Aloin seurustelemaan 5 vuotta sitten mieheni kanssa ja tiesin hänellä olevan 4 lasta ed. liitosta.Vanhemmat lapset asuivat meillä ja pienemmät äidillänsä.Miehelleni selvisi,että lasten äiti oli muuttunut alkoholistiksi,joten nuoremmatkin muuttivat meille turvaan.Lisäksi meillä on yksi yhteinen lapsi...mutta homma riistäytyy käsistä.
Ensinnäkin mieheni jätti minut yksin kotiin kaikkien lasten kanssa ja jatkoi töitään,kuin mikään ei olisi muuttunut.Yritin puhua asiasta ja sain vain vihat päälleni.Lapset käyttäytyivät kuin villieläimet jatkuvasti ja olin huolissani vauvastamme,kuinka hän kokee kaiken sen metelin ja riehumisen.
Lisäksi lasten äiti soitteli kännissä ja neuvoi lapsia olemaan tottelematta minua.Tämä nainen manipuloi ja vehkeili pitkään minua vastaan,josta seurasi että toinen lapsista saattoi käydä päälleni yllättäen ja hakata nyrkeillä...sylkemistä,haistattelua yms oli joka päivä.Lopulta toinen lapsista kertoi minulle,että äiti on haukkunut minua ja paljon muuta.Sittemmin selvisi äidin myös hakanneen lapsiaan pienimmästä syystä.
Ihmettelen,että mikä äiti se sellainen on?Sairas epäilemättä.
Nyt lapset oireilevat jo kamalasti menneistä asioista,molemmilla on vakava käytöshäiriö,masennusta ja harhoja.Olen huolissani,että miten pienimmäinen kokee kaiken tämän...ja mieheni on hyvin haluton ottamaan apua vastaan sosiaalitoimistosta tms.
Parisuhteemme on nykyään erilainen kuin ennen: keskustelu aiheet ovat mieheni lapset,mieheni työ,mieheni ongelmat...yhteistä aikaa ei ole,eikä mies sitä halua (kahdestaan olimme viimeksi 30 min. ja edeltävä kerta oli jopa ruhtinaalliset 2 tuntia puolta vuotta aiemmin).Minua ei ole,enkä saa valittaa,en kertoa mielipiteitäni...yhteinen lapsemme oireilee käytöksellään,koska isä on vain sisarusten kanssa ja töissä.
Jos otan kaiken tämän puheeksi,mieheni muuttuu marttyyriksi!Hän tekee kaiken ja minä en mitään (paitsi siivoan suurperheen taloutta,hoidan myös paljon muutakin mikä ei edes liity kotiin).Riidellessä kaikki kääntyy aina minun syykseni.
Olenkohan aivan hullu,kun kestän tämän...tosin puolisoni oli ennen erilainen ja on nyt muuttunut.Ainoastaan silloin tällöin hänestä näkyy vielä se sama mies johon rakastuin.
Tuntuu aika kurjalta...mutten kaipaa sääliä vaan jotain rakentavaa kommenttia.Mieheni lapsia en vihaa,enkä rakasta.Lapset ovat mukavia ja välistä suorastaan raivostuttavia!!!Oma lapsi menee kuitenkin kaiken muun edelle tärkeydessä!
Ensinnäkin mieheni jätti minut yksin kotiin kaikkien lasten kanssa ja jatkoi töitään,kuin mikään ei olisi muuttunut.Yritin puhua asiasta ja sain vain vihat päälleni.Lapset käyttäytyivät kuin villieläimet jatkuvasti ja olin huolissani vauvastamme,kuinka hän kokee kaiken sen metelin ja riehumisen.
Lisäksi lasten äiti soitteli kännissä ja neuvoi lapsia olemaan tottelematta minua.Tämä nainen manipuloi ja vehkeili pitkään minua vastaan,josta seurasi että toinen lapsista saattoi käydä päälleni yllättäen ja hakata nyrkeillä...sylkemistä,haistattelua yms oli joka päivä.Lopulta toinen lapsista kertoi minulle,että äiti on haukkunut minua ja paljon muuta.Sittemmin selvisi äidin myös hakanneen lapsiaan pienimmästä syystä.
Ihmettelen,että mikä äiti se sellainen on?Sairas epäilemättä.
Nyt lapset oireilevat jo kamalasti menneistä asioista,molemmilla on vakava käytöshäiriö,masennusta ja harhoja.Olen huolissani,että miten pienimmäinen kokee kaiken tämän...ja mieheni on hyvin haluton ottamaan apua vastaan sosiaalitoimistosta tms.
