Tehokkuus on yleiskäsitteenä kamppailulajeista puhuttaessa vähän huono; itsepuolustuksellista tehokkuutta lajien välillä ei ole tutkittu ja aika hankala sitä olisi tutkiakin. Jeh, se krav magan tehokkuus on mainostusta. Tehokkuus kehässä riippuu paljolti säännöistä. Taekwondon taitaja ei pärjää NHB-ottelussa NHB-taitajalle (keskimääräisesti), mutta eipä pärjää NHB-taitaja sitten taekwondo-ottelussa. NHB:ssa on vähemmän sääntöjä ja siinä ei käsittääkseni ole kielletty mitään sellaista mikä tkd:ssa olisi sallittua(paitsi rintapanssari?).
Niin että onhan se NHB-ottelu toki hieno ja kova juttu, mutta silti se on vaan kilpailua eikä sillä todellisuuden kanssa ole niin hirveästi tekemistä (välttämättä, mistäs minä tietäisin?).. Itsepuolustus kun ei ole sitä että otellaan kadulla. Itsepuolustus ei ole myöskään sitä että kun joku tulee baarissa vittuileen niin vedät sitä turpaan. Sitä kutsutaan pahoinpitelyksi.
Itsepuolustuksessa vastustajia on monesti enemmän ja / tai he ovat isokokoisempia ja jompikumpi osapuoli voi olla kännissä ja tilanne saattaa syntyä täysin yllättäen. Okei, monien kamppailulajien piirissä painotetaan tuota raittiutta, mutta omien havaintojeni mukaan sitä ei niin hirveästi kuitenkaan esiinny.
Noniin otetaan hauska esimerkkitilanne; Iso lauma vihaisia kännisiä salibandyn pelaajia(ovat juuri hävinneet pelinsä) hyökkää edellämainitun NHB-taiturin kimppuun. Tilanne ei ole yllätys koska porukka pitää kovaa ääntä aikeistaan. NHB-mies näkee paikan ja hämää etukädellä ja sitten shoottaa(syöksyy jalkoihin, taklaten hyökkääjän maahan). Nyt molemmat ovat maassa ja NHB-mies saa kuristuksen päälle 5 sekunnissa. "se hulluhan tappaa Tomin" toteavat nämä jalon palloilulajin harrastajat ja alkavat potkia NHB-miestä. Hetkisen päästä NHB-mies on tajuton, verisenä ja luita poikki.. Samaten allamaannut kaveri koska kännisten sählyn pelaajien potkujen tarkkuus ei ollut kovin häävi.
Urheat sählyn pelaajamme jatkavat matkaa vihaisina, koska joku vihamielinen kusipää oli juuri tehnyt selvää heidän pelikaveristaan, onneksi kyseessä oli sentään maalivahti joka oli syyllinen huonoon menestykseen pelissä. Nurkan takana he sitten kohtaavat taekwondokan ja hyökkäävät tämän kimppuun. TKD-mies pudottaa hyökkääjän hyppytakakiertopotkulla päähän. Nyt sählynpelaajien kesken käy hurja kuiske: "se osaa karatea, varmaan musta vyö","se oli hyppypotku", "Lähtään äkkiä pois"..
Nih, tässä tapauksessa oli stereotyyppisen NHB ja TKD -taitajat jotka reagoivat kuten lajin kilpailuottelussa voi olla tapana ("taistelet niinkuin treenaat"). Ja sählyn pelaajat jotka eivät olleet ikinä kuulleet mistään UFC:stä pelästyivät sitä mistä ymmärsivät enemmän.. Shootti ja mattotekniikka ei kovin kummoiselta taidonnäytteeltä näytä mutta hyppytakakiertopotku on jo melkein yliluonnollista.
Noniin ja tarkoitukseni ei ole väittää että tkd on parempi itsepuolustuslaji kuin NHB-lajit, olipahan vaan ensimmäinen esimerkki joka tuli mieleen..
Sitten "toiselle tasolle"; väitän ettei sillä tehokkuudella ole suuremmin väliä. Ellei se sitten ole harrastalle suuri itseisarvo. Kuten Kung Fu Miähelle? Suurin osa lajeista, joita kamppailumielessä harjoitellaan, ovat kuitenkin itsepuolustusmielessä vähintään päteviä, mutta mikään ei ole sellainen että sillä pärjäisi tilanteessa kuin tilanteessa. Lajin toimivuutta tärkeämpää on se että harrastaja pääsee joskus sille tasolle että on itse toimiva. Tai minä en ainakaan aio kovin pian hakata ketään.. Eikun siis tuskin joudun sellaiseen tilanteeseen jossa minun olisi ihan pakko puolustaa itseäni käyttämällä fyysistä väkivaltaa.
