Kun pääsin yläasteelle ja meidät kaikki uudet oppilaat kutsutti saliin ja meidät jaettiin omiin luokkiin, 7a, 7b, 7c...jne. Salissa huomasin erään tytön johon ihastuin heti ensi silmäyksellä.
Vähitellen ajan myötä ihastukseni muuttui rakkaudeksi tyttöä kohtaan ja päässäni pyöri usein ajatus että menisin tytöltä kysymään jos tunne olisi molemmin puoleinen. Vaihtelimme katseita usein. Ja hän katsoi usein minua silmiin, ennen kuin minä ehdin katsoa häntä. Kun ajattelin että nytten minä katson, hän katsoi jo minua! Välillä pyysin kaveriani katsomaan tyttöä puolestani niin kaverini sanoi että "sehän ei saa silmiää susta irti!" Olin todella varma että kyllä tyttö minusta pitää kun näin tapahtui usein.
Välitunneilla, käytävillä, ruokalassa, huomasimme aina toisemme. Nukkumaan mennessä hän oli viimeinen asia mitä ajattelin, herätessäni hän oli ensimmäinen asia mielessäni. Kesälomalla huokailin ja muistelin häntä. Rippikoulussa katselin vain häntä ja hän minua...
Aina kun ajattelin että nytten minä menen ja kysyn niin jännitti kauheasti ja lopulta pelko vei voiton ja en kysynyt. Tätä jatkui kaikki ne kolme vuotta.
Sitten tuli 9 luokan päättäjäiset. Mieleeni tuli ajatus että kun todistukset on jaettu ja koulusta saa lähteä niin enhän minä näe tätä tyttöä enää koskaan! Silloin minä rohkaisin mieleni ja päätin että nytten minä menen ja kysyn. Katselin missä tyttö oikein oli. Näin hänet yksin istumassa koulun pihan penkillä odottamassa että hänen vanhemmat tulevat hakemaan hänet autollaan. Sitten päätin, nyt tai ei koskaan! Lähestyin tyttöä mutta hän ei huomannut minua. Lopulta kun olin parin metrin päässä hän kääntyi minua kohti ja katsoi suoraan silmiin. No, sitten minä vain moikkasin häntä ja ..noh...kysyin että olikos hän huomannut minut jo kolme vuotta sitten ja kysyin sitä että oliko hän kiinnostunut minusta...Vastaus hänen suustaan tuli heti: "HYI VITTU!!!" Sydämmessäni viilsi heti ja päätin vain lähteä. Kuulin kun hän kikatteli minulle...
Pidän itseäni nykyään todella ällöttävänä kun tuollaisen reaktion tyttöön tein. Mutta ei kyllä ulkonäössäni pitäisi olla vikaa kun minua kerran ruokajonossa eräs muu tyttö kouraisi takamuksesta...Ja kerran pihalla taas toinen tyttö hyppäsi suoraan kohti ja kietoi kätensä kaulani ympäri. Ja olin myös kuullut huhuja että vielä kolmas tyttökin oli ihastunut minuun...Mutta minä vain olin ajatellut tätä minun ihastustani...
Tytöille en uskalla edes enää puhua koska pelkään että saan taas tuollaisia vastauksia. Pelkään rakastua enää uudelleen...
En koskaan ole seurustellut enkä varmaan tulekaan.
Vähitellen ajan myötä ihastukseni muuttui rakkaudeksi tyttöä kohtaan ja päässäni pyöri usein ajatus että menisin tytöltä kysymään jos tunne olisi molemmin puoleinen. Vaihtelimme katseita usein. Ja hän katsoi usein minua silmiin, ennen kuin minä ehdin katsoa häntä. Kun ajattelin että nytten minä katson, hän katsoi jo minua! Välillä pyysin kaveriani katsomaan tyttöä puolestani niin kaverini sanoi että "sehän ei saa silmiää susta irti!" Olin todella varma että kyllä tyttö minusta pitää kun näin tapahtui usein.
Välitunneilla, käytävillä, ruokalassa, huomasimme aina toisemme. Nukkumaan mennessä hän oli viimeinen asia mitä ajattelin, herätessäni hän oli ensimmäinen asia mielessäni. Kesälomalla huokailin ja muistelin häntä. Rippikoulussa katselin vain häntä ja hän minua...
Aina kun ajattelin että nytten minä menen ja kysyn niin jännitti kauheasti ja lopulta pelko vei voiton ja en kysynyt. Tätä jatkui kaikki ne kolme vuotta.
