Vaikeavammaiset (esim. osa dysfaatikoista) hoidetaan Kelan maksusitoumuksilla ja silloin koti- ja päiväkotikäynnit ovat tavallisempia.
Joissakin kunnissa sen sijaan on lakattu säästösyistä maksamasta yksityisille puheterapeuteille kotikäyntilisiä. Mikäli lisä maksettaisiin voisi puheterapeutti käydä päiväkodissa antamassa terapiaa sillä välin kun vanhemmat ovat töissä.
Yksityisen puheterapeutin pitää elää potilastyöllä. Hänkin haluaa luonnollisesti tehdä työnsä päiväsaikaan ja hoitaa iltaisin omat perhe- ja kotiasiansa.Sairasajalta hän ei saa mistään palkkaa eikä myöskään loma-ajoilta (monilla onkin taloudellisesti tiukkaa syksyllä kesäloman jälkeen). Päivällä hän ottaa potilaita ja illat suunnittelee terapioita tai tekee terapiamateriaalia. Koti- ja päiväkotikäynneillä menee matkoihin aikaa (hän voisi sillä aikaa ottaa maksua vastaan toisia potilaita) ja lisäksi tulevat polttoainekulut. Kotikäyntilisällä on tarkoitus kattaa tuota menetystä eikä se yleensä ole rahallisesti riittävä.
Nyt kunnat haluavat säästää ja haluavat, että vanhemmat käyttävät kesken työpäivän lastaan puheterapeutilla eli siirtävät vastuun vanhemmille ja työnantajille.
Kunnallista terveydenhuoltoa ylläpidetään meidän verorahoillamme ja mielestäni kunnat säästävät väärässä asiassa kun eivät maksa terapeuteille kotikäyntilisiä. Lapsetkin kärsivät kun stressaantuneet ja kiukustuneet vanhemmat vievät heitä kesken päivän terapiaan ("Sinun takiasi piti lähteä töistä" -tyyliin) ja lopulta asiasta kärsivät nimenomaan lapset. Lisäksi vanhempien työstä poissaolosta voi koitua yhteiskunnallista haittaa. Olen kuullut, että joissain paikoin vanhemmat olisivat itse maksaneet terapeutille kotikäyntilisäosuuden, mutta mielestäni ei ole oikea tie alkaa siirtää osarahoitusta vanhemmille kun ennen kunta on vastannut myös koti-, päiväkoti- ja koulukäyntien kustannuksista.
Kuntien päättävissä elimissä istuvat henkilöt tai kansanedustajat olisi syytä herättää tähän asiaan!
Joissakin kunnissa sen sijaan on lakattu säästösyistä maksamasta yksityisille puheterapeuteille kotikäyntilisiä. Mikäli lisä maksettaisiin voisi puheterapeutti käydä päiväkodissa antamassa terapiaa sillä välin kun vanhemmat ovat töissä.
Yksityisen puheterapeutin pitää elää potilastyöllä. Hänkin haluaa luonnollisesti tehdä työnsä päiväsaikaan ja hoitaa iltaisin omat perhe- ja kotiasiansa.Sairasajalta hän ei saa mistään palkkaa eikä myöskään loma-ajoilta (monilla onkin taloudellisesti tiukkaa syksyllä kesäloman jälkeen). Päivällä hän ottaa potilaita ja illat suunnittelee terapioita tai tekee terapiamateriaalia. Koti- ja päiväkotikäynneillä menee matkoihin aikaa (hän voisi sillä aikaa ottaa maksua vastaan toisia potilaita) ja lisäksi tulevat polttoainekulut. Kotikäyntilisällä on tarkoitus kattaa tuota menetystä eikä se yleensä ole rahallisesti riittävä.
Nyt kunnat haluavat säästää ja haluavat, että vanhemmat käyttävät kesken työpäivän lastaan puheterapeutilla eli siirtävät vastuun vanhemmille ja työnantajille.
Kunnallista terveydenhuoltoa ylläpidetään meidän verorahoillamme ja mielestäni kunnat säästävät väärässä asiassa kun eivät maksa terapeuteille kotikäyntilisiä. Lapsetkin kärsivät kun stressaantuneet ja kiukustuneet vanhemmat vievät heitä kesken päivän terapiaan ("Sinun takiasi piti lähteä töistä" -tyyliin) ja lopulta asiasta kärsivät nimenomaan lapset. Lisäksi vanhempien työstä poissaolosta voi koitua yhteiskunnallista haittaa. Olen kuullut, että joissain paikoin vanhemmat olisivat itse maksaneet terapeutille kotikäyntilisäosuuden, mutta mielestäni ei ole oikea tie alkaa siirtää osarahoitusta vanhemmille kun ennen kunta on vastannut myös koti-, päiväkoti- ja koulukäyntien kustannuksista.
Kuntien päättävissä elimissä istuvat henkilöt tai kansanedustajat olisi syytä herättää tähän asiaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.