Niin siis minä nyt tosiaan puhun normaaliharrastajasta, on joitakin tapauksia joille voi olla oleellista oppia puolustamaan itseään nopeasti / on muuten tärkeätä saavuttaa tehokas kamppailutaito.. Normaalistihan nuita tappelutilanteita ei ihan kovin usein tule ja jos tulee niin se ensisijainen tapa jolla niistä selviää ei kai tulisi olla paremman kamppailutaidon hankkiminen..
Kilpailulliselta kantilta ajatellen on yhtä hankala, ellei jopa hankalampi voittaa TKD:n arvokisat kuin NHB:n vastaavat kun TKD:n piirissä on enemmän porukkaa(poislukien vähälukuiset painosarjat joissa ei ole kuin muutama ottelija). Jotkut haluavat otella mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman vähin säännöin. Noh, se on heidän juttunsa (/ongelmansa). Minua itseäni ei pahemmin tuollainen machopelleily kiinnosta, tuo puolikontaktimatsi suojattuna on edelleenkin se mun juttu, jossa riittää haastetta vielä pitkäksi aikaa.. Eikä tarvi edes pitää taukoja treenissä vammojen takia kun niitä ei tule.
Ja juu, mun mielestä lajien keskimääräistä tehokkuutta opetusmenetelminä voi verrata keskenään, mutta ihan helppoa se ei ole ja vielä vaikeampi on saada järkeviä tuloksia. On jokseenkin selvä että aikidokat eivät pärjää taekwondo matsissa noin keskimäärin kovin häävisti, tai että karatekat ei pärjää NHB:ssä mutta mitäs tälläkin tiedolla tekee? Kysymys on kuitenkin aina kilpailuista eikä todellisuudesta.
Noh, sanokaa tekin jotain mää oon kirjottanu jo vähän liiankin kauan.. ;)
Niin että onhan se NHB-ottelu toki hieno ja kova juttu, mutta silti se on vaan kilpailua eikä sillä todellisuuden kanssa ole niin hirveästi tekemistä (välttämättä, mistäs minä tietäisin?).. Itsepuolustus kun ei ole sitä että otellaan kadulla. Itsepuolustus ei ole myöskään sitä että kun joku tulee baarissa vittuileen niin vedät sitä turpaan. Sitä kutsutaan pahoinpitelyksi.
Itsepuolustuksessa vastustajia on monesti enemmän ja / tai he ovat isokokoisempia ja jompikumpi osapuoli voi olla kännissä ja tilanne saattaa syntyä täysin yllättäen. Okei, monien kamppailulajien piirissä painotetaan tuota raittiutta, mutta omien havaintojeni mukaan sitä ei niin hirveästi kuitenkaan esiinny.
Noniin otetaan hauska esimerkkitilanne; Iso lauma vihaisia kännisiä salibandyn pelaajia(ovat juuri hävinneet pelinsä) hyökkää edellämainitun NHB-taiturin kimppuun. Tilanne ei ole yllätys koska porukka pitää kovaa ääntä aikeistaan. NHB-mies näkee paikan ja hämää etukädellä ja sitten shoottaa(syöksyy jalkoihin, taklaten hyökkääjän maahan). Nyt molemmat ovat maassa ja NHB-mies saa kuristuksen päälle 5 sekunnissa. "se hulluhan tappaa Tomin" toteavat nämä jalon palloilulajin harrastajat ja alkavat potkia NHB-miestä. Hetkisen päästä NHB-mies on tajuton, verisenä ja luita poikki.. Samaten allamaannut kaveri koska kännisten sählyn pelaajien potkujen tarkkuus ei ollut kovin häävi.
Urheat sählyn pelaajamme jatkavat matkaa vihaisina, koska joku vihamielinen kusipää oli juuri tehnyt selvää heidän pelikaveristaan, onneksi kyseessä oli sentään maalivahti joka oli syyllinen huonoon menestykseen pelissä. Nurkan takana he sitten kohtaavat taekwondokan ja hyökkäävät tämän kimppuun. TKD-mies pudottaa hyökkääjän hyppytakakiertopotkulla päähän. Nyt sählynpelaajien kesken käy hurja kuiske: "se osaa karatea, varmaan musta vyö","se oli hyppypotku", "Lähtään äkkiä pois"..