Sitten tuli 9 luokan päättäjäiset. Mieleeni tuli ajatus että kun todistukset on jaettu ja koulusta saa lähteä niin enhän minä näe tätä tyttöä enää koskaan! Silloin minä rohkaisin mieleni ja päätin että nytten minä menen ja kysyn. Katselin missä tyttö oikein oli. Näin hänet yksin istumassa koulun pihan penkillä odottamassa että hänen vanhemmat tulevat hakemaan hänet autollaan. Sitten päätin, nyt tai ei koskaan! Lähestyin tyttöä mutta hän ei huomannut minua. Lopulta kun olin parin metrin päässä hän kääntyi minua kohti ja katsoi suoraan silmiin. No, sitten minä vain moikkasin häntä ja ..noh...kysyin että olikos hän huomannut minut jo kolme vuotta sitten ja kysyin sitä että oliko hän kiinnostunut minusta...Vastaus hänen suustaan tuli heti: "HYI VITTU!!!" Sydämmessäni viilsi heti ja päätin vain lähteä. Kuulin kun hän kikatteli minulle...
Pidän itseäni nykyään todella ällöttävänä kun tuollaisen reaktion tyttöön tein. Mutta ei kyllä ulkonäössäni pitäisi olla vikaa kun minua kerran ruokajonossa eräs muu tyttö kouraisi takamuksesta...Ja kerran pihalla taas toinen tyttö hyppäsi suoraan kohti ja kietoi kätensä kaulani ympäri. Ja olin myös kuullut huhuja että vielä kolmas tyttökin oli ihastunut minuun...Mutta minä vain olin ajatellut tätä minun ihastustani...
Tytöille en uskalla edes enää puhua koska pelkään että saan taas tuollaisia vastauksia. Pelkään rakastua enää uudelleen...
En koskaan ole seurustellut enkä varmaan tulekaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Paska mäihä sulla =/
Ja toi ämmä oli näköjään viel paskempi. Mut aattele asiaa siltä kantilta et se ei oo sun arvonen. Ottaa päähän tollaset bitchit.
Kunpa mäkin oisin ollu noin rohkee. Mun ikuinen rakkaus lähti pois ja mä jäin. Nyt mä en luultavasti enää koskaan nää sitä.
Tsemii sulle =)
En ymmärrä mitä tein väärin...Kolme vuotta putkeen en muuta ajatellut kuin häntä ja miten kävi?
*huokaa syvään*
Näin on monelle käynyt. Mutta minkäs sille mahtaa, meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle.
Sellaista tämä elo on, mutta yritetään pitää lippu korkealla. Jos ei muuten, niin ihan vain kiusallamme.
Ainoa asia mitä itselleni jäi tapahtuneesta on vain inhottava muisto
kyllä se niihin ajan myötä rakastut jotka tunnustaa takas ! joka mies joutuu yrittään iskee vaiks kuinka montaa naista (no ei joka mies, mutta useimmat) ennenku tärppää.
voi voi poika sä et taida viel tietää mikä rakkaus on =)
silloin mä olin 12v.. pieni kakara isoilla ajatuksilla. samalla luokalla oli yks jätkä, hän oli silloin 14v.. eli mua pari vuotta vanhempi. me oltiin vain ½ vuotta samalla luokalla..
yhtenä keväisenä päivänä hän lähetti yhden hänen kavereistaan kertomaan mulle, että hän rakastaa mua.. mä torjuin häntä ja kaduin sitä jo 3 kokonaista vuotta, joka hetki, joka minuutti...
nyt 3 vuotta myöhemmin mä nään häntä rannalla, hänkin näkee mut, olin niin iloinen että hän tunnisti mut.. meinasin jo itkeä onnesta.
valitettavasti en ollut yksin rannalla, olin äidin kaa.. lupasin hänelle että mä meen hänen kaa, ja just samana päivänä mä tapasin mun tärkeimmän rakkauden..
en tietenkään voinut sen luo mennä, koska mutsi oli siinä. ei sekään voinut, vaikka ilmeestä näkyi että hän halusi..
mä olin niin pieni, enkä ajatellut yhtään.. nyt hän on 16-vuotias komea poju, häntä mä haluun, häntä mä rakastan.. *itkee*
Ja mistä sinä noin päättelet? Perustele.
Tietääkö henkilö joka huutaa päin naamaa "Hyi vittu!" jotakin rakkaudesta? Minä kyllä olisin ilmaissut tuon mielipiteen HIEMAN kohteliaammin.
Kommenttisi perusteella et tiedä kyllä sinäkään.
Ymmärrät sä mikä on rakastumisen ja ihastumisen ero?
En ehkä itse ymmärrä mitä rakkaus on mutta minä tunsin sen. Miten rakkautta voi ymmärtää? Voisitko sinä sitten selittää mitä se on? Etpä tietenkään, ei kukaan voi.
