No niin, tänään sitte varattiin aika sectioon.
Saisinko kokemuksia, niin hyviä kun huonojakin, teiltä, ketkä olette synnyttäneet suunnitellulla sectiolla.
Saisinko kokemuksia, niin hyviä kun huonojakin, teiltä, ketkä olette synnyttäneet suunnitellulla sectiolla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vuosi sitten synnytin kuopukseni suunnitellulla sectiolla ja kaikki meni hyvin! aamu 7lt sairaalaan, katetrin laitto ja pissa näyte ja 10 maissa leikkaussaliin ja kaikki sujui rauhallisesti ja mukavasti ilman paniikkia ja häslinkiä! toipuminen nopeaa ja kivutonta, leikkausiltana jo istuskelin vuoteen laidalla. leikkausarpi ei tuntunut ollenkaan (edellinen syn meni hätäsectioon, johtuisiko siitä) jos sinua ei ole aijemmin leikattu niin leikkauskohta on kyllä kipeä mutta parissa päivässä helpottaa..
vauvaa pystyy hoitamaan kuten muutkin ottaen huomioon että takana iso leikkaus..maito nousee normaalisti ym. et tsemppiä vaan ja aurinkoinen mieli, hyvin kaikki menee!
sanoit että edellinen synnytys meni hätäsectioon, ja nyt uusin tuli suunnitellulla sectiolla. tehtiinkö sinulla hätäsectiossa tavallinen pystyviilto? kun seuraava sectiohan tehtäisiin sitten samaan arpeen. kyselen vaan kun itsellä kanssa ensimmäinen syntyi hätäsectiolla, ja haava oli kipeä. tosin sain myös kohtutulehduksen, joten aina ei erottanut mistä mikäkin kipu johtui, mutta kovaa se oli! nyt pelottaakin jos nykyinen maha-asukki joudutaan auttamaan maailmaan hätäsectiolla, että joudunko kärsimään samanlaisista kivuista!
Minä en ole tuo kirjoittaja jolta kysyit, mutta tilanne on kutakuinkin samanlainen..
Eka sektio oli hätä ja viilto pystyyn-> pahin kipu ikinä. Eikä todellakaan auttanut burana siihen.
Toinen sektio suunniteltu, ja tietysti viilto taas pystyyn, ja ihan samanlainen helvetti oli kipujen osalta edessä.
En tiedä vaikuttaako tuo pystyviilto siihen että haava on kivuliaampi, vai onko kyse vaan yksilöllisestä kivunsiedosta.
Eiköhän se kipu ole sullakin samaa luokkaa kun edellisellä kerralla, ei kai se siitä miksikään muutu? Pari viikkoa kun jaksaa kärvistellä niin kyllä se elämä voittaa, tsemppiä!
lihasten pinta-ala suurempi, joten kipu on yleensä kovempi kuin alaviillossa.
Alaviilto on itseasiassa pieni leikkaus, näin leikkaussalihoitajan näkökulmasta, mutta keskiviilto on jo isohko leikkaus. Ompeleita tulee huomattavasti enemmän ja koska ulosauton nopeus on lapsen hengen kannalta tärkeää, niin otteet ovat usein myös hieman "räväkämmät" joten kudoksiin kohdistuu ihan eri tavalla venytystä ja repimistä. Tämä tietysti tuntuu myös jälkikäteen.
Kiitos vastauksesta, olenkin ihmetellyt olenko jotenkin outo kipuineni kun moni sanoo kivun olevan siedettävä, ja tyyliin "nipistelyä"..
4/07 syntyi eräänä maanantaiaamuna kaunis tyttö suunnitellulla sektiolla. Aamu-7 sairaalalle, vaatteitten vaihto ja katetrin ja tipan laitto. 7:45 leikkuriin ja spinaalipuudutus. Ei heti meinannut puutua, joten prinsessan syntymäaika "vasta" 8:30. Seitsemässä minuutissa ilmoituksesta: "Nyt aloitetaan!" ja melkoisen mylläämisen jälkeen (painavat rinnan alta auttaakseen lapsen ulos) kuului ensimmäinen räkäinen tulokkaan karjaisu =) Voi sitä onnea!!
Putsasivat lapsen ja sain hänet hetkeksi rinnalleni syliin. Isä lähti kätilöiden ja tytön kanssa normaalisynnytysosastolle. Vatsaontelo "imuroitiin" lapsivedestä ja haava hakasilla kiinni. Pääsin heräämöön ja vasta siellä tunsin ensimmäistä kertaa koko aamussa kipua: jälkipolttoihin sain tarvittavaa kipulääkettä joka kerta kun pyysin.