Nih, tässä tapauksessa oli stereotyyppisen NHB ja TKD -taitajat jotka reagoivat kuten lajin kilpailuottelussa voi olla tapana ("taistelet niinkuin treenaat"). Ja sählyn pelaajat jotka eivät olleet ikinä kuulleet mistään UFC:stä pelästyivät sitä mistä ymmärsivät enemmän.. Shootti ja mattotekniikka ei kovin kummoiselta taidonnäytteeltä näytä mutta hyppytakakiertopotku on jo melkein yliluonnollista.
Noniin ja tarkoitukseni ei ole väittää että tkd on parempi itsepuolustuslaji kuin NHB-lajit, olipahan vaan ensimmäinen esimerkki joka tuli mieleen..
Sitten "toiselle tasolle"; väitän ettei sillä tehokkuudella ole suuremmin väliä. Ellei se sitten ole harrastalle suuri itseisarvo. Kuten Kung Fu Miähelle? Suurin osa lajeista, joita kamppailumielessä harjoitellaan, ovat kuitenkin itsepuolustusmielessä vähintään päteviä, mutta mikään ei ole sellainen että sillä pärjäisi tilanteessa kuin tilanteessa. Lajin toimivuutta tärkeämpää on se että harrastaja pääsee joskus sille tasolle että on itse toimiva. Tai minä en ainakaan aio kovin pian hakata ketään.. Eikun siis tuskin joudun sellaiseen tilanteeseen jossa minun olisi ihan pakko puolustaa itseäni käyttämällä fyysistä väkivaltaa.
Niin siis minä nyt tosiaan puhun normaaliharrastajasta, on joitakin tapauksia joille voi olla oleellista oppia puolustamaan itseään nopeasti / on muuten tärkeätä saavuttaa tehokas kamppailutaito.. Normaalistihan nuita tappelutilanteita ei ihan kovin usein tule ja jos tulee niin se ensisijainen tapa jolla niistä selviää ei kai tulisi olla paremman kamppailutaidon hankkiminen..
Kilpailulliselta kantilta ajatellen on yhtä hankala, ellei jopa hankalampi voittaa TKD:n arvokisat kuin NHB:n vastaavat kun TKD:n piirissä on enemmän porukkaa(poislukien vähälukuiset painosarjat joissa ei ole kuin muutama ottelija). Jotkut haluavat otella mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman vähin säännöin. Noh, se on heidän juttunsa (/ongelmansa). Minua itseäni ei pahemmin tuollainen machopelleily kiinnosta, tuo puolikontaktimatsi suojattuna on edelleenkin se mun juttu, jossa riittää haastetta vielä pitkäksi aikaa.. Eikä tarvi edes pitää taukoja treenissä vammojen takia kun niitä ei tule.
Ja juu, mun mielestä lajien keskimääräistä tehokkuutta opetusmenetelminä voi verrata keskenään, mutta ihan helppoa se ei ole ja vielä vaikeampi on saada järkeviä tuloksia. On jokseenkin selvä että aikidokat eivät pärjää taekwondo matsissa noin keskimäärin kovin häävisti, tai että karatekat ei pärjää NHB:ssä mutta mitäs tälläkin tiedolla tekee? Kysymys on kuitenkin aina kilpailuista eikä todellisuudesta.
Noh, sanokaa tekin jotain mää oon kirjottanu jo vähän liiankin kauan.. ;)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihan hyviä pointteja heitit.Noin yleisellä
tasolla ajateltuna lajien tehokkuutta mieti-
tään ehkä liikaa.Pitäisi lähinnä keskittyä
itse harjoitteluun.
Mikä tahansa laji on tehokas jos hallitsee
sen mitä lajissa edellytetään hallitsevan.
Mutta on selvää että tämän "hallinnan" saa-
vuttaa joissain lajeissa nopeammin kuin toi-
sissa.
Nyrkkeily ja aikido on tästä hyvänä esimerkki-
nä.Nyrkkeilyssä saavuttaa käytännöllisen tai-
don nopeammin kuin aikidossa mutta jos molem-
missa saavuttaa tavoitellun "täydellisyyden",
niin voiko sanoa,jomman kumman lajeista ole-
van toistansa tehokkaampi?
