niin olisiko sen jälkeen toinen haaveemme mahdoton? olemme ajatelleet menevämme parin vuoden päästä vuodeksi Ruotsiin erään majatalon isäntäperheeksi.Saako sijaislasta ottaa mukaan asumaan ulkomailla vai pitääkö pysyä Suomessa? Sijaislapsen ottamista emme toisaalta halua lykätä sen jälkeiseenkään aikaan, koska ikää tulee koko ajan lisää ja jaksaminen voi olla tiukassa. Lisäksi kiva että omista lapsista olisi vielä leikkiseuraa tulokkaalle (nyt omat 3-13 v)
Jos ryhtyisimme sijaisvanhemmiksi...
Miukumouku
132032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sijoitetut lapset eivät ole sijaislapsia. Pisti tuo silmään. Mutta asiaan: Ulkomaille lasta ei saa viedä edes lomamatkalle ilman huoltajan, eli yleensä vanhemman suostumusta. Tuosta pitemmästä olosta ulkomailla pitää neuvotella myös sosiaalitoimen kanssa. Mutta jos huoltaja/vanhempi kieltää lasta lähtemästä ulkomaille, niin silloin hän ei lähde.
jos sieltä annetaan teille "sijaislapsi".
JOS TOSIAAN HALAUATTE AUTTAA NIIN ADOPTOIKAA MIELUUMMIN, TUO SIJAISLAPSIBISNES HAISKAHTAA NYKYISIN....
kuinka moni suomalaislapsi tarvitsee adoptiota? Tai juuri meitä adopitovanhemmiksi? Meillä ei ole varaa "ostaa" lapsia ulkomailta.
Tekisi vaan mieleni antaa jollekulle kaltoin kohdellulle lapselle toivoa elämään. Mutta ehkä tiedät miten heitä paremmin voi auttaa kuin sijaisperheessä? Lastenkodit ainakin ovat kamalia paikkoja jossa elämän pilallemeno saa viimeisen silauksen...
Sijaislapset,tai adoptio.Adoptiossa katkaistaan lasten ja vanhempien välit täysin.Vanhempi antaa
lapsensa pois.Sijoituksessa välit vanhempiin jatkuvat tapamisina kotilomina,ja jos hyvin käy lapsi kotiutuu.
On sijoitettuja lapsia ollut sijaisperheiden mukana ulkomailla asumassa l. ei sinänsä ole mahdoton ajatus.
Jos kuitenkin tiedätte parin vuoden kuluttua lähtevänne Ruotsiin vuodeksi, niin on aika epätodennäköistä että teille ennen sieltä paluuta sijoitetaan lasta.
Lapsen perheeseen asettuminen vie aikansa, useamman vuoden ja sinä aikana tuskin on kenenkään edun mukaista lähteä viemään lasta vieraskieliseen ympäristöön. Lapsi saattaa myös tarvita monenlaisia palveluita (puheterapia, psykologi, toimintaterapia jne.) äidinkielellään. Olisitteko halukaita kuljettamaan lasta suomeen esim. joka kolmas viikko tapaamaan biologisia vanhempiaan ? jne.
Ulkomailla asuneiden sijaisperheiden lapset ovat olleet perheessä jo vuosia ennen maastamuuttoa, eikä heillä ole ollut lainkaan, tai on ollut vain kerran pari vuodessa, tapaamisia biologisten vanhempiensa kanssa.
Pitäisköhän asiat laittaa tärkeysjärjestykseen elämässä??
Oletteko käyneet pridessä? Onko teillä minkään maailman luokan ajatustakaan mitä sijaisvanhemmuus on? Ei, te ette voi lähteä Ruotsiin sijoitetun kanssa.
Ja jos jaksaminen epäilyttää kolmen vuoden päästä, niin unohtakaa koko asia. Sijaislapsen kanssa jaksaminen vaatiin sinne 18 vuoteen asti jaksamista. Ei se lapsi siitä pois mene, kun et enää jaksa. Oikeesti jos jaksamista pitää nyt jo miettiä niin UNOHTAKAA!!
Jep, olen sijaisäiti ja jaksaminen itelläkin aika vähissä välillä. Eikä me olla edes Ruotsiin päästy...
Enpä oikeastaan tarkoittanut että olisin jo kolmen vuoden päästä väsynyt. Ajattelin vaan etten ehkä halua tapella oireilevan teinin kanssa enää lähemmäs kuusikymppisenä. Aika aikaa kutakin.
Ei olla käyty mitään koulutuksia. Kun on vasta harkinnassa. Miestäkään ei ole vielä saatu ylipuhutuksi ;)
niin eipä oikein hyvältä kuulosta. Suoraan sanoen. Kiinnostuksen sijaisvanhemmuuteen pitäisi kai nousta vähän eri lähtökohdista kuin toisen ylipuhumisesta. Arvokasta ja vaativaa hommaa joka tapauksessa.
Mutta tuosta alkuperäisestä kysymyksestäsi totean vain omana mielipiteenäni, että jos nyt tiedät, että haluat lähteä Ruotsiin paria viikkoa, kuukautta pidemmäksi ajaksi, niin sijaisvanhemmuus kannattaa unohtaa. Lähtökohtana on lapsen palaaminen omien vanhempiensa luokse ja sitä ei edesauta lapsen muuttaminen toiseen maahan.
Tukiperheenä toiminen voisi olla ensimmäinen askel kohti sijaivanhemmuutta. Pride-koulutus kannattaa ehdottomasti käydä.
teidän ei tarvitsisi lähteä ruotsiin,sillä rahaa tulee niin paljon että voitte lomailla Karabian saarilla
Se on sitten kumma juttu - tämä käsitys johon aina törmää. Että toimimalla sijaisperheenä rikastuu, mistä lie moinen syntynyt. Ilmeisesti näistä ammattimaisesti toimivista sijaiskodeista. En ole ikinä käynyt Karibian lähelläkään vaikka meillä on ollut vuosia sijoitettuja lapsia ja tukilapsia. Mutta Ruotsissa on kyllä käyty...
Kokeile ensin sijarina toimimista ja tule vasta sitten puhumaan rikastumisesta. Miten sitä jaksetaankin olla kateellisia asioista, joista ei näköjään tiedetä mitään.
Meidän perheessä on minun lisäkseni ollut 4 muuta sijaislasta. Jokainen ihan pienestä aikuiseksi asti. Mutta ollaanko rikastuttu? Ei todellakaan. Sijaisvanhempani ovat myös yrittäjiä. Mutta ylimääräisistä rahoista ei ole tietoakaan. Itse esim. en ole koskaan käynyt ulkomailla.
Ja minun tietääkseni vanhempani saavat n.300€/kk
minun hoidostani ja olen nyt ainoa alle 18v lapsi perheessämme. Silläkö vanhempieni pitäsi rikastua? Älähän nyt naurata. Eihän se riitä edes minun kuukausi kuluihin!