JOULUTARINA
Isäni, joka toimi traktoriyhtiössä huoltomiehenä sai kerran eräältä asiakkaaltaan ylimääräistä “tippiä”, jolla hän oli ostanut minulle punaisen polkuauton (mainittu kai rasvakouran aikaisemmissa muistelmissa).
Se tosi upea hirmu oli ollut Lahdessa Starkjohanin näyteikkunassa.
-Kotiin tuotuaan hän oli onnistunut piilottamaan laitteen puoleksi vuodeksi naapurin liiteriin. Naapuri oli tietenkin vihitty salaisuuteen.
-Jouluaaton iltana odoteltiin Joulupukkia jouluaterian jälkeen kynttilöiden palaessa kuusessa.
-Viimein Joulupukki koputti sauvallaan oveen ja isäni meni avaamaan.
-Pukki jakoi lahjapaketit kynttilänvalossa ja sitten me lapset lauloimme Pukille joulupukki-joulupukki-laulun, vaikka sitä Pukkia vähän pelättiin.
-Mutta sitten Pukki sanoi että ulkoportailla on niin iso lahja, ettei pukki voi kantaa sitä säkissä, ja mainitsi nimeni lahjan saajana.
-Ryntäsin ulos katsomaan ja siinä oli tuo mahtava punainen polkuauto!
-Auto oli tehty puusta ja vanerista. Siinä oli valkoinen ohjauspyörä ja puiset hopeamaalilla maalatut valonheittimet nokan sivuilla.
-Istuimen edessä olivat polkimet, joista johti polkupyörän ketju siihen ainoaan takapyörään.
-Tuo Englannissa valmistettu polkuauto toi minulle monia uusia kavereita, koska kaikki halusivat aina päästä sillä ajamaan seuraavana kesänä meidän pihalla.
-Vielä nykyäänkin lähetellään senaikaisten pihakavereiden kesken joulukortteja ja joskus käydään jonkun kanssa lounaallakin vaimojen kera ennen joulua ja muistellaan menneitä.
____________________________
Tälläkertaa en kirjoitakaan rasvakouran muisteluita vaan omiani.
Hauskaa Joulua Teille kaikille lukijoille!
T: rasvakouran poika
Isäni, joka toimi traktoriyhtiössä huoltomiehenä sai kerran eräältä asiakkaaltaan ylimääräistä “tippiä”, jolla hän oli ostanut minulle punaisen polkuauton (mainittu kai rasvakouran aikaisemmissa muistelmissa).
Se tosi upea hirmu oli ollut Lahdessa Starkjohanin näyteikkunassa.
-Kotiin tuotuaan hän oli onnistunut piilottamaan laitteen puoleksi vuodeksi naapurin liiteriin. Naapuri oli tietenkin vihitty salaisuuteen.
-Jouluaaton iltana odoteltiin Joulupukkia jouluaterian jälkeen kynttilöiden palaessa kuusessa.
-Viimein Joulupukki koputti sauvallaan oveen ja isäni meni avaamaan.
-Pukki jakoi lahjapaketit kynttilänvalossa ja sitten me lapset lauloimme Pukille joulupukki-joulupukki-laulun, vaikka sitä Pukkia vähän pelättiin.
-Mutta sitten Pukki sanoi että ulkoportailla on niin iso lahja, ettei pukki voi kantaa sitä säkissä, ja mainitsi nimeni lahjan saajana.
-Ryntäsin ulos katsomaan ja siinä oli tuo mahtava punainen polkuauto!
-Auto oli tehty puusta ja vanerista. Siinä oli valkoinen ohjauspyörä ja puiset hopeamaalilla maalatut valonheittimet nokan sivuilla.
-Istuimen edessä olivat polkimet, joista johti polkupyörän ketju siihen ainoaan takapyörään.
-Tuo Englannissa valmistettu polkuauto toi minulle monia uusia kavereita, koska kaikki halusivat aina päästä sillä ajamaan seuraavana kesänä meidän pihalla.