Itselläni tämä tehokkuuden tavoittelu taistelu-
lajien yhteydessä on lähinnä "akateemista" eikä
siis ole mitään aikeita pyrkiä "tilanteisiin".
Toisaalta tämä tehokkuuden tavoittelu on hyö-
dyllistä muillakin elämän alueilla:voisi aja-
tella toimivien,käytännöllisten ja taloudel-
listen ratkaisujen etsimistä kohdattaviin on-
gelmiin.
Ja taas paistaa läpi tietämättömyys NHB:tä kohtaan. Mistä ihmeestä päättelet että NHB harrastaja shoottaa, jos kyseessä on oikea tappelu ja vastassa monta tyyppiä? NHB ei oo sama asia kuin Submission wrestling (SW).
Mielipiteesi ovat sen verran yleisiä että on pakko kommentoida.
En ymmärrä miksi NHB mielletään pelkäksi matto-otteluksi. Nykypäivän menestyvillä ottelijoilla on erittäin hyvät pystyottelutaidot, jotka yleensä pohjautuvat thainyrkkeilyn ja nyrkkeilyn tekniikoihin. Takana ovat ajat, jolloin pelkällä bjj:llä ja keskinkertaisila shooteilla pärjäsi NHB-kehissä. Nykyisin NHB-harjoittelun avainsana on crosstraining, joka koostuu tehokkaan pysty- ja matto-ottelun harjoittelemisesta.
En myöskään ymmärrä ns. itsepuolustuslajijen harrastajien suusta kuultuja "se on vaan urheilua"-kommentteja. NHB-harjoittelu ja otteleminen antaa mielestäni erinomaiset itsepuolustusvalmiudet mahdollisia "katutilanteita" varten. Urheilemalla kehitetty fysiikka ja kehässä hankittu henkinen kantti ja voitontahto ovat erittäin hyödyllisiä ominaisuuksia itsepuolustustilanteissa. NHB:ssä käytetyt tekniikat ovat yksinkertaisia ja ainakin kilpailuissa käyvät henkilöt osaavat niitä varmasti käyttää. Kadulla vastustajat ovat yleensä huomattavasti heikompitasoisia kuin kehässä. Tavalliselta kaduntallaajalta saattaa henkinen kantti mennä muutaman avarin jälkeen ja mikäli ei mene niin silloin on itseltä syytä löytyä resursseja hieman kovempaakin koitoksen.
Useampaa vastustajaa vastaan puolustautumminen on lähes mahdotonta, jos vastustajat edes hieman tietävät mitä ovat tekemässä. Mikäli vastustajat ovat sekundaäijiä niin hyvillä nyrkkeilytaidoilla ja agressiivisella asenteella pystyy tilanteen todennäköisesti hoitamaan.
Kamppailussa on loppujen lopuksi kysymys hyvin yksinkertaisista asioista, joiden harjoittelu on raskasta usein myös hyvin tylsää. Paljon perustekniikkaa ja sparria...sieltä se totuus löytyy.
",mutta mikään ei ole sellainen että sillä pärjäisi tilanteessa kuin tilanteessa."
Tämä on totta että kaikki lajit eivät vaan voi opettaa jotain temppuja KAIKKIIN tilanteisiin, ei edes suurempaan osaan. Siksi täytyy juuri treenatessa miettiä itse tilanteita ja mitä niissä tehdään. Omasta lajistasi kyllä löytyy vastaus kaikkiin tilanteisiin kunhan vaan vähä mietit (eri tietenkin jos lajisi on kilpapainotteinen). Mielestäni sellaiset yksinkertaiset "yleistekniikat" ovat parhaita, niitä voi soveltaa moneen tilanteseen, pysytään perusasioissa.
"Jotkut haluavat otella mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman vähin säännöin. Noh, se on heidän juttunsa (/ongelmansa). Minua itseäni ei pahemmin tuollainen machopelleily"
Tuo ei ollut kilttiä. Monet meistä haluaa otella kovaa koska siitä saa paljon hyvää kokemusta ja treeniä irti. Ei siinä ole kyse ongelmista tai machopelleilystä. Pisteottelusta voi oikeastaan olla enemmän haittaa kun hyötyä pitkällä tähtäimellä, sinulle kehittyy paljon huonoja tapoja.
"Tuo ei ollut kilttiä. Monet meistä haluaa otella kovaa koska siitä saa paljon hyvää kokemusta ja treeniä irti. Ei siinä ole kyse ongelmista tai machopelleilystä."