Parisuhteemme on nykyään erilainen kuin ennen: keskustelu aiheet ovat mieheni lapset,mieheni työ,mieheni ongelmat...yhteistä aikaa ei ole,eikä mies sitä halua (kahdestaan olimme viimeksi 30 min. ja edeltävä kerta oli jopa ruhtinaalliset 2 tuntia puolta vuotta aiemmin).Minua ei ole,enkä saa valittaa,en kertoa mielipiteitäni...yhteinen lapsemme oireilee käytöksellään,koska isä on vain sisarusten kanssa ja töissä.
Jos otan kaiken tämän puheeksi,mieheni muuttuu marttyyriksi!Hän tekee kaiken ja minä en mitään (paitsi siivoan suurperheen taloutta,hoidan myös paljon muutakin mikä ei edes liity kotiin).Riidellessä kaikki kääntyy aina minun syykseni.
Olenkohan aivan hullu,kun kestän tämän...tosin puolisoni oli ennen erilainen ja on nyt muuttunut.Ainoastaan silloin tällöin hänestä näkyy vielä se sama mies johon rakastuin.
Tuntuu aika kurjalta...mutten kaipaa sääliä vaan jotain rakentavaa kommenttia.Mieheni lapsia en vihaa,enkä rakasta.Lapset ovat mukavia ja välistä suorastaan raivostuttavia!!!Oma lapsi menee kuitenkin kaiken muun edelle tärkeydessä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta vaikuttaa pahasti siltä, että miehesi on sysännyt perheen ja lastensa hoidon sinulle. Itse hän keskittyy ja jopa pakenee entistä enemmän työhönsä. Lapset ovat vakavasti ongelmaisia, mikä ehkä pelottaa häntä. Pelotti tai ei, hän on jättänyt heidätkin sinun vastuulleen. Tietyllä tavalla olet nyt lähinnä lastenhoitaja. Tuo vaikuttaa niin ongelmapesältä, että voikohan ulkopuolinen auttajakaan saada miestäsi muuttumaan ja tajuamaan, että hän on lastensa isä ja sinun miehesi, eikä vaan työkone joka pakenee tilannetta? Ymmärrän sinua täysin, jos poistut oman lapsesi kanssa kuviosta.
jos miekkonen kääntää kaiken apn syyksi!?
Toivottavasti jaksat järjestää asiasi lapsesi ja itsesi kohdalla kuntoon. Kenenkään ei tulisi sietää niin epäkunnioittavaa käytöstä puolisonsa lapsilta, että antaisi heidän hyökätä päälleen. Minä ottaisin yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen ja hakisin niin sekavalle lapselle apua.
Ymmärtäisin kyllä sinua, jos päättäisit viedä oman lapsesi turvaan. Tämänhetkinen kotisi, kun ei kuulosta turvalliselta henkisesti ja fyysisesti. Miksi olisit ilmainen lastenhoitaja, jonka niskaan sysätään kaikki. Onko sinulla sukulaisia, joitten pariin voisit aluksi mennä lapsesi kanssa miettimään asioita?
lähde vähäksi aikaa pois vaikka sukulaisen tai jonkun ystäväsi luo lapsesi kanssa.
Tällä aikaa voi miehesi itsekseen miettiä, kuinka lasten hoidon järjestäisi ilman sinun apuasi. Sillä vaikka periaatteessa kai yhdessä asuttaessa ollaan vastuussa kaikista perheenjäsenistä, niin ei kai voida olettaa että sinä yksin olet vastuussa MIEHESI lapsista!?
Ovatko lapset jo kouluikäisiä tai päiväkodissa, onko niissä huomattu lasten poikkeavaa käytöstä?
Voimia sinulle, koita ainakin jouluksi löytää turvallinen ja rauhallinen paikka itsellesi ja lapsellesi, ihan liian moni joutuu joulunsa viettämään riitojen keskellä =(
Älä maksa miehen laskuja, älä pese tai silitä hänen vaatteitaan. Hoida vain itsesi ja lapset. Herää ukkokulta varmasti karuun arkeen. Ehkä sitten on keskustelun aika. Ole myöskin pikkuisen itsekäs. ota se oma aika ( kuppi kahvia rauhassa tms) ja tee se myöskin lapsille selväksi. Voimia sinulle ja ihanaa joulunaikaa.