Mulla on hyvä perhe, on äiti, isä ja sisaruksia. Tullaan toimeen ja rakastetaankin toisiamme niinkuin perheenjäsenet rakastavat toisiaan. Silti jotain puuttuu. Läheisyyttä, halauksia. Missä ne on? Äiti ei ole koskaan halannut lohduttavasti, ei osoittanut rakkauttaan läheisyydellä. Ollaan jotenkin etäisiä toisillemme, vaikka olemme koko ajan lähellä..
Myöskään kavereilta en saa minkäänlaista tällaista välittämistä.. Eikö ystävät halaa toisiaan? Minusta halaavat.. Mutta ei vaan minun kaverini.. En ole koskaan halannut ketään kunnolla. Kaipaan sellaista välittämistä ja rakkautta, läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta. Mutta mistä sitä saisi? Poikaystävä?
Myöskään kavereilta en saa minkäänlaista tällaista välittämistä.. Eikö ystävät halaa toisiaan? Minusta halaavat.. Mutta ei vaan minun kaverini.. En ole koskaan halannut ketään kunnolla. Kaipaan sellaista välittämistä ja rakkautta, läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta. Mutta mistä sitä saisi? Poikaystävä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama tunne, ei koskaan kunnon halausta ja se tunne vaan vahvistu kun luin tuon.
Kaikki tuollainen ajattelu saa pään pyörälle. Minä olen halannut yhtä ystävistäni kerran mutta sekin oli jotenkin vajaata. Poikaa en ole koskaan halannut vaikka olen usein halunnutkin. Minä olen tottunut rakastamaan, mutta minua ei kukaan halua... Outo tunne tämä rakkaus
Minä taas haaveilen varmaan joka päivä, että olisi joku ihana tyttö, jonka kanssa voisi vain olla lähekkäin, halailla ja muuta sellaista.. Koskaan en kai ketään ole edes halannut.
...vaikka onhan minulla jo yksi tyttö kaverina. Voi hän on niin söötti ja ihana, halailisin häntä ainakin kerran päivässä, jos suhteemme ¨vakavuusaste¨ olisi suurenpi.
Sama juttu mulllakin.
Läheinen perhe, sisarukset ja kaverit, mut silti on tosi yksinäinen olo ja kaipaa sitä läheisyyttä.
Mut mä olen kuitenkin itse "nirso" poikien suhteen tai jotain.
Mut silti olisi kiva saada halailla ja miksei pussailla toisen (pojan) kanssa.