Noh, ehken ajatellut ihan loppuun tuota kirjoittaessani. Kyllähän täydellä kontaktilla ottelemisessa on omat hyötynsä. Tarkoitin kait että mahdollisimman kovaa ottelu machoilu mielessä on vähän typerää.
"Pisteottelusta voi oikeastaan olla enemmän haittaa kun hyötyä pitkällä tähtäimellä, sinulle kehittyy paljon huonoja tapoja."
Totta on että siitä kehittyy huonojakin tapoja, mutta kyllä tässä on kehittynyt jo sen verran hyviä tapoja etten ymmärrä että miten se voisi pitemmällä tähtäimellä kehittyä huonommaksi kuin aloittaessa. Toisin sanoen, uskotko todella että pisteottelua harrastavat olisivat tehokkaampia taistelemaan jos he eivät olisi treenanneet ollenkaan?
"Pisteottelusta voi oikeastaan olla enemmän haittaa kun hyötyä pitkällä tähtäimellä, sinulle kehittyy paljon huonoja tapoja."
-Selittäisitkö hieman asiaa?
Voihan se näin olla. TKD matsissa keskitytään nopeuteen, eikä niin paljoa voimaan. Onhan niitä ottelijoita, jotka tämmii vastustajia voimalla, mutta ne yleensä häviää matsin pisteissä. Elleivät saa tyrmättyä vastustajaa.. Mut aikas harvinaisia ovat.
Siirettynä katutappelutilanteeseen hennot, mutta nopeat potkut eivät ole kovin edullisia, sinisilmin katseltuna. TKD-ottelu tyylillä itsensäpuolustaminen katutappelutilanteessa ei ehkä ole se kaikkein tehokkain tapa puolustautua.. Mutta pisteottelussa oppii hyvin vastustajan etäisyyden, ja oppii aavistamaan vastustajan hyökkäyksiä-, sekä reaktioita.
-Mikäli puhutaan nyt samasta asiasta?
Juolahtipa tuossa mieleeni että eikö oikeastaan kaikissa lajeissa kilpailla enenmmän tai vähemmän pisteistä? Kickboxing, thaiboxing, BJJ -kaikissa jaetaan pisteitä erilaisista suorituksista. Toki edellä mainituissa lajeissa ottelu voi päättyä muutenkin kuin pistevoittoon mutta tapahtuu niitä tyrmäyksiä TKD:ssakin. WTF-säännöillä kai enemmän.
Vai tarkoititko pisteottelulla tällaista ottelumuotoa jossa aina yhden osuman jälkeen homma pistetään poikki? Siitä minulla on aika vähän kokemusta, joskus lämmiteltäessä otetaan tällaista matsia joskus, pääsääntöisesti treenaamma kuitenkin 'jatkuvaa' ottelua..
Niin pahin pisteottelumuoto on kyllä se mistä menee poikki, se eliminoi kombinaatiot. Mutta huonoja tapoja mitä voi syntyä pisteottelusta on esim. ei suojata kunnolla itseä, mennään mielummin vaihtelemaan iskuja ja toivotaan että tehdään enemmän osumia. Toinen asia on liika keskittyminen nopeuteen, ei ollenkaan voimaa, tälläinen muuttaa tekniikoita aika rajusti ja siitä tulee läpsimisottelua ja sitten kun tulee oikea tilanne niin ei löydy voimaa. Tässä voiman puutteessa on myös toinen syy miksi ei yleensä suojata itseä niin hyvin tän tyyppisessä ottelussa, annetaan se mielummin tulla sisään ja tehdään itse kaksi nopeata läpsähdystä ja saadaan tuplasti enemmän pisteitä.
Se on totta että kaikissa lajeissa on tätä piste systeemiä, toiset lajit ovat vaan pahemmin korruptoituneita tästä kuin toiset. Kyllähän meillä löytyy thai nyrkkeilystä jonkin verran turhia pistetekniikoita, esim. pystypainissa näitä sivulta tulevia polvia tai ylenpalttisesti maksaan kohdistettuja sivupotkuja.
Nopeudesta. Nopea potku ei tarkoita sitä etteikö siinä olisi voimaa. Nopeaan potkuun voi saada yllättävän paljon voimaa. ..Itselläni on kyllä enemmän enemmän voimaa kuin nopeutta potkuissa..