Niin kauan kun rakkauden voi TUNTEA sitä ei tarvitse ymmärtää...
myönnän etten itekkä ymmärrä sitä.. ja aika vaikea on ymmärtää, koska minulla on joskus ollu sellainen käsitys että rakkaus ei koskaan kuole ja melkein joka kerta kun olen ollu suhteessa (tosi usein) niin on tuntunu että "rakastan tuota ihmistä", ja se tunne häviää aika nopesti kun tutustuu kunnolla...olen ymmärtäny että se tunne on ollu vaan ihastumista...
Eräs määritelmä ihastumisesta ja rakastumisesta:
Rakkaus on päätös. Vaikka siihen liittyy paljon tunteita, se ei pohjimmiltaan ole tunnekysymys. Ihastumisessa on 120% tunnetta ja -20% järkeä. Kun ihastutaan johonkin, itseasiassa ihastutaan johonki piirteeseen toisessa, esim ihaniin silmiin, päättäväisyyteen, iloisuuteen, hyvään ulkonäköön. Rakkaus taas on enemmän, se on koko persoonan rakastamista sellaisenaan. Ihastuminen on ns. rakkauden eteinen. Rakkautta se ei ole, mutta ennen rakkautta on ihastuminen. Rakkaus on pyyteetöntä.
Vaikka itse en tuota rakkauden ja ihastumisen määritelmää ole tehnytkään, voin täysin yhtyä siihen.
Alttarilla kysytään, että "tahdotko rakastaa..?". Rakkaus on siis muutakin kuin tunteita, se on tahtoa. Rakkauteen kuuluu myös negatiivisia tunteita. Vaikka tappelisi rakastettunsa kanssa ja huutaisi täyttä kurkku, silti jos toista rakastaa tälläisinäkin hetkinä voisi huutaa toiselle "sä olet NIIN ärsyttävä mutta silti mä rakastan sua".
Eräs määritelmä ihastumisesta ja rakastumisesta:
Rakkaus on päätös. Vaikka siihen liittyy paljon tunteita, se ei pohjimmiltaan ole tunnekysymys. Ihastumisessa on 120% tunnetta ja -20% järkeä. Kun ihastutaan johonkin, itseasiassa ihastutaan johonki piirteeseen toisessa, esim ihaniin silmiin, päättäväisyyteen, iloisuuteen, hyvään ulkonäköön. Rakkaus taas on enemmän, se on koko persoonan rakastamista sellaisenaan. Ihastuminen on ns. rakkauden eteinen. Rakkautta se ei ole, mutta ennen rakkautta on ihastuminen. Rakkaus on pyyteetöntä.
Vaikka itse en tuota rakkauden ja ihastumisen määritelmää ole tehnytkään, voin täysin yhtyä siihen.
Alttarilla kysytään, että "tahdotko rakastaa..?". Rakkaus on siis muutakin kuin tunteita, se on tahtoa. Rakkauteen kuuluu myös negatiivisia tunteita. Vaikka tappelisi rakastettunsa kanssa ja huutaisi täyttä kurkku, silti jos toista rakastaa tälläisinäkin hetkinä voisi huutaa toiselle "sä olet NIIN ärsyttävä mutta silti mä rakastan sua".
Ja sinä luotat liikaa tieteeseen. Ei rakkautta voi "määritellä"
Rakkautta ei voi määritellä, olen samaa mieltä. Rakkauden määritelmää voisi pohtia monta päivää, viikkoa, kuukautta, mutta ei ikinä löydä vastausta. Filosofiaa. Todellista rakkauden määritelmää ei ole, mutta erilaisia määritelmiä voi pohtia, mikään ei kuitenkaan ole se ainoa oikea. Antamani rakkauden määritelmä oli siis vain esimerkki, mielestäni niin hyvä sellainen että sen viitsi tänne kirjoittaa.
Niin ja tuosta tieteestä. Kyseinen määritelmä oli yksittäisen henkilön oma, ei siis mikään sen suurempi saatikka mitenkän tieteeseen viittaava. Voiko filosofiaa pitää tieteenä? Rakkauden määritelmiä on maailmassa vähintään yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
Mä en oo koskaan suoraan tunnustanu ihastusta tai rakkautta, mut lähes tulkoon. Kaikilla kerroilla sain pakit. Tokalla kerralla tosi tylyt, mutta kun luin sun jutun niin tajusin, et eipä mulla valittamista oo...
Mut sanompahan vaan, että älä murehdi tollasia ämmiä. Ne ei oo sun arvosia.
Siihenkään ei nykyään voi luottaa, että joku on kiinnostunu, vaikka se kuinka tuijottais kuukausia...
