No niin koepalan tulokset ovat tulleet ,kasvain on pahanlaatuinen, jipiaijee tämä elämästäni vielä puuttuikin:)
Tiedossa olisi kiireellisenä päänkuvat ja koko vartalo magneettikuvat eli jo välipäivinä ja leikkaus.... ja mahdollisesti sädehoidot....
Miten minä tästä nyt sitten atkan elämääni?tuntuu että aivot pyörii tyhjää...
Vinkkejä miten olette jatkaneet elämää?
Tiedossa olisi kiireellisenä päänkuvat ja koko vartalo magneettikuvat eli jo välipäivinä ja leikkaus.... ja mahdollisesti sädehoidot....
Miten minä tästä nyt sitten atkan elämääni?tuntuu että aivot pyörii tyhjää...
Vinkkejä miten olette jatkaneet elämää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja hoida yleiskuntoa. Toivotaan voimia sinulle.
tilanteessa kuin sinä nyt. Ihmettelin: "Tässäkö tämä elämä oli?" Diagnoosin saamisen ja varsinaisen hoidon alkamisen välinen aika oli kaikkein raskainta. Lisätutkimukset jännittivät ja kun en uskaltanut kysyä, eikä ollut oikein tilaisuuttakaan kysyä, magneettikuvauksen tulosta, elin pari viikkoa kauhun vallassa ja kuvittelin kaikenlaisia oireita. Kun sitten tuli tieto milloin sädehoidot alkavat ja milloin on leikkauspäivä, päätin, että nyt taistelen tätä tautia vastaan. Kokosin voimani aina yhteen hoitovaiheeseen kerrallaan, pitkälle elämää ei pystynyt ajattelemaan. Nyt elän kontrollista toiseen, tammikuussa ensimmäinen leikkauksen jälkeen. Neuvona voisin sanoa, että aseta nyt itsesi kaiken muun edelle. Tee vain sitä mitä haluat, äläkä huolehdi muusta. Tarvitset paljon voimia tuleviin koitoksiin. Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka ovat tukenasi. Ilman rakkaita ihmisiäni olisin pahimmassa vaiheessa luovuttanut.
oli minullakin,vuosi takaperin sain diagnoosin,siitä
kuukauden kuluttua leikkaukseen.2 kuukauden kuluttua alkoi sytostaatti hoidot kolmen viikon välein tiputus 6 kertaa,ja sen jäklkeen sädehoidot 25 kertaa perättäisinä päivinä.Tiputuksen aikaan ensimmäisen viikon oli heikommassa kunnossa.Sädehoidot olivat helpohkot.Uskalsin tiputusten aikana elää 3 viikon jaksoissa,ja aina oli yksi hoito vähemmän.Yksilölliset ovat hoidotkin.
Elämä jatkuu.Kannattaa keskittyä omaan hyvinvointiinsa.Voimia.
Minulla meni pari viikkoa ennekuin oikeastaan vasta tajusin että lääkäri sanoi minulla olevan syövän. Jatka elämää ihan normaalisti niin paljon kuin se on mahdollista. Ja usko siihen että paranet. Minä lähdin heti kun tajunta selkisi alkushokista siitä ajatuksesta että minä olen tämän ruljanssin jälkeen taas terve. Ja niinhän minä olen, mitä nyt kontrolleissa pitää kulkea. Ota sama lähtökohta. Unohda kaikki puheet taistelusta ja kasvisruokavalioista. Elä ikäänkuin sinulla olisi joku ohimenevä pikkuvaiva joka hyvässä hoidossa kyllä paranee. Positiivinen asenne ei paranna syöpää (en ainakaan usko) mutta se helpottaa sairastamista tosi paljon. Pienet itsesäälin puuskat silloin tällöin eivät ole pahasta, niitä me kaikki syöpäläiset varmaan harrastimme :-). Tiedän kokemuksesta että vaatii vähän aikaa toipua alkushokista mutta jos nyt oikein kuluneen kliseen heittäisi tähän lopuksi niin: Kyllä se siitä !
hyvä,raspis sinun kirjoitus,siihen ei ole mitään lisättävää eikä pois otettavaa -.
samaa ajattelen kasvisruokavalioista ja taistelusta.Nyt vaan rauhallisesti,hommat hoituu.
Olen lukenut niin monta, monta kirjaa sairastuttuani, joissa kuvaillaan, miten nk. parantumattomasti sairaat paranivat syövistään kasviruoan avulla. Nyt olen aivan innoissani siitä B17-vitamiinista, joka on parantanut tuhansia. Sitä saa monesta kasviruoasta, parhaiten aprikoosin ja luumujen siemenistä.