Voima ja nopeus.. molempiin vaaditaan oma harjoitusensa. Kaikki eivät harrasta kamppailulajeja ip:n takia.
Epäilen, että puhut asioista, mistä et ole ihan täysin perillä.
"Epäilen, että puhut asioista, mistä et ole ihan täysin perillä. "
Ei vaan sinä haluat että minä en olis perillä tästä. Minun vihaaminen tuntuu olevan sellainen trendi täällä.
No oma kokemukseni tästä asiasta on 3 pisteottelu kisaa ja paljon treeniä pisteottelutyylillä. En puhunut vain potkuista, oikeastaan puhuin enemmänkin lyönneistä joissa on joka voimaa tai sitten ei ole. Löysät nopeat lyönnit ovat hyvä tapa scorettaa pisteitä.
"Ei vaan sinä haluat että minä en olis perillä tästä. Minun vihaaminen tuntuu olevan sellainen trendi täällä."
??? ????? ???? ????? ?????? ???? ????? ????????
=???????????????????????????????????????????????
se olen varmaan minä, joka kirjoittelee sekavia..
Kuka pystyy varmasti sanomaan mitä tulee tositilanteen osuessa kohdalle todella tekemään??
Luulisin, että on kyse sitten kenestä tahansa ip harrastajasta/ ei koskaan harrastaneesta pyrkii pääsemään tilanteesta mahd nopeasti ja yksinkertaisesti pois. Ei siinä tule pahemmin mietittyä niit hienoimpia temppuja, mitä on saatettu harjoitella jo vuosikausia. Luultavasti keskimääräinen otteesta irrottautuminen on ittensä riuhtaisu irti ja vastaisku, ja sitten lipettiin. Siis mikäli kyseessä on todellinen tosi tilanne. Eikä tunne vastustajan vahvuuksia.
Kuka hullu lähtisi esittelemään taitojaan hyökkääjille ja tyhmänä hyökkäämään shoottia toisen jalkoihin, tai heittään hetsoilla toisen pään yli.. Tosin tilanteen luoma jännitys saattaa itseään puolustaessa johtaa tällaisiin turhiin kikkailuihin. Mene ja tiedä.
Tehokkuus on jokaisessa harrastajassa, mikään laji ei sinällään ole tehokas. Se on harrastajan päästä kiinni kuinkapaljon uhraa aikaa harjoitteluun ja lajin kehittämiseen. Ollakseen tehokas täytyy harjoitella mahdollisimman monipuolisesti eri osa-alueita, kehittää itseään fyysisesti ja psyykkisesti. Ei kannata väitää lajia tehottomaksi, mikäli itse treenaa 1-2 viikossa ja treenatessakin pyrkii tekemään kaikki käyttäen sitä kaikkein helpointa tietä.
Tehokkuus ip-tilanteessa on todellakin enemmän kiinni yksilöstä kuin lajista. Ennemminkin kannattaisi puhua tarkoituksenmukaisuudesta.
Tarkoituksenmukaisuushan tulee suoraan esiin siinä miten ja mitä harjoitellaan.
Jos halutaan kehittyä ip-taidoissa harjoitellaan ko. tilanteet mielessä yksinkertaista ja suoraviivaista tekniikkaa jota höystetään myös taktiikan pohtimisella yksin tai porukalla.
Tehokkuutta on hyvä käyttää puhuttaessa harjoittelun sisällöstä ja päämääristä. Eli haluttaessa oppia itsepuolustusta valitaan laji jossa kohtuuajassa (tehokkaasti) saavutetaan jonkinlainen osaamisen taso, jota voi mahdollisessa uhkatilanteesssa käyttää.
NHB-perheeseen kuuluvien lajien etu ajateltaessa ip-tilannetta on todellakin jo edellämainittu tekniikoiden yksinkertaisuus (toimivuus) ja saatanallinen harjoituksissa tehtyjen toistojen määrä. Lisäksi kovahkon sparrin myötä tottuu otttamaan osumia vastaan ja pysymään toimintakykyisenä. Ettei heti niistä ekoista avareista ole älli pellolla. Eikä niissä NHB-treeneissä aina hakata "olan takaa" ja lukotuskin
älytään irrottaa kun kaveri taputtaa.
