Olen 5kk:n ikäisen pojan äiti. Olen vikkolla päivisin enimmäkseen pojan kanssa kahdestaan kotona. Ulkoilemassa ja kaupassa saatetaan käydä tai joskus joidenkin sukulaisten tai kavereiden luona (tai joskus joku käy meillä kylässä). Päivät sujuvat mukavasti ja viihdyn kotona.
Ystäväni, jolla on meidän poikaa muutaman kuukauden vanhempi lapsi, ihmetteli kun en ole mukana missään äiti-lapsi-toiminnassa tai harrasta mitään sen kummempaa lapseni kanssa. Hän kuulemma tulisi hulluksi kotona kaksin lapsen kanssa.
Minulla ei tee mieli lähteä (ainakaan vielä) mihinkään sen kummempiin harrastuksiin pojan kanssa. Poika nukkuukin niin paljon (hereillä jaksaa olla vain pari tuntia kerrallaan), että tuntuisi jopa hankalalta alkaa sovitella kaikenmaailman menoja hänen "aikatauluihinsa". Ja oikeastaan haluan viettää aikaa pojan kanssa ihan vaan kahdestaan silloin kun hän on hereillä. Eikö pelkkä äidin seura riitä tuon ikäiselle lapselle?
Ehkä sitten kun poika alkaa olla jo vanhempi ja jaksaa olla hereilläkin pidempiä aikoja jne... ehkä sitten alamme käydä jossain ihmisten ilmoilla...
Jotenkin vaan tuntuu, että on kauheat paineet yrittää harrastaa vaikka mitä vauvan kanssa. Tuntuuko kenestäkään muusta samanlaiselta?
Ystäväni, jolla on meidän poikaa muutaman kuukauden vanhempi lapsi, ihmetteli kun en ole mukana missään äiti-lapsi-toiminnassa tai harrasta mitään sen kummempaa lapseni kanssa. Hän kuulemma tulisi hulluksi kotona kaksin lapsen kanssa.
Minulla ei tee mieli lähteä (ainakaan vielä) mihinkään sen kummempiin harrastuksiin pojan kanssa. Poika nukkuukin niin paljon (hereillä jaksaa olla vain pari tuntia kerrallaan), että tuntuisi jopa hankalalta alkaa sovitella kaikenmaailman menoja hänen "aikatauluihinsa". Ja oikeastaan haluan viettää aikaa pojan kanssa ihan vaan kahdestaan silloin kun hän on hereillä. Eikö pelkkä äidin seura riitä tuon ikäiselle lapselle?
Ehkä sitten kun poika alkaa olla jo vanhempi ja jaksaa olla hereilläkin pidempiä aikoja jne... ehkä sitten alamme käydä jossain ihmisten ilmoilla...
Jotenkin vaan tuntuu, että on kauheat paineet yrittää harrastaa vaikka mitä vauvan kanssa. Tuntuuko kenestäkään muusta samanlaiselta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Me ollaan kanssa päivät kotona, mitä nyt kaupassa ja joskus kyläilemässä käydään. Olin aluksi ilmoittautunut kaiken maailman muskareihin ja äiti-lapsi-ryhmiin mutta ne kyllä sekoitti meidän neidin pään ja päivärytmin täysin.
Päätin elää päivät lapsen ehdoilla, nukkuu kun nukutaan ja leikitään kun leikityttää.
Me laulellaan ja lorutellaan, luen kuvakirjoja tai vaan seurustellaan ja köllötellään sängyllä. Ei ainakaan vielä oo tullut aika pitkäksi :)
Tee ihan niinkuin itestä tuntuu. Lapset on erilaisia niinkuin me äiditkin.
minäkin olen vain kotona tytön kanssa(nyt 10kk)ollut, tietty ulkona ollaan oltu sun muuta mutta en missään äiti-lapsi jutuissa ole käynyt.. sitten kun neiti oppii kävelemään niin mennään läheiseen puistoon missä on muitakin lapsia niin pääsee leikkimään heidän kanssaan. minusta on aika turha nyt mennä puistoihin kun tyttö olisi vain rattaissa tai sylissä.. paremmin on iloa olla siellä puistossa kun tyttökin pääsee leikkimään sun muuta muiden lasten kanssa.
minusta vaan on mukavaa olla vain kotona tytön kanssa kahdestaan ku mies on töissä :)
Meidän iso poika on jo piirun päälle 1v, mutta edelleen ollaan suurimmaksi osaksi kotosalla, kun ei lähipiirissäkään ole pienen lapsen vanhempia, joiden kanssa voisi yhdessä touhuta. Sama juttu myös meillä, että unta on poika tarvinnut aina paljon, joten ei olla viitsitty pientä raahata kauheisiin aktiviteetteihin, kun ei kuitenkaan jaksaisi. Edelleen nukkuu aika paljon vuorokaudessa.
