Elämäntavan muutos

kokopäivää en juo, en juo, aamuisin vain häivähtää mielessä: tänään on oikein hyväpäivä, en pilaa sitä alkoholilla.
Itse olen jaksanut 16 vuotta,"löysin hampain"

Enpä tiedä, mikä kenellekin on se sopivin ajatustapa. Joillakin se menee niin, että juominen vaan yksinkertaisesti loppuu kuin seinään (ainakin minulle kävi niin). En tosin tiedä, kuinka pitkään tätä raittiutta on tiedossa, sillä en ole tehnyt päätöstä: herään vain aamulla ilman krapulaa ja yleensä viinapeikko ei minua kiusaa. Olen nelikymppinen ja lapset teini-iässä. Minusta on mukavaa olla kotona heidän kanssaan, eikä juosta baareissa, kuten aikaisemmin.

Sisältöä elämään. Siinä on se pointti. Kun mietin, miten elämäni on muuttunut verrattuna entiseen elämään, niin oikeastaan kaikki muu on ennallaan (liikunta tosin lisääntynyt), paitsi että saan elää useamman päivän tajuissani. Aikaisemmin meni yhteensä useita kuukausia vuodesta siihen, että joko kännäsi tai makasi krapuloissaan sängyn pohjalla. Rahat menivät iloisesti ja visa electron vinkui. Nyt niilläkin rahoilla pääsee reissaamaan.

Uskon, että ikä myös tehnyt tehtävänsä. Ehkä olen tullut vastuuntuntoisemmaksi iän myötä, ja joskus ajattelenkin, että minun ei tarvitse olla päälle päsmärinä itseäni korostamassa viinan voimin, vaan pystyn kestämään arjen realiteetit. Kyllä välillä on kaljanhimoa, mutta ei todellakaan niin paljon, että ratkeaisin. Ainakaan tänään.

Iloinen humala kestää vain hetken. Kannattaako pilata sen lyhyen hetken vuoksi monta tulevaa päivää? Kyllä minua silti pelottaa, jos jonakin päivänä ratkean (olen ollut siis kohta 3 vuotta raittiina). Ja noina hetkinä ensimmäisenä tulee mieleen, että mitähän lapset ajattelisivat minusta silloin. Tarkoittaako tämä sitä, että heidän aikuistuttuaan minusta tulee juoppo yksinäinen hampuusi! Kyllä tulevaisuus pelottaa vähän, mutta tänään olen onnellisesti raitis!