Kuitenkin loppujen lopuksi lajin valinnassa ja harjoittelussa yleensä on tärkeintä, että laji on valittu omistä lähtökohdista vastaamaan omiin tarpeisiin. Kukin painottaa harjoittelussaan niitä itselle tärkeitä asioita ja tekee valintansa sen mukaan. Pääasia on että harjoittelu on hauskaa/tehokasta/toimivaa/kovaa/jne. (valitse haluamasi). Kun se treeni on säännöllistä ja jatkuvaa jo pelkkä fyysisen kunnon paraneminen/ylläpitö antaa paremmat eväät vaikka sitten juosta karkuun uhkatilanteessa.
Tämä tästä tällä kertaa. Aiheeseen palattaneen tällä palstalla vielä useasti monesta eri vinkkelistä. Ja se on hyvä.
pete
Hyvä kommentti.
Treenin kovuus on aina kiinni harrastajien motivaatiosta, ja siitä kuin kovaa voi toista vastaan ottaa. Se on perin ikävää, jos vastustaja on kauhean herkkä, eikä toista saa vääntää yhtään mihinkään, tai vastustaja ei uskalla tehdä kunnolla peläten, että toista sattuu(yleensä naisilla).
Miten saada tämmöinen jokseenkin ujo harjoittelija ottamaan treeenin kovempaa?
Liiasta hissuttelusta kun ei opi kumpikaan mitään.
Tällöin oppiminen ei ole kiinni lajista, vaan ennemminkin sen harrastajista. Jos on hyvä pari, oppii nopeasti, jos huono ei kehity mihinkään.
Eli jotta systeemi pelaisi toivotulla tavalla ja treeni olisi tehokasta on opettajan ja treeniyhteisön oltava suotuisa tehokkaan oppimisen kannalta. Tällöin ei siis puhuta mistään yksittäisestä lajista, vaan enemmälti yksittäisen seuran ilmapiiristä.
Seuran ilmapiiri on tavalliselle harrastajalle (myös minä) tärkeä. Kun kuitenkin harjoitellaan tekniikoita joilla toista voi halutessaan vahingoittaa, on luottamus harjoittelijoiden kesken oltava hyvä.
Olen muutaman kerran törmännyt tällaiseen "kusipää" harrastajaan, jolle on tärkeintä että itse saa tehdä kovaa. Tällaiset ääliöt ottavat yhtä kovaa 45 kg naisen kanssa kuin 90 kg miehen. Ko. tilanteessa on seuran vetäjien tärkeä puuttua tilanteeseen ja tehdä "dojopöljälle" selväksi harjoittelun säännöt.
Kovaa voi treenata, mutta sen on tapahduttava molempien harjoittelijoiden yhteisellä suostumuksella.
Yleisesti ilmapiirin on oltava kannustava niin, että jokainen voi, saa ja uskaltaa yrittää parhaansa ja sen on riitettävä. Kun sitä ujoa ja varovaista jaksaa sopivasti tsempata ja tukea niin luultavimmin tämä "luikuri" ajan kanssa räväköityy ja toimii esimerkkinä muille samanlaisille.
Tämä kannustustehtävä kuuluu niin vetäjille kuin vanhemmille harjoittelijoille.
Japanilaisen "velanmaksukäytännön" mukaan jäämme opettajallemme velkaa hänen antamastaan opetuksesta. Velan maksamme takaisin opettamalla omille oppilaillemme tai nuoremmille harjoittelijoille.
pete, 2. kyu rentoilussa
Jeez, ja jälleen täyttä asiaa.
Ongelmia voi tulla, mikäli tälle "dojopöljälle" ei löydy vastustajaa. Luultavasti heppu lähtee pian seurasta lätkimään ja kertoo yleisillä keskustelupalstoilla lajin olevan huono ja tehoton.
Mitkä sitten hyviä kannustuskeinoja saada löysäilijä treenaamaan? Perustaa erillinen ryhmä niille, ketkä haluaa rentoa treeniä?
Tarkoitin rennolla avointa ja suvaitsevaa ilmapiiriä, jossa sopivalla "tuuppimisella"(kannustus) saadaan ihmisistä irti enemmän kuin he itse luulivat voivansa saada. Ja jos toi äskeinen ei ollu epäselvästi sanottu niin odotan pahempaa.
Löysästi treenaavat taas putoavat ajan kanssa kelkasta ja vaihtavat lajin saunalenkkiin.
pete
Mikään ei oikeestaan oo ikävämpää kun sparrata sellasen kaa joka pelkää kovaa kontaktia meidän seurassa on muutama sellanen kaveri, jotka on vaihtaneet jostain nopeasta ja herkästä pistelajista thainyrkkeilyyn ja ne ei oo tottunu ottamaan iskuja vastaan eikä lyömään kovaa.
