Minua kiinnostaisi kuulla, miten on mennyt luomuna synnyttäneiden toinen synnytys tai melkein luomuna synnyttäneiden. Netistä kun löytyy niin paljon tietoa toisesta synnytyksestä, mutta kaikilla aika kovat kivunlievitykset on ollut...
- Alkoiko synnytys samalla tavalla kuin eka?
- Oliko toisessa supistukset / ponnistusvaihe helpompi.
- Mitä asioita koit helpompana / miellyttävämpänä toisessa synnytyksessä?
- Muutenkin kiinnostaa kaikki kokemukset toisesta synnytyksestä.
Minulla taas edessä "luomu" synnytys, kun pelkään piikkejä kuollakseni. Ensimmäisestä synnytyksestä jäi mieltä kalvamaan loppuajan tuskaisen kovat ja tiheät supistuskivut. Supistuskipujen kovuus ehkä johtui siitä kun synnytystä käynnisteltiin vyöhyketerapialla. Nyt tuudittaudun ajatukseen, että ehkä toinen on hieman helpompi...?
- Alkoiko synnytys samalla tavalla kuin eka?
- Oliko toisessa supistukset / ponnistusvaihe helpompi.
- Mitä asioita koit helpompana / miellyttävämpänä toisessa synnytyksessä?
- Muutenkin kiinnostaa kaikki kokemukset toisesta synnytyksestä.
Minulla taas edessä "luomu" synnytys, kun pelkään piikkejä kuollakseni. Ensimmäisestä synnytyksestä jäi mieltä kalvamaan loppuajan tuskaisen kovat ja tiheät supistuskivut. Supistuskipujen kovuus ehkä johtui siitä kun synnytystä käynnisteltiin vyöhyketerapialla. Nyt tuudittaudun ajatukseen, että ehkä toinen on hieman helpompi...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselläni toinen synnytys oli huomattavasti kivuliaampi ja pidempi kestoinen kuin ensimmäinen. Synnytys kesti yli puolet pidempään.(ensimmäinen oli nopea) Mutta positiivista toisessa synnytyksessä oli se, kuinka nopeasti ponnistamis vaihe kesti(n.5min ja vauva oli ulkona) ja se olikin sitten kaikista kivuliain vaihe =) Mutta kummankaan synnytyksen aikana en ottanut mitään muuta kivunlievitystä, kuin ilokaasua(minulla toimi)
Minulla toinen synnytys oli ensimmäistä nopeampi ja kolmas vielä vauhdikkaampi. Kivun lievitystä ei missään synnytyksissä.Kaikissa synnytyksissä oli alusta loppuun tihetä voimakkaat supistukset.
Tuntuu että yhdellä toimii toinen kikka ja toisella toinen. Minulla toimi hyvänä kivunlievityksenä täydellinen keskittyminen siihen, että pyrin pitämään lihakset rentoina supistuksen aikana. Helpotti kipua ja nopeutti avautumista.
Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!
kaikki synnytykset ovat olleet "luomuja".
"- Alkoiko synnytys samalla tavalla kuin eka? "
-Kyllä oikeastaan joo. Spontaaneilla supistuksilla, mutta kakkosesta myös lapsivedet tulivat kotiin, esikoisesta ei.
"- Oliko toisessa supistukset / ponnistusvaihe helpompi."
-Kakkosesta supistuskivut huomattavasti kovemmat ja supistuksia alusta asti 4min välein ja siitä tihentyen (tosin synnytyksen kesto alle 2h kun esikoisesta kesto vajaa 8h). Ponnistusvaihe paljon helpompi. Esikoisesta leikattiin välilihaa ja ponnistin 45min, kakkosta ponnistin 4min, ilman repeämiä/nirhaumia.
"- Mitä asioita koit helpompana / miellyttävämpänä toisessa synnytyksessä?"
-Miellyttävää oli se että koko homma oli niin nopeasti ohi. Helpompaa oli ponnistus, kakkosen ponnistin seisten esikoisen puoli-istuvassa asennossa. Oli ihanaa mennä sairaalaan ja synnyttää samantien ettei tarvinnu kärvistellä kivuissaan siellä.
