On muuten totta, että lisääntymään päin tuntuu olevan ne ilmot, joissa luetellaan kauhiasti kaikkia toiveita tulevasta esim. nyt mailikaverista.
Ymmärrettävää se on, että jos pääsee "tilaamaan" näppärästi itselleen sutturan netistä, niin miksei siihen samantien heitä kymmenisen vaatimustoivettakin alkupaloiksi.
Mutta, kun nyt ajatellaan esim. tavallisesti siviilissä alkavaa ystävyyssuhdetta, niin eihän ensimmäisenä aloiteta kertomalla toiselle, mitä häneltä vaaditaan ja odotetaan tekevän ja olevan tekemättä.
Joskus noita ilmoja lukiessa törmää ikäänkuin tuoteselostukseen, jossa valmiiksi luetellaan, mitä ilmoon vastaavan pitää sisältää.
Voin sen verran lieventää, etten ihan skitsolta vaikuta, että ymmärrän sen, että jos ei itse polta, niin hyvähän se on, jos ei sitten se toinenkaan. Jos itse on lähes absolutisti, niin ei kaipaa alkoholistia rinnalleen. Ok! Ja se kokokysymys, siinä mennään jo tulkinnan puolelle, ehkä suurinpiirtein samankokoiset viihtyvät paremmin yhdessä... hah! Tuohon en kyllä enää usko - mutta hyvin on kokovaatimukset aina näkyvillä. Makuasia, en puutu siihen!
Sitten eläin- ja lapsi osasto! En ole koskaan tajunnut, mikä merkitys niillä on ystävää, maili tai muuta etsittäessä? Toisinaan näkee haettavan lapsetonta kirjoittelukaveria. Herää kysymys, haluaako hakija tehdä yhdessä ne lapset, vai muutenko inhoaa lapsia? Vaikka l-nainen onkin, niin hänellä voi olla jälkikasvua eikä se hänestä todellakaan huonompaa tee. Ehkä kyse on vain siitä yhteisen ajan saamisesta, lapset voivat lapsettomalle l-naiselle olla jonkinlainen uhka? rasite? etusijalle menevä asia kumppanin elämässä?
Sitten eläimet. Jos kyseessä on allerginen ihminen, niin ei eläimiä - kiitos. Ymmärrän tuon, jos haetaan tosiaan kumppania eikä ainoastaan mailikaveria, mikä yleensä on kuitenkin "haun" nimenä.
Seuraava on työelämä/ koulutus. Oltava töissä, vähintään akateemisesti koulutettu tai ainakin tyyliin ylioppilas, sitä alemmat koulutustasot menevätkin jo samaan piikkiin, niitä ei kysellä ilmoissa sen kummemmin.
Urheilullisuus. Pitää kuntoilla, ihan hemmetisti vetää leukaa mennen tullen tai vähintäin pyöräillä sinne hyvinpalkattuun duunimestaan joka ikinen päivä. Joku hieno harrastus pitää kuitenkin olla, koska "sohvaperunaa en etsi".
Harva kai meistä sellainenkaan on, vaikka ei olekaan kuntosalilippua tai kuulu kylänsä keilajoukkueeseen...
Tiedän ja myönnän, että tämä oli kärjistetty versio aiheestani, mutta halusin vain herätellä miettimään, kuinka vaativia olemme muita kohtaan. Sitten ihmettelemme, kun meitä ei kukaan huoli ja yksin saamme vain hakemalla hakea kumppania läpi pitkän elämämme.... ja eihän kukaan tietysti "hae", muuten vaan etsimme...
Ymmärrettävää se on, että jos pääsee "tilaamaan" näppärästi itselleen sutturan netistä, niin miksei siihen samantien heitä kymmenisen vaatimustoivettakin alkupaloiksi.
Mutta, kun nyt ajatellaan esim. tavallisesti siviilissä alkavaa ystävyyssuhdetta, niin eihän ensimmäisenä aloiteta kertomalla toiselle, mitä häneltä vaaditaan ja odotetaan tekevän ja olevan tekemättä.
