Mitään lääkitystä ei antanut ja itseasiassa päänsäryt vähenivät. Enään esiintyin n. 2 kertaa kuukaudessa. Nykyään kärsin vastaavanlaisista päänsäryista kerran kuukaudessa.
Myöhemmin alkoi nämä kohtaukset, jotka esiintyvät nyt edelleen. Niitä esiintyy kahtena erilaisena. Toisessa tulee vain paha olo, toisessa myös pyörryttää.
Ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Katson vaikka rauhassa telkkaria ja tadam, alkaa oksettaa, sydön rupeaa hakkaamaan, on kuuma, "kylmähiki".
Näitä kohtauksia alkoi tulla ensin linja-auto matkoissa. Ensin harvassa, sitten kokoajan yleni. Koulunkäynti väheni, kun en uskaltanut mennä linja-autoon. Riitti että linja-auto ajoi 50 metriä eteenpäin, kun kohtaus tuli. Oli aina kauhea paniikki, pelkäsin kohtauksia kokoajan. Koitin aina istua sinne, missä vähiten ihmisiä, kuitenkin lähelle ovia, jos täytyy päästä pois nopesti. Aina kun istuin, laadein suunitelman, miten menetellä kun tulee se kohtaus. Koulu alkoi mennä huonosti, myöhemmin en enää jaksanut käydä säännöllisesti. Tuli hylättyjä kursseista ja rupesin epäilemään, selviänkö lainkaan koulusta. Nykyään olen eronnut koulusta.
Muutin omaan kämppään. Alku meni hyvin, vuokran ja laskut sain maksettua. Ruokaan ei jäänyt senttiäkään rahaa, mutta onneksi vanhempani antoivat rahaa ruokaan. Myöhemmin alkoi mennä huonosti, ei jaksanut hakea kokoajan toimeentulotukea, jolloin jäi aina maksamatta pari sadan euron edestä laskuja. Myöhemmin tuli muistutuksia ja lopulta lasku siirtyi johonkin firman perittäväksi. Rupesin käyttämään vuokrarahoja laskujen maksamiseen. Nyt on laskuja 400e edestä ja vuokraa maksoin ties milloin. Vuokrasta olen velkaa ~1500e. Omistan nordealta 500e luottolimiittiä. Opintolainaa on melkein 3000e edestä. Kauhea rahahuoli kokoajan, aina kun kuulee että kerrostalon ulko-ovi aukeaa, sydän rupeaa lyömään ja mietin, joko nyt tuli häätö tai jotain muuta vastaavaa.
Asiat jää nyt hoitamatta, ei vain jaksa. Toimeentulotukea en ole hakenut, laskuja en edes nykyään avaa kun ei jaksa maksaa. Tilillä taitaa olla nyt 100e ja laskuja iso pino. Saisin tärkeimmät maksettua, mutta ei jaksa mennä maksamaan laskuja.
Oma elämäntila on hyvä rahaongelmaa lukuunottamatta. Olen nyt ollut tyttöystävän kanssa yhdessä melkein 3v. Hän ei kuitenkaan tiedä kohtauksistani. En ole pystynyt kertomaan enkä haluaisikkaan stressata häntä, ties vaikka saisi samanlaisia kohtauksia.. Eikä hän ymmärtäisikään. Yritän aina peittää pahan oloni ja menenkin toiseen huoneeseen kun saan kohtauksen.
Molemmat vanhemmista syö masennuslääkkeitä. Äitillä joku lievä masennus, mutta isällä vakava. En ole katsonut lääkeiden nimiä, muuta niitä on ~6 erilaista, jotain vahvoja. Säälittää vanhempia. Ainoa asia on mitä jaksan silti tehdä, on huolehtia heistä, esimerkiksi kun äiti on liikematkalla ulkomailla, kerään kotoa pulloja jotta saan 5e bensaan ja saan kaverin heittämään vanhempien luokse. Käyn kaupassa isän puolesta, kuorin perunat ym. Kotona en kuitenkaan jaksa tehdä mitään.
Olen huomannut saavani näitä kohtauksia huomattavasti enemmän paikassa, jossa on paljon ihmisiä, esim. kaupassa. Kammoksun myös humalaisia/kännisiä ihmisiä. Esim. jos tyttöystävä käy juhlimassa kaverin syntymäpäiviä ja tiedän, että tulee humalassa kotiin, alkaa sydämen jyskytys ja kylmähiki. Kun ovi aukeaa, tulee sellainen olo, että nyt pyörryn, kuulen mielessäni kuinka sydän lyö.