"- Muutenkin kiinnostaa kaikki kokemukset toisesta synnytyksestä. "
-Toinen, niinkuin eka ja kolmaskin, ovat olleet mun mun mielestä helppoja. Kakkosesta on jääny päällimmäisenä mieleen se että sairaalaan ehdittiin aamulla 9:15 ja tyttö syntyi 9:27, eli kakstoista minuuttia ehdittiin olee osastolla ja tosiaan seisten ponnistin kun muuta ei enää ehtinyt kun vain sanomaan että "nyt se syntyy". Kätilö polvilleen mun eteen ja siihen vauva sitten syntyi... ehditiin just kävelee synnytyssaliin ettei tarvinnu käytävälle synnyttää ;)
Vähän erikoisen huumorintajun omaavana ihmisenä totesin lukiessani kirjoitustasi että onpa rohkaisevaa :D Itsellä eka syntyi käynnistettynä kesto 6h, toka syntyi nopeasti, alkoi niillä 4min suppareilla ja sairaalassa ehdittiin olla tunti ennen kuin syntyi, totaali kesto sille synnytykselle ole 2,5h joka kyllä venyi istukan kaavinnan kanssa reiluun kolmeentuntiin, jos vain vanhat merkit pitävät paikkansa niin taidan synnyttää nopeasti tämän kolmannenkin, ja tässä tapauksessa sanon että rohkaisevaa, hieman pelon takia ja sen huojennuksen takia ettei tarvitse todellakaan kauaa kärvistellä sairaalassa :D
sulle hiukan vielä... :)
Nimittäin kolmas synnytykseni kesti kokonaisuudessaan 52min, ja se synnytys oli kyllä kivuliain kaikista näistä kokemistani koska paikat aukes niin nopeesti ja suppareita heti minuutin välein ja sit hetken päästä kokoaikaisesti.
Ponnistin taas seisten 5 minsaa ja iso poika oli maailmassa.
Mutta ajoissa vaan lähdette sairaalaan niin toivotaan että sinne asti ehditte :D
Kuinka paljon sulla muuten raskausviikkoja koossa?
Rv on tällä hetkellä 35 3, kohdunsuu on pehmentynyt ja perjantaina on aika synnärille ultraan, vauva on perätilassa ja pitäisi se vielä lääkäreiden varmistaa.
Ehditkö siis ollenkaan sairaalaan kolmannen suhteen vai syntyikö kotiin?
kyllä etten ehtisi sairaalaan, mutta hyvin ehdittiin kun käynnistykseen asti meni (käynnistettiin rv42) ;)
Eli aamusta mentiin sairaalaan mutta supistukset alkoi vasta kovakouraisen sisätutkimuksen ansioista 20:15 ja poika syntyi 21:07.
Olin kyllä varautunut lähtemään heti ekasta supistuksesta kun kotiin taikka autoon en olis halunnu vauvaa pukata.... Ja meillä kyllä onneks sauraalaan vaan 15 minuutin matka.
Ihanat naapuritkin oli jo sanonu et vanhemmat lapset heille vaan (odottamaan mammaa hoitajaksi) jos tarvis on et me oltais sit heti päästy lähtemään....
minä olen 3 lasta synnyttänyt muuten luomuna paitsi olen käyttänyt ilokaasua kipuihin .olisin ottanut puudutteen mutta koska kaikki ovat olleet alle 2 tuntia kestäviä ei olla keritty antamaan puudutteita.synnytykset alkoivat kaikki etu ajoissa kaikki kumminkin samalla raskaus viikolla eli 36 viikon aikana.alkaneet ilman ennakoivia supistuksia lapsiveden menolla.supistukset kun alkoivat niitä tulikin sit alle minuutin väliajoin noin 40 min ja sit ponnistus vaiheet.ensimmäistä synnytystä pidin helpoimpana.kun lapsi oli vain 2 kg.toisessa repesin ja ponnistus vaihe oli pitenpi.lapsi hieman isompi. viimeisimmässä leikattiin väli liha ja repesin lisäksi pahoin. vauva 3 kiloinen.kaikkissa synnytyksissä olen pitänyt jälki supistuksia aina vaan pahempina ensimmäisen synnytyksen jälkeen ei ollut jälki supistuksia. 2 iimeisessä oli molemmissa.nyt odottelen 4 lastani mitään merkkejä ei ole kohdun kaulan pienentymisestä eikä mitään muutakaan snnytykseen viittaavaa paitsi ennakoivia supistuksia ollut 4 viikkoa joita edellisissä synnytyksissä ei ollut.nyt siis 35 5 ja jännitää alkaako tämäkin syntymään ensiviikolla eli 36 raskaus viikolla.mikään synnytys ei ollut helppo kipuja oli sairaasti onneksi meni nopeasti ohikin.lisäksi 3 nnessa synnytyksessä istukka ei meinannut lähtee irtoomaan itsestäään.ainut mikä ollut helpompaa toipuminen ennalleen aina hieman nopeampaa.koska lapseni ennen aikaisia kaikki.mutta kukaan ei ollut keskos hoidoissa eikä ollut mitään ongelmia paitsi olivavat pienijä syntyissään.lapset ovat nyt 15 vuotta ja 14 vuotta nuorimmainen 10 ja kellään ei mitään ongelmia,vanhin luokkansa paras oppilas.tämän nyt olevan raskauden aikana on yritetty selvittää miksi lapseni syntyvät 4 viikkoa ennen aikaisina.mutta syytä siihen ei löydetty.
piikkikammo itselläni myös ja selkään pistäminen nyt on ihan viimeinen temppu! J asitten vielä oikein kipuherkkä niin että siinäpä se soppa onkin..
