Aikaisemmin ajattelin ettei biologisuus vaikuta siihen miten lasta ymmärtää mutta nyt olen huomannut että ymmärrän lähisuvussa olevan lapsen ilmeitä ja eleitä paremmin kuin vieraampien lasten. Onko adoptoitua lasta vaikeampi oppia ymmärtämään kuin biologista?
Ymmärtääkö adoptoitua
kuten biologista?
7713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö kukaan osaa vastata?
Esitit kyllä sellaisen kysymyksen, että siihen ei adoptiopiiriläiset taida haluta vastata. Toisaalta useimmissa perheissä onkin pelkästään biologisia tai pelkästään adoptoituja lapsia, jolloin sinulle ei tosiaan edes osata vastata.
Kuitenkin tuo sinun esittämäsi kysymys koetaan adoptiopiireissä loukkaavana. Sinne eivät aina sovi muunkaanlainen viaton maailmanmenon ihmettely, vaan täytyy osata käyttäytyä korrektisti, keskustella oikeista aiheista ja käyttää oikeita ilmaisuja. Esimerkiksi Adoptioperheet-lehtä lukemalla pääset mukaan puhetapaan ja kulttuuriin. Sieltä et tosin taida löytää vastausta alkuperäiseen kysymykseesi, mutta pian kyllä opit, ettei sellaisia kysymyksiä saakaan esittää.
Adoptiopiireissä hyväksytään erilaisuus, kunhan se erilaisuus on ennalta-arvattavaa ja sopii heidän ennakkoluuloihinsa ja sääntöihin.
tältä palstalta, koska täällä ei pyöri adoptiovanhempia. Täällä on vain adoptioasiantuntijoita. Koitapa laittaa sama kysymys verkkiksen, Kaksplussan tai vauvalehden adoptio-keskustelupalstoille...Voit vaikka saada kysymykseesi vastauksia.
Mitä enemmän on tekemisissä lapsen kanssa, sitä helpompi hänen ilmeitään ja eleitään on tulkita = ymmärtää häntä? Tämä pätee myös aikuisiin :)
Ihan niinkuin väkipakollako yrität tehdä tässä keskustelussa adoptoidusta kersasta jonkinlaista "kummajaista" . Ihmisiähän nuo adoptoidutkin ovat, samaa luuta ja verta kuin kuka tahansa muukin ihminen, oli sitten ihminen minkälainen tahansa... sosiaalinen,epäsosiaalinen,kypsymätön tai kaheli.
Jammu Siltavuorikin on vain ihminen, Kiira Korpi on ihminen, samoin adoptiolapsikin on vain ihminen... !
Adoptiovanhemmilla sen sijaan tulee olla päärooli esimerkin antamisessa toisen synnyttämälle lapselle.
Ajatellaanpa että niinkin lähellä kuin tanskassa homoseksualistit voivat adoptoida lapsia. Minkälaisenhan seksikasvatus esimerkin adoptiolapsi tälläisessä perheessä saa?
käyttäytyminen ja esim. se millä tavalla suututaan on hyvin pitkälle opittua (lapsi oppii vanhemmiltaan matkimalla). Joten on aivan normaalia, että ymmärrät lähisukusi tuttuja lapsia paremmin kuin vieraita. Samoin käy adoptiolasten kohdalla, hehän ovat tuttuja, ei vieraita ;) Eleiden ja ilmeiden ymmärtäminen ei siis vaadi verisukulaisuutta...
Jokainen lapsi on yksilöllinen ja persoonallinen ihminen. Itse olen tiennyt olevani adoptoitu niin kaun kuin jaksan muistaa, eli mikään tabu se ei ole minulle koskaan ollut.
Omassa tapauksessani ymmärryspulaa alkoi esiintyä tuossa murrosiän kynnyksellä, ajattelin joistakin asioista erilailla kuin adoptiovanhempani, tuossa vaiheessa biologiset juureni alkoivat todenteolla kiinnostaa itseäni. Lapsen näkökulmasta elin aikamoisessa ristitulessa ja nyt aikuisena saan huomata että olen onnistunut rakentamaan itselleni vankat suojamuurit, salaan siis sitä mitä oikeasti olen (pohtiva, herkkätunteinen, luottavainen..., enkä päästä ihmisiä helposti lähelleni, jotta kukaan ei minua loukkaisi tai satuttaisi.
Otin biologisista juuristani selvää vasta 25-vuotiaana, tapasin biologisia sukulaisiani. Nyt ollessani yli 30 vuotias asiat eivät vieläkään ole täysin selviä liittyen biologisiin juuriini, on tullut ilmi valehtelua ja salailua. Jotakin yhteydenoton myötä kuitenkin muuttui elämässäni, sain huomata että maailmassa on samankaltaisia ja samannäköisiä ihmisiä kuin minä ja sisarestani on tullut minulle todella rakas ihminen.