Joskus noita ilmoja lukiessa törmää ikäänkuin tuoteselostukseen, jossa valmiiksi luetellaan, mitä ilmoon vastaavan pitää sisältää.
Voin sen verran lieventää, etten ihan skitsolta vaikuta, että ymmärrän sen, että jos ei itse polta, niin hyvähän se on, jos ei sitten se toinenkaan. Jos itse on lähes absolutisti, niin ei kaipaa alkoholistia rinnalleen. Ok! Ja se kokokysymys, siinä mennään jo tulkinnan puolelle, ehkä suurinpiirtein samankokoiset viihtyvät paremmin yhdessä... hah! Tuohon en kyllä enää usko - mutta hyvin on kokovaatimukset aina näkyvillä. Makuasia, en puutu siihen!
Sitten eläin- ja lapsi osasto! En ole koskaan tajunnut, mikä merkitys niillä on ystävää, maili tai muuta etsittäessä? Toisinaan näkee haettavan lapsetonta kirjoittelukaveria. Herää kysymys, haluaako hakija tehdä yhdessä ne lapset, vai muutenko inhoaa lapsia? Vaikka l-nainen onkin, niin hänellä voi olla jälkikasvua eikä se hänestä todellakaan huonompaa tee. Ehkä kyse on vain siitä yhteisen ajan saamisesta, lapset voivat lapsettomalle l-naiselle olla jonkinlainen uhka? rasite? etusijalle menevä asia kumppanin elämässä?
Sitten eläimet. Jos kyseessä on allerginen ihminen, niin ei eläimiä - kiitos. Ymmärrän tuon, jos haetaan tosiaan kumppania eikä ainoastaan mailikaveria, mikä yleensä on kuitenkin "haun" nimenä.
Seuraava on työelämä/ koulutus. Oltava töissä, vähintään akateemisesti koulutettu tai ainakin tyyliin ylioppilas, sitä alemmat koulutustasot menevätkin jo samaan piikkiin, niitä ei kysellä ilmoissa sen kummemmin.
Urheilullisuus. Pitää kuntoilla, ihan hemmetisti vetää leukaa mennen tullen tai vähintäin pyöräillä sinne hyvinpalkattuun duunimestaan joka ikinen päivä. Joku hieno harrastus pitää kuitenkin olla, koska "sohvaperunaa en etsi".
Harva kai meistä sellainenkaan on, vaikka ei olekaan kuntosalilippua tai kuulu kylänsä keilajoukkueeseen...
Tiedän ja myönnän, että tämä oli kärjistetty versio aiheestani, mutta halusin vain herätellä miettimään, kuinka vaativia olemme muita kohtaan. Sitten ihmettelemme, kun meitä ei kukaan huoli ja yksin saamme vain hakemalla hakea kumppania läpi pitkän elämämme.... ja eihän kukaan tietysti "hae", muuten vaan etsimme...
Vastaukset 5
Vanhimmat
..mutta kuitenkin aina askeleen minun jäljessäni..;)
Olen minäkin huomannut vaateliaisuutta ilmoissa. Joskus se ärsyttää, joskus en noteeraa.
Ilmohan kertoo tekijästään aika paljon...!
Toisaalta luulen myös, että noita kriteereitä asetetaan sen vuoksi, että vastaaja tietäisi edes vähän, minkä tyyppistä ihmistä haetaan.
Mailikaverin tulee olla ainakin kiinnostunut samansuuntaisista asioista.
"Tilaussutturan" pitää olla perusolemukseltaan sopiva, jottei heti ensi tapaamisella tarvitse vääntää joka asiasta kättä. Eikö tavallaan ole hyväkin, että vaatimukset laitetaan suoraan heti esiin, eikä sitten aleta tivaamaan ensimeileissä ammattia, pankkitilin saldoa, koulutusta ja tulevaa mahdollista perintöosuutta.?