No, meidän lapset on liki luomuja eli ilokaasuvauvoja ja akvarakkulat on olleet, niissä ei piikki haittaa kun on vain ihon alle ja "vettä"..
Synnytys alkoi säännöllisemmillä suppareilla kuin eka eli kun ekan aikaan yöllä supistuksia tuli silloin tällöin niin toisella alkoi tasaisemmin lyhenevin välein.
Supistukset oli napakampia ja jotenkin selkeämpiä, mutta kun synnytyskin oli nopeampi niin samalal se oli rajumpikin eli kaikki tuntui kropassa enemmän. Ponnistus oli melkein puolet ekasta kun tiesi heti mitä pitää tehdä.
Meillä oli sikäli onnellinen tilanne, että sama kätilö oli avustamassa ekan kanssa kuin hoiti toisen synnytyksen kokonaan. Tuttu ihminen on mukava.. Tietenkin se helpotta akun tietää mitä tulee, vaikka se ei mitenkään mukavaa olisikaan tuntemuksena. Ekalla kun odotti sitä milloin ei kestä sitä kipua vaan pitää antaa ronkkia itseään neuloilla..
Käsittääkseni avautumisvaiheen kivut helpottaa kyllä yleensä uudelleensynnytyksessä. Ponnistus on sitten eri juttu.
Mulla on jokainen synnytys ollut aina helpompi, mutta siihen ei kannata tuudittautua sillä toisinkin voi käydä. Siinä on sitten itsessä kasaamista kun tajuaa että täähän venyy pidemmälle!
minulla myös esikoinen ja toinen lähestulkoon luomuja lukuunottamatta ilokaasua ja akvarakkuloita.
Esikoisen synnytys alkoi supistuksilla, ja pitkät 13 tuntia meni pelkällä ilokaasulla, vaikka pyysin kyllä kivunlievitystä, mitä tahansa, mutta kukaan ei ehtinyt antamaan kuin vasta siinä vaiheessa kun oli jo liian myöhäistä. Ponnistusvaihe kesti 2,5 tuntia.
Toisen synnytys alkoi selkäkivuilla, kun vauva painoi jotain selkähermoa,ja koska la oli kahden päivän päässä, niin synnytys käynnistettiin. Supistukset olivat kivuliaampia ja tiheämpiä heti alkuun kuin ekassa, mutta vauva syntyi 4,5 tuntia myöhemmin yhdellä ponnistuksella yllättäen jopa selin meihin olleen kätilön, joka oli sitä mieltä ettei se sieltä vielä toviin tule :)Ainoa kivunlievitys ilokaasu, jälleen sama homma kuin ekassa, että sitten olisi ehdittu antaa jotain kun synnytys oli edennyt jo liian pitkälle.
Kolmannessa sain sitten kyllä epiduraalit ja kaikki, joista ei ollut oikeastaan sanottavampaa hyötyä. Synnytys kesti 6,5 tuntia, josta ponnistusvaihe yli 3 tuntia.Kaikista pahin ja kivuliain synnytys!
siis järkyn pitkät itseasiassa! Mulla on pisin ponnistus ollut n20min joten en voi kuvitella noin kamalaa punkaamista...
Omalla kohdalla sanoisin että ponnistus on paha, mutta sen kestää kun se on niin lyhyt..
mulla on nuo molemmat pojat jääneet jollakin tapaa jumiin synnytyskanavaan, eivätkä ole meinanneet alkaa laskeutumaan vaikka paikat ovat olleet kokonaan auki. Ei kivaa, ei...
meillä yksi tenava on ollut ihan tulollaan ja päälakeen on kätilön sormetkin jo ylettyneet ihan maniosti kun supistukset taukosivat vähäksi aika akokonaan. Olin ihan unohtanut, sillä silti ponnistusvaiheen pituus oli kohtuullinen eli jotain luokkaa reilu 5min..
Siellä oli kätilöopiskelija mukana ja sillä meinas mennä hermot kun paikat auki n10cm ja vaivan pää todella melkein näkyvillä kun kurkisti ja mitään ei tapahdu. Se sorkki sitten koko ajan ja tutki ja lopulta melkein potkaisin.. Kätilö vaan tuumaili että odotellaan vaan nyt kyllä se siitä kun kaikilla on kaikki hyvin, paitsi että isällä kahvihammasta kolottaa.. No pian se sieltä tuli, mutta olihan sekin kokemus..