Isä odotti pienokaisen kanssa minua synnyttäneiden osaston yksityishuoneessa. Sain lapsen heti rinnalleni imemään. Kainalostani hän ei poistunut yhtä kertaa lukuunottamatta koko niiden 4 päivän aikana, jotka sairaalassa vietin.
Toisena päivänä heti aamusta sain tippaletkuun lisäpussin, kipulääkettä. Sairaanhoitaja tuli auttamaan ylös sängystä ja suihkuun (silloin tyttö oli lastenhoitohuoneessa). En aio valehdella, ettäkö 15cm tuore haava ei olisi ollut hellänä, mutta joka kerta sängystä nouseminen oli edellistä helpompaa. Lisäksi kipulääkettä sai joka kerta kun pyysi ja se tehosi.
Toisen päivän iltana menin jo muiden äitien kanssa aulaan syömään. Katselin kauhulla "normaalisti" synnyttäneiden ongelmia istumisen kanssa ja kuuntelin vessareissuista! Maitoni nousi jo kipeästi rintoihin ja vauva imi sitä innolla.
Vauvan täyspainoisen hoidon aloitin kolmantena päivänä; siihen asti isä oli välttämättä halunnut hoitaa kaikki vaipanvaihdot ja pesut =)
Neljäntenä päivänä olisin jo ollut valmis lähtemään kotiin, mutta ensisynnyttäjänä halusivat vielä varmistaa yhden yön. Alateitse pusanneet pääsivät halutessaan silloin kotiin, torstaina. Perjantaiaamusta mekin läpäisimme lääkärintarkastuksen kirkkaasti ja saimme lähtöluvan.
Tasan viikko syntymästä tuli neuvolan täti kotikäynnille ja otti samalla hakaset pois.
Viimeisen kerran otin haavan nipistyksiin tavallisen buranan 2 viikkoa kotiutumisen jälkeen. Buranaa kannattaakin hankkia pari pakettia kotiin valmiiksi! Sitä ne antavat sairaalassakin.
Haavan ympäristö on jonkun aikaa tunnoton, hermoradat menevät leikkausessa poikki tai jotain. Se on kuitenkin ohimenevää ja ainakin minä en edes koko arpea enää muistanut 6kk jälkeen. Ja nyt, siis 8kk jälkeen koko hommasta, suurin osa arvesta on jo muuttunut hopeanväriseksi, hiuksenohueksi viivaksi bikinirajan alapuolella.
Minulla suunniteltu sectio oli kamala kokemus. Olin todella sairas section jälkeen. Luulin etten näe lasten kasvavan kun niin huonossa kunnossa olin. Eikä asiaa helpottanut se, ettei mikään pysynyt sisällä moneen päivään leikkauksen jälkeen, joten tipassa makasin.... Toivottavasti monilla muilla parempi kokemus...
Suunniteltu sektio on todella paljon parempi ja helpompi tapa kuin hätäsektio. Toipuminen on nopeampaa, itse pääsin jo jaloittelemaan seitsemän tuntia sektiosta. Kipulääkitystä olin tosin jo oppinut aiemmilta kerroilta pyytämään tarpeeksi, samoin oli jo kokemusta kertynyt siitä, että ummetus ja ilmavaivat saattavat iskeä, joten niihinkin pyysin jo valmiiksi troppia. Kannattaa pyytää myös kotiuttaessa kipulääkeresepti.
Suunnitellusta kotiuduin hyväkuntoisena kolmantena päivänä sektion jälkeen. Aikaisemminkin olisin päässyt, mutta lapsi ei, joten siksi jäin itsekin osastolle, Hätäsektioiden jälkeen oli monta huonoa viikkoa vielä. Lisäksi selvisin suunnitellussa hyvin pienellä verenhukalla, toisin kuin hätäsektioissa, joten sekin kyllä osaltaan varmasti tuki toipumista.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että nyt suunnitellulla sektiolla sain terveen lapsen vierihoitoon, vaikka olikin "keskenkasvuisena" syntynyt. Hätäsektioiden jälkeen lapset olivat teholla, ja alkupäivät olivat huolten täyttämät, ja myöskin imetys ym. jutut olivat vaikeita. Lapset oppivat nenämahaletkuruokintaan, joten jouduimme opettelemaan senkin.