Ulkona pihalla käydään ja nyt kun kävelyä on opittu, niin tepastellaan pihalla ja kunhan meno varmistuu, ajattelin kans leikkipuistoon viedä. Meidän poika on myös luonteeltaan aika varovainen eikä tykkää jos on kauheasti vieraita ihmisiä, joten vähän kerrallaan totutellaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin.
Kyllä siellä kotonakin riittää ihmettelmistä viisikuiselle - ei hän tosiaan tarvitse mitään harrastuksia! Niitä ehtii kyllä myöhemmin. Leikkikavereitakin alkaa kaivata vasta reilusti toisella ikävuodella. Totta kai monet vauvat tykkää esim. katsella muita vauvoja, mutta kyllä ne äiti ja isi varmasti ovat tärkeämpiä ja riittävät oikein hyvin!
No en minäkään harrasta sen kummempaa vauvani kanssa. Minullakin on eräs tuttava, joka on kyllä vauvansa kanssa monessa mukana. Hänen vauvansa on tosin omaani puolta vuotta vanhempi ja jaksaa olla enmepi valveillakin, kuin meidän lapsi.
Olen tosiaan sitä mieltä myös ettei 5kk:n ikäinen kaipaa vielä muuta kuin äidin ja isän seuraa, mutta mites sitten esim. puolen vuoden päästä? Tuli vaan mieleen, kun tämä tuttavani, jolla puoli vuotta vanhempi lapsi (eli 9kk) sanoi, että "Kyllähän tämän ikäinen jo kaipaa muiden lasten seuraa"... Meinasin sanoa siihen, että ei ehkä vielä minun mielestäni, mutta pidin suuni kiinni... Vaikkakin tuli nyt itselle pieni stressi, että pitääkö tässä viimeistään puolen vuoden päästä alkaa harrastamaan...
9kk:n ikäinen ei todellakaan vielä kaipaa toisten lasten seuraa. Tottakai joku yli 2-vuotias tykkää jo touhuustella toisten lasten kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että vielä kaipaisi tai tarvitsisi sitä. Leikkikavereiden tarve tulee esille vasta paljon myöhemmin.
Minun mielestäni ainoa mitä pieni lapsi kaipaa ja tarvitsee, on huolehtivat vanhemmat, rakkaus ja turvallisuus.
ei noin pienen lapsen kanssa tarvitse pakolla juosta minkäänlaisissa kinkereissä, aktiviteeteissa ja harrastuksissa, herranen aika sentään!Jos sinulla on hyvä olla lapsen kanssa kotona, niin ihmeessä jatka samaan malliin, joku toinen äiti taas tarvitsee juosta yhdessä jos toisessa paikassa, niin tehköön hän niin.
Minusta tuntuu, että se on nykytrendi joka sanelee aika pitkälti noissa kaikenmaailman vauvaharrastuksissa juoksemista, mutta kuka tykkää niin käyköön.
Minä taas tulisin hulluksi jos joutuisin juoksemaan alvariinsa jossakin lapsen kanssa :>D
No minäkin olen sitä mieltä, että se on vaan tätä nykyajan trendiä, että pitää olla mahdollisimman monessa mukana. Minäkin tunnen ihmisiä, jotka osallistuvat kaikenmaailman aktiviteetteihin vauvan ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen. Joillekin se sopii, mutta ei minulle eikä meidän muksulle. Meillä myös saman ikäinen lapsi kuin ap:llä ja ei kyllä onnistuisi mikään aikataulutettu ohjelma hänen rytmeihinsä. Untakin tosiaan tarvitsee vielä paljon eikä nukkumisajat ole aina samat. Mieluummin tosiaan minäkin puuhailen kaksistaan vauvan kanssa tai käyn silloin tällöin jossain kyläilemässä. Mutta jokainen tyylillään.
Joku äiti kaipaa aikuisten seuraa ja siksi menee pienen lapsen kanssa jos minkäkinlaisiin kerhoihin. Ne on paikkoja joissa voi vaihtaa ajatuksia ja keskustella ihan arkipäiväisistä asioista.
Lapsettomat ystävät ei ehkä jaksa keskustella vauvasta koko ajan, mutta toinen äiti/isä on eri asia.
Meillä ainakin ihan minun tarpeesta mennään kerhoon kerran viikossa. Kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin.
Jokainen itse tietää tarpeensa ja toimii sen mukaan. Se ei tee huonoa äitiä, jos ei halua mennä. Lapset leikkivät vasta keskenään joskus pari vuotiaina.
Nautitaan lapsistamme kukin tavallaan. :)