Lukekaapa vaikka Phillip Dayn kirja syövästä (on varmaan käännetty suomeksikin).
Jos sinä et halua luopua eläinrasvoista ja maidosta, niin sinulla on oikeus päätökseesi. Älä kuitenkaan yritä tehdä päätöstä toisten puolesta. Ruokavaliolla ja ympäristömme myrkyillä on monen mielestä suurin vastuu terveenä pysymisessämme tai sairastumisessamme. Herätään jo siitä hypnoosistamme, jonka alaisena lääketeollisuus haluaa meitä pitää, ja aletaan parantaa sairautemme syitä. Kyllä ne oireet sitten paranevat nekin.
Lukekaapa nyt vaikka tämä linkki:
http://www.laetrile.com.au/
voisitko ystävällisesti suomentaa siitä vähän enemmän kuin nuo aprikoosin ja luumun siemenet? Kaikki meistä eivät osaa englantia!
Linkki tosiaan vaikutti hyvältä, ja en minäkään niin hirveen hyvin enklantia osaa, niin onko noista jutuista suomenkielisiä sivustoja?
Kaikkeahan voisi lukea kiinnostuksissa...
Mukavaa päivää...
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Meillä molemmilla. Pääasia on että parannutaan konstilla millä hyvänsä. Minäkin uskon että tiettyjen syöpien syntymisessä elintavoilla on suuri merkitys (omaa syöpääni pidän juuri sellaisena) mutta sitten kun syöpä on puhjennut en usko että elämäntapain muutos enää auttaa paranemaan siitä syövästä. Mutta terveellisemmät elintavat auttavat siten että uusia syöpiä ei tulisi (tosin täällä on kovin useasti kirjoitettu ettei tämäkään todellisuudessa auta, syöpä tulee kun on tullakseen). Summa summarum: Jostakin me olemme saaneet syövän ja suurin osa meistä on parantunut.
Pääasia on että me uskomme itseemme ja tulevaisuuteen.
järkevää ja liikunta,näin näkisin,lihan syönti ei aiheuta syöpää oikein valmistettuna.
vitamiineista niistäkään en mene sanomaan mitään.
Tupakoinnin lopetus aiheuttaa niin kovan stressitilanteen elimistölle, että monet lääkärit eivät suosittele syöpädiagnoosin saaneelle lopettamista. Taas näitä saarnaajia.
kolme syöpäsiskosta,vanhin meistä polttaa.Ja eipä hänkään ole lopettanut ja kenellekään meistä ei ainakaan vielä ole uusinut syöpä.Nuorin on kasvissyöjä,ollut koko aikuis ikänsä.Liikuntaa harrastamme kaikki,kaikilla meillä on koira.Niin,enpä ole koskaan ollutkaan mikään mässäilijä ruuan kanssa,aikalailla terveellisesti olen syönyt aina.
oloa pitäisi lopettaa,mutta kun ei riitä nyt voimat siihen.
Eikä tupakka nyt edes maistu,mutta se tottumus ja lohtu minkä siitäkin saa
tupakoinnin. Vuosi lopettamisen jälkeen tuli syöpädiagnoosi.
lopetin kun pääsin sairaalasta leikkauksen jälkeen kotiin tuli kai kiintiö täyteen (parikymmentä vuotta melko säännöllisesti)aski/vrk. En ole katunut,jälkeenpäin ajateltuna röökin veto on himmeää hommaa ja kallista.
jo toistakymmentä vuotta sitten (34 vuotta polttamista, viimeiset 10 vuotta 2 askia norttia päivässä). Se oli kuitenkin jo myöhäistä, kurkunpäänsyöpä kuitenkin iski viime vuonna.
ikinä ajatellut että tyhmästi tehty kun ensimmäiset röökit piti vetäistä.Itseäni rupes häiritsemään kun lapset valittelivat pahaa hajua ja kertomaan tupakan poltto on tosi vaarallista.(Tiesinhän tuon kertomattakin).
Yritän välttää jälkiviisautta. Turha enää miettiä 13-14-vuotiaana tehtyä ratkaisua. Ja kuten täällä on useasti todettu niin syöpä voi tulla terveilläkin elintavoilla.
on tarpeeksi kova koettelemus muutenkin, turha itseään syyllistää tai edes miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Tapahtunut mikä tapahtunut ja elämä jatkuu. Tuskin osaan nytkään elää niin, etten mitenkään altistaisi itseäni uudelle syövälle.