Hei,
Lopetin paroksetiinin käytön pari kuukautta sitten. Siirtymäaika oli pitkä, olin käyttänyt lääkettä muutaman vuoden.
Heti aluksi palasivat seksihalut ihan kybällä. En paljon liioittele, jos sanon, että pikkuhousujen hankaus saattoi aiheuttaa orgasmin.
Nyt askarruttaa sellainen, että pinna on ihan tajuttoman kireällä. En ole koskaan ollut aggressiivinen luonne, mutta nyt tuntuu, että jos kahvikupista läikkyy pöydälle, niin olen valmis siitä hyvästä vetämään turpaan jokaista vastaantulijaa seuraavan puolen vuorokauden ajan.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tai tietoa siitä koska tämä loppuu? En ole enää masentunut, mutta en haluaisi olla tällainenkaan.
Lopetin paroksetiinin käytön pari kuukautta sitten. Siirtymäaika oli pitkä, olin käyttänyt lääkettä muutaman vuoden.
Heti aluksi palasivat seksihalut ihan kybällä. En paljon liioittele, jos sanon, että pikkuhousujen hankaus saattoi aiheuttaa orgasmin.
Nyt askarruttaa sellainen, että pinna on ihan tajuttoman kireällä. En ole koskaan ollut aggressiivinen luonne, mutta nyt tuntuu, että jos kahvikupista läikkyy pöydälle, niin olen valmis siitä hyvästä vetämään turpaan jokaista vastaantulijaa seuraavan puolen vuorokauden ajan.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tai tietoa siitä koska tämä loppuu? En ole enää masentunut, mutta en haluaisi olla tällainenkaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ärtyneisyys, "sähköiskumaisuus" jne.
että en ole syönyt lääkkeitä enää yli kahteen kuukauteen? Lopetin kaiken lisäksi tosi hitaasti, lääkärin ohjeiden mukaan pikkuhiljaa vähentäen.
Tuntuu vähän kohtuuttomalta, kun on yli viisi kuukautta siitä kun minun todettiin parantuneen masennuksesta, mutta yhä vain on oireita lääkityksen vuoksi. Sähköiskuja ei luojan kiitos enää ole!
Suhtauduin aikoinaan lääkitykseen hyvin kielteisesti, mutta sitten totesin sen kyllä auttavan. Nyt alan kääntyä takaisin alkuperäiselle kannalle. Sain kärsiä ihan tarpeeksi sairauteni aikana, nyt sopisi jo helpottaa!
Sama juttu mullakin tällähetkellä. Enkä tiedä mitä tehdä!
etten ole yksin! Tai no, kiva ja kiva. :(
Minä olen selvinnyt lähtemällä kävelylle (onneksi en ole töissä virastossa tms. vaan minulla on tähän mahdollisuus) hermojen mennessä totaalisesti. Olen ns. nössö, enkä edes osaa huutaa tai paiskoa astioita, tuntuu vain että räjähdän siihen paikkaan ja sanon pahasti.
Pahalla hetkellä olen käyttänyt terapeutin ihan toiseen tarkoitukseen ehdottamaa hommaa, eli ottanut kynän käteen ja listannut asioita, joiden vuoksi minun ei kannata olla raivoissani, vaan tyytyväinen elämääni ja hyvissä fiiliksissä. Tehoaa kuitenkin paremmin masennukseen kuin aggressioon.
Kuten jo tuossa ylhäällä kirjoitin, niin tuntuu vähän kohtuuttomilta tällaiset vieroitusoireet. Ja nyt kun on virallisesti terve, ja lääkkeetönkin, niin ei mistään saa apuakaan. Huono homma. Perhekin kärsii. Taas.
Suomalaiset ovat nöyrän herkkiä puhumaan siitä että paino nousee eikä seiso tai paino nousee eikä paneta. Sit penttiteraputti sanoo et viimeks oot vienyt ruusuja himaan?
EI OLE KYSE SIITÄ
Lopetin Efexorin kolme vuotta sitte. Puol vuotta oottelin normaalia olotilaa ja sieltähän se tuli ihan ilman lääkkeitä. Sitte tuli paha panetus.
Lukenut monista miehistä joilta on mennyt potenssi & paino noussut 25-30/kgs. Hrmph, mitä mies tekee piristyneellä mielellään jos hän on ylipainoinen eikä edes voi tumputtaa?
Naisilla on periaatteessa helpompaa mutta ei. Kun halut menee hamsterilta niin ne menee, ei se depiksestä kiinni ole.
Onneksi ohi moiset päivät.
Vitsit nää uudemmat lääkkeet tekee ihmisistä pandoja. Seoli se pienellä räntätty siellä paperin alaosassa.
Käyt nyt kuumana ja tahot panna kaikkea mikä liikkuu. Siihen tulee hetkeksi mania. Eikä ihme.
Tota tota, ota iisisti äläkä rakastu ensimmäiseen seksikumppaniisi. Tee ilolla ja harkiten sitä mitä teetkin mutta pääsääntö on ettet jää himaan yksinäs. Kaikkea ei tarvitse panna tai tulla pannuksi, mutta seksi elävöittää kummasti. Siitä saa hehkua naamariin!
ps.
turvaseksi kuin turvavyö - pakko sanoo liikennevalistuksen myötä
Debressio sisäänkääntyneenä elämää elämäsnsä listanneena. Hmph, en mä tiedä, mikä m' oon sanomaan, ehkä hyvillä terapeuteilla on pikku linkki sinne tulevaisuteen, ja *itut on. ;-)))
Mä tykkää nykyään enempi sillai "hjallitusti" vetää koviakin rajauksia. Mitä itsenäisempi sen enempi uusia tuttuja tuntuu tulevan. Jotenkin se vaan menee mulla niin. :)
Ahaa...
Kirjoittanut: kiva kuulla 20.12.2007 klo 18.44
Kotoa löytyy turvaseksiä ihan riittämiin. :)
Mutta mies on kyllä aika varpaillaan, kun koska tahansa saattaa räjähtää. En tykännyt itsestäni seksittömänä, itkeskelevänä laahustajana, mutta ei tämäkään ole kivaa.
Odotan siis vain, että aika parantaa lääkkeen jäljet?
(Olen siis aloittaja)