Sen olen huomannut, että sutturailmojen kirjoittajissa on paljon niin pikkupiirullista porukkaa, että yksikin sana väärässä paikassa, niin terve menoo ja hirveetä, kaaheeta, kamalaa.
Pikkasen kommunikointiin sietokyvyn tynkää ja hyvää tulee:))))
en ole enää pitkään aikaan lukenut seuranhakuilmoja juuri senkin takia että on niin mahdottomat vaatimukset, enkä muutenkaan oikein usko että se kulta sitä kautta löytyisi...
..usko, että sieltä mitään ihmeellistä löytyy tai sitten pitää todella käydä hyvä mäihä. Ja juuri se siinä välillä pänniikin, että heti hirveet vaatimukset kehissä, vaikka kyse on kuitenkin vain jostain mailijutskasta. Kenelle siis on...
Itse luotan enemmän luonnolliseen törmäämiseen jossain joskus silloin, kun vähiten osaa edes odottaa. Tietää ja näkee samantien suunnilleen kenen kanssa on tekemisissä.
Vaikka itse vielä täyttäisikin ne vaaditut kriteerit, joita haetaan, niin eikö se ole väärin niitä kohtaan, jotka eivät täytä?
..hmm.. minun mielestäni jopa niistä paistaa lävitse jokin se, mihin tarttuu toisessa koukkuun ihan oikeassakin elämässä. Minulla on hyviä kokemuksia ilmoihin vastaamisista sekä jopa yhteen vastanneista =)
Mutta en ole kertaakaan vastannut ilmoitukseen jossa on lueteltu mitä toisen tulee olla, nimittäin mielestäni parhaiten siitä kertoo se millainen itse on.. Mutta kuten tuo liikunnallisuus ja sellainen, voin sanoa että itselleni se kyllä on niin tärkeää että olisihan se kiva jos toinen voisi osallistua, mutta toisaalta, jos aikaa yhdessä on muutenkin, ei se mikään vaatimus ole. Mutta jos nyt iltalenkille vaikka kuitenkin oman murun kanssa =)
Päivässä on niin rajattu aika jonka voi viettää yhdessä, kai sitä haluaisi sitä aikaa mahdollisiman paljon, joten samoista asioista olisi kiva jos toinenkin tykkää. MUTTA-tässä taas törmään minä ainakin siihen että omaa aikaa, aikaa kavereiden kanssa.. totuus on että minulla on aikaa omalla kullalle se ilta ja yö ja hetki aamulla. Enkä tämän vuoksi olekaan kyllä ketään hektiseen elämääni löytänyt.
Mutta millaisenhan ilmon sitä itse laatisi? Ehkä sellaisen jossa paljastaisi sieluaan hieman mutta siinä muodossa että vain ne koukutettavat tarttuisivat =) helpommin sanottu kuin tehty? Niin taitaa olla.
Mutta kyllä on hyvä että tuollainen mahdollisuus on, että tämä teknologia sitä käytetään jokaisella saralla hyödyksi. Mutta siitä lähtisikin ihan toinen juttu, joten jätän tän tähän.
Ehkä deitti-ilmoissa ollaan menossa samaan suuntaan kuin työpaikkailmoittelussa, olen usein ihmetellyt, mistä sellaisia superolentoja löytyy. Ja niin sitä aina vaan joku saa paikan ja on ihan ihmisen oloinen, tavallinen.
Se tavoitetaso on kaiketi ihmeastraktio, joka ei ikinä toteudu eikä kai ole ihan tarkoituskaan. Tarkoitus lienee viestiä rekrytoivan yrityksen suurenmoisuutta. Olisiko niin näissä ihmissuhdejutuissakin? Laatua, laatua.
Pitäisin luonnikkaampana kertoa jotain oleellista itsestäni ja negaatiomuodossa mainita vain ne ehdottomiksi koetut esteet. Varmaan silloin kävisi selville, minkä tyyppinen kaveri olisi mieleen? Makuasioita, mutta vaikuttavat siihen, miten toimitaan.