-Vielä nykyäänkin lähetellään senaikaisten pihakavereiden kesken joulukortteja ja joskus käydään jonkun kanssa lounaallakin vaimojen kera ennen joulua ja muistellaan menneitä.
____________________________
Tälläkertaa en kirjoitakaan rasvakouran muisteluita vaan omiani.
Hauskaa Joulua Teille kaikille lukijoille!
T: rasvakouran poika
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juxu muistaa erään joululahjansa: Näin kun isäni (edesmennyt myös) aikanaan värkkäsi kauan ja huolella Sisu- kuorma-autoa. Siitä tuli aivan verrattoman hieno, iso kuorma-auto soralavoineen! Aivan sitä varten haettiin punaista ja mustaa Miranolia kyläkaupasta ja kun se oli valmis, se katosi.. vain ilmestyäkseen minulle joulupukin pussista. Olin onnesta pakahtua kun sain niin hienon auton, jolla voi päällä istuen laskea mäkeäkin! Katkerana katselin kuitenkin kun vanhemmat veljeni laskivat sillä mäkeä, omien laskukertojeni jäädessä määrän jäädessä varmasti alle yhden käden sormien.
Erään kerran totesin auton kadonneen, sitä ei ollut enää missään! On edelleen mysteeri, mihin tuo hieno Sisuni katosi. Sitä ei ole minulle kukaan koskaan selittänyt..
lahjaksi hommaa.... Itse sain kanssa pienenä polkuauton, se oli tietty vaneria, kuten siihen aikaan kaikki. Joka tapauksessa siinä oli "pystylamppu" mersun nokalta otettu tähti konepellissä. Siitä lähtien on mun autoissani aina tuo tähti konepellissä ollut...
Liekö sattumaa vai ei, ostin omalle lapselleni muovisen polkutraktorin, esikuva oli 1455 natikka. Seuraava uus traktori, mikä taloon tuli, oli sitten 1455 XLA natikka, vaikka kyseistä merkkiä ei koskaan ennen meillä ollut. Sillä poika sitten opetteli ajamaan oikeeta traktoria, ja pojan nykyinen kalusto on Casen magnumeita....
Kannattaa siis tarkkaan harkita ;-)
Niitä Caseja taitaa sulla olla sen takia, että ne on halvinpia länsimaisia traktoreita.
mulla on nyk. Fenttejä, yks Deere ja pari zetkua.
Eikä toi 1455 huono ollut, eikä magnumitkaan, kunhan ei sekaannu käytettyihin...
Muistanpa minäkin erään joulun tai sen aulus päiviä kun sain veikata äidin mukana Ja eka kerran. Voitin sitten ihme kyllä noin 10 mk. Halusin sillä ostaa ison muovi Traktorin kyläkaupasta ja ostinkin. Mutta se sitten jotenkin hävisi äkkiä. No sitten tuli aatto ja pukki toi minulle sen ja riemua riitti taas. Silloin ei ollut rahaa ostella leluja kaupasta ne tehtiin itse. jouluun kätkeytyy niin ihmeellisiä tarinoita.
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE
takaa. Kaverini, jota ei koneet juurikaan kiinnostaneet, sai joululahjaksi setänsä tai enonsa tekemän pienoismallin Åkerman MH 10 Kaivinkoneesta. Koneen tekijä teki töikseen muistaakseni uistimia, joten malli oli pilkun tarkasti tehty. Kyllä lahjan saajalla riitti kavereita, oltiin 5-6 vuotiaita.
Hauskaa Joulua kaikille palstan lukijoille!
kylän konstaapelin pojalla, koulumatkani varrella.
Mutta se oli heitteillä! En voinut käsittää miten sitä oli niin huonosti pidelty. Jos minulla olisi sellainen ollut, niin se olisi ollut paremmassa tallessa kuin mikään auto mailmassa...
Hyvää Joulua