Siinä katoaa kaikki motivaatio suojauksesta kun tietää että se on tarpeetonta. Ja sitten useat jotka pelkää sitä kun osuu vähän kovempaa niin kääntävät selän ja takaraivon just ennen osumaa, sillon voi tehä vaikka kipeetä ja voi sattuu vakaviakin vahinkoja.
Ja yleensä aina kun ottaa "rennosti" niin vahinkojen riski kasvaa jostain kumman syystä. Sillon kun otetaan täysillä on keskittyminen ihan eri luokkaa kuin läpsyttelyssä. Ja sillon oppii ainakin tehokkaan suojauksen ja liikkeen hyväksi käytön. Mutta jos ei tarvitse varoa toisen iskuja niin se menee ihan vaan mättämiseks jossa ei ole mitään mieltä
"Ja sitten useat jotka pelkää sitä kun osuu vähän kovempaa niin kääntävät selän ja takaraivon just ennen osumaa, sillon voi tehä vaikka kipeetä ja voi sattuu vakaviakin vahinkoja."
No ei kai tämä selän kääntäminen nyt varsinaisesti pelkoa ole vaan luonnollinen reaktio josta vaan pitää oppia pois.
"Sillon kun otetaan täysillä on keskittyminen ihan eri luokkaa kuin läpsyttelyssä. Ja sillon oppii ainakin tehokkaan suojauksen ja liikkeen hyväksi käytön. Mutta jos ei tarvitse varoa toisen iskuja niin se menee ihan vaan mättämiseks jossa ei ole mitään mieltä"
Juu, kyllä sitä kontaktia nyt sen verran pitää olla että osumat haittaavat ja ne tekee mieli torjua.
Kamppailulajin harrastaja toimii tilanteessa oppimallaan tavalla, sitä ajattelematta.
Se tekniikka mikä on iskostunut selkäytimeen tulee käyttöön sitä sen enempää ajattelematta. Itse olen joutunut puolustamaan itseäni useita kertoja, enkä koskaan ole ehtinyt miettimään etukäteen tekniikkaa, se tulee itsestään ja jos ei tule niin tulee ainakin turpaan. Jos alkaisi miettimään tapahtumahetkellä tekniikkaa häviäisi varmasti. Kadulla ei jaeta hopeamitalleita. Itse olen potkulajien harrastaja ja potkut lähtee luonnostaan. Viimeisen päällekarkaajan (entinen nyrkkeilijä) pudotin potkuilla. Hänellä oli etulyöntiasema koska aloitti lyömisen varoittamatta ja onnistui osumaan pari kertaa, mutta ei riittävän hyvin.
Sain etäisyyttä ja pääsin potkimaan.
Potkuilta ei nyrkkeilijä tällä kertaa osannut suojautua vaan otti kaikki kiltisti vastaan.
Syy miksi hän kimppuuni hyökkäsi oli minulle tuntematon, ehkä naamatauluni ei miellyttänyt.
Puolustin itseäni ja lopetin potkimisen kun vastustaja ei enään noussut ylös.
Uskon kuitenkin, että taitava kamppailija osaa soveltaa tekniikkaa oli se sitten mistä lajista tahansa. Ei Ju jutsun harrastajan ole pakko mennä
painitilanteeseen. Heitto on tehokas kadullakin. Hallintaotteilla/lukoilla voi pitää vastustajaa edessään suojana muilta hyökkääjiltä ja lukolla voi rikkoa esim. käden niin saa yhden vastustajan pois pelistä.
Mielenkiintoisin matsi kadulla jonka olen nähnyt oli kokenut nyrkkeilijä vastaan erittäin kokenut Judoka. Judoka oli noin 20 kiloa kevyempi. Joku voi tietää ketä tarkoitan, mutta parempi olla mainitsematta nimiä.
Judoka sai kovia osumia ja putosi välillä katuun, mutta nousi sitkeästi ylös. Lopulta Judoka pääsi kiinni tehden heiton joka pättyi kuristukseen.
Nyrkkeilijältä lähti taju ja käsi katkesi.
Tilanne olisi voinut päättyä toisinkin, se oli hyvin lähellä.
Loppupelissä kaikki on miehestä kiinni, ei niinkään lajeista.