En juo enkä polta. En ole koskaan polttanut ja viimeksi olin humalassa n. 2v sitten. Joka päivä koitan pitää "omaa aikaa" jolloin mietin mitä tulevaisuudelta odotan, mitä teen tulevaisuudessa ja sen sellasta. Tätä kirjoittaessa huomasin pientä "mielenkohotusta". Tuli hyvä olo kun sain kertoa olostani. Ehkei se lääkäriin meno tunnu enään niin vaikealta. Ehkä aloitan kirjoitella päiväkirjaa, isääni ainakin se on auttanut joskus. Tosin hän ei ole kirjoitellut sitä viikkoihin..
Mentiin hiukan asiasta ohi ja älkää välittäkö kirjoitusvirheistä. En ole täysin suomalainen.. Osaiskos joku hieman kertoa mikä mulla on? Osaisin ottaa sitten lääkärin sanat vähän paremmin vastaan, kun tietäisi hiukan kuinka vakavaa tämä on ja tietäisin mitä odottaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://joulukalenteri.positiivarit.fi/20.html
Äkisti ajatellessa tuli mieleeni paniikkihäiriö joka sinua vaivaa ,kannattaa etsiä netistäkin tietoa käykö oireesi tähän .
Sanoit että olet nuoei ,ikähän ei ole esteenä kun sairaus iskee eikä se ole häpeä .
Sinuna ottaisin yhteyttä heti johonkin ammatti ihmiseen ja saat apua ajoissa .
Elä jää sairautesi vangiksi yksinäisyyteesi vaan muista on yksi ainut elämä meillä elettävänä.
Joulu on tulossa ja kuulet sanomia vapahtajasta joka on Jeesus Kristus.
Uskovana tahdon tarjota apua myös tähän hengelliseen hätään ,olemme markkinahössäkässä hautaamassa kaiken turhan krääsän alle elämämme tärkeimmän asian etsiä elämämme tarkoitusta .
Olen käynyt 18 vuotiaana läpi samoja kuin sinä nyt ,nyt olen yli 50vuotias ja voin sanoa että kaikki voi kääntyä sittenkin parhaaksemme .
Elä hätäänny ,etsi apua ja rukoile
Niin, missä iässä tahansa voi tulla masennus. Ei kannata odottaa, että se menisi itsestään ohitse, koska se usein vain pahenee ajan myötä. Olet joutunut kokemaan kovia, koulukiusaamista, vanhempien masennusta. Olet joutunut huolehtimaan vanhemmistasi, vaikka heidän olisi pitänyt huolehtia sinusta. Masentunut ei jaksa huolehtia niistä asioista, joista hänen pitäisi huolehtia. Siitä vain ei tule mitään, kun ei muista mitään eikä jaksa keskittyä. Ei muuten ole sinun tehtäväsi huolehtia tyttöystäväsikään hyvinvoinnista, vaan hänen pitäisi itse vastata omista teoistaan. Ota tuo kirjoituksesi paperille ja mene lääkäriin ja lue se siellä. On oikeus ja kohtuus, että asiasi ja tuntemuksesi otetaan täydestä ja itsesi hoitoon ja autetuksi. On oma ja perheesi ja yhteiskunnankin etu, että toivut, käyt koulun loppuun ja pääset työelämään, "omille jaloillesi".
"Ota tuo kirjoituksesi paperille ja mene lääkäriin ja lue se siellä"
Olipa hyvä neuvo ,monien on vaikea ilmaista itseään puhumalla mutta tuo kirjoitus varmaan ammatti ihmiselle avaa paljon sinusta ja saat oikeaa apua .
Taloudellinen tilannekkin varmaan järjestyy kun sen ottaa hoitoon sellainen ihminen joka tietää mistä apua voidaan hakea .Tärkeintä on nyt että saat otteen elämästä ,sillä uskon sinulla on vielä paljon hyvää tulossa .Kuitenkin eka askel on itse otettava ,tee se tänään!
Tuo raha-asia on just kuin meiltä, häätöpelkoineen kaikkineen. Minäkin veikkaisin paniikkihäiriötä, se voi esiintyä hyvinkin erilaisin oirein. Mulla on ollut epämääräistä huimausta, hengitysvaikeuksia ja pahoinvointia, hirvittävää migreenityyppistä päänsärkyä jne. Toisilla on toisenlaista. Ja paniikkihäiriön lisäksi sulla todennäköisesti on masennusta. Kokeilepa tehdä BDI-testi osoitteessa http://www.tohtori.fi/?page=591031
se ei ole ehkä koko totuus mutta antaa kyllä osviittaa. Samaa testiä on käytetty ainakin mulla sekä sairaalassa että mielenterveystoimistossa.