..esikoinen 1v ja toista odotan rv 13.. siis tämä on niin toivottu asia ja rakastan esikoista ylikaiken, mutta väsymys on ihan hirveä.. ei vain jaksais nyt yhtään yövalvomista tai kitinää, hermot kireenä vaikka ennnen en ole mikään hermoheikko ihminen ollut.. pelottaa oma käytös et mikä mulla on! Esikoiselle räjähdän ihan turhaan ja syyttä ja sit se kattoo oikein surullisena isoilla silmillä et mkä äitille tuli jne.. siitä hirvee syyllisyys ja voi luoja et on ristiriitanen olo, loppuukohan tää kohta?? en muista yhtään et ekassa raskaudes olis väsyttäny näin pirusti.. argh.
onko muita
toinen masussa
4452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lasta rv 24 ja kuopus on 10kk(!)ja täyttää uuden vauvan synnyttyä 1v2kk.esikoinen on sitten 4v.
et kyllä täälläkin väsymystä on edelleenkin kun tyttö valvottaa joka yö toisin kun isosiskonsa ei tälläistä tehnyt vauvana missään vaiheessa.
ja muutenkin todella energinen tapaus tää kuopus..siis TODELLA.
oli 7kk kun lähti tuetta kävelemään ja siit lähtien on paljon uutta oppinut ja tällä hetkellä juoksee ja kiipeilee,puree,kiljuu ja huutaa jos ei tahtoaan saa läpi =) että,välillä täälläkin hermot riekaleina.
ja kyllä tulee mietittyä sitä,et miten käy kun poika syntyy ja jos tämä tyttönen täällä jatkaa samaa valvomista joka yö!ja siis heräämisiä on tuplaten siis?!iik..ja apua...
mä oon molemmis aiemmis raskauksis ollu väsyny,mut tää on pahinta kun 24\7 väsymyksen lisäks saa valvoa ja heräillä joka yö.
mut onneks on meillä ihanat isovanhemmat jotka otta yöks kun en jaksa =)et siinä mieless helpottaa vähän,ja se pelkkä yks kokonainen nukuttu yö tuo kummasti voimaa vähäks aikaa.
täälä toinen... rv 37 menossa ja perheessä 5v. uhmaa vetävä tyttönen... jopa välillä hermo kiristyy ja kovasti. väsymys on jatkuvaa...
pakko kysäistä,et jatkuuo se uhma vielä 5 veenäkin?!!?vai tuleeko se come back:inä meillä eka uhma tuli tossa 2veenä ja sit kolme kun täytti rauhoittu tuo neiti ja nyt on ollu stabiilia pitkään ja täyttää kohta neljä..tai no,jos ei saa esim.vanukasta kaapist avalita ITSE jättää hän syömättä sen minkä hänelle valitse..ja kova on loukkaantumaan asioista,mutta millanen uhma se 5 veenä sitten on?
esikoinen 11kk ja pari päivää sitten sain kolmella eri testillä erittäin haalean viivan elikkäs voikohan sitä uskoa että tuolla masussa pikkuruinen asukki on? No, itse asiassa en kyllä pysty uskomaan...Joten ei nyt vielä uskalla aatella asioita hirveesti eteenpäin, sen verran vaan, että kuinkahan sitä sitten jaksaa ja toivoo että tämä toinen olisi helpompi tapaus kuin ensimmäinen tuon alun suhteen -koliikkia...ja tietenkin kaikkee positiivisiakin juttuja pähkäillyt huolenhäivän lisäksi...