Niin, nykyään ei pysty tulkitsemaan mitään "rakkaus singnaaleja"
En kyllä ymmärrä miksi tämä tyttö katseli minua kolme vuotta...
voi ressukkaa... yritä unohtaa moinen ja toimit vaan samalla tavoin. Se oli rohkeaa toimintaa, ja tyttö kehtas ol nii törkee, huh...
Olit tosi rohkea, kun uskaltauduit osoittamaan kiinnostuksesi suoraan. Nytpä ei enää ole mitään syytä uhrata siihen tyttöön ajatustakaan. Tyttö oli selvästi typerä ja ei todellakaan arvoisesi. Millainen ihminen voi loukata toisen tunteita tuolla tavalla? Inhottaa tuollaiset ihmiset. Mutta tuo tyttö oli vain yksi monesta, sinun on aivan turha masentua yhden idiootin takia. Et ole mitenkään ällöttävä, olethan saanut huomiota muilta tytöiltä, he eivät selvästikkään pidä sinua vastenmielisenä tms. Joten elämä jatkuu.
olipailkeä tyttö...mä sanon että sä olit rohkea kun sanoit...se tyttö taisluulla utestään vaanliikaa kyl sä viel seurustelet... olen varma... jatkavainsamaan malliin.. 3vuotta on isoaika..
Rohkea? Minä? Kiitos paljon teille kaikille! Todella mukavaa lukea tuollaista tekstiä.
Niinpä, elämä jatkuu. Kai minäkin vielä voisin yrittää uudelleen? Vaikka varmaan toivonkin että tyttö tekee sen ensiliikken minua kohtaan. En kestäisi toista tuollaista vastausta...Toivottavasti vielä löydän jonkun....
Kiitos vielä paljon teille kaikille! Ette tiedäkkään kuinka mukavaa on kuulla että on..noh...rohkea.
Poitsua alkoi nolottaa! ;P
Pidät vain lipun korkealla ja annat idioottien olla idiootteja keskenään niin kyllä se siitä. =)
Elämä on ristiaallokkoa. Pitää vain koettaa rohkeasti luovia eteenpäin. Ei tämä ihmiselo niin kauan kestä, että siitä kannattaa yhteen idioottiin paljoa tuhlata. Nyt kun vielä saisin itseni uskomaan tuohon. =/ Joskus sitä vain käy niin, että niihin idiootteihin rakastuu. Minkäs teet. =/
Ristiaallokkoa. =)
No olihan tuo todella ilkeästi vastattu, mutta tulinpa vain ajatelleeksi kun kerroit että teillä oli silmäpeliä yms. 3 vuotta...
Jospa hän oli suhun ihastunu, mutta päätteli ettet sä oo kiinnostunut kun et tehnyt mitään, kunn vasta sitten myöhemmin... Joiollain tytöillä on sellanen käsitys et poika tekee aina sen ekan liikkeen... Ja vaik näin oiski käyny eihän se sun vikas kuitenkaan oo, ja vastaus oli siitä huolimatta liian tyly..
Kuhan tulin ajatelleeks...
*menee pois*
Mulle kävi kans noin. Yläasteella aikoinaan oli samanlaista katsepeliä ja jutustelua, jopa nauramista erään tytön kanssa. Sitten kun tuli tehtyä pieni aloitus, niin... Nyt se tyttö ei ole puhunut mulle vuoteen, eikä katokaan muhun. Vituttaa vaan koska tykkään siitä vieläkin enemmän kuin kenestäkään muusta. Ei voi kuin haikeana muistella niitä mukavia hetkiä mitä joskus oli...
Oon ihastunu yhteen poikaan jo toista kesää, ja se tietää sen ja se on tehny ihan vitun selväx että meillä ei oo ollu mitään eikä tuu olemaan, oon sen kanssa ns. ystävä mut onn ihastunu siihen, ulkonäköni ei ole missin luokkaa... Tässä askarruttaa vaan kysymys, että onko pojilla tunteita??
Vähän epäilyttää, että pojilla olisi tunteita. Okei, niillä voi olla tunteita hyvän näkösiä tyyppejä kohtaan, mut siihen se sit jääkin. Miehet on tietty asia erikseen!
Ei munkaan tarina kuulosta kovin hyvältä. Olin sillai niinku ihan frendinä yhen jätkän kaa ja sillai aina joskus jotain juteltiin tms. Sitten mun kaverit meni kertoon sille että mä tykkään siitä ja sit se niin ku aina vaan enemmän ja enemmän vältteli ja inhos mua. Lopulta se käyttäyty niinku mua ei oliskaan. Ei kattonu muhun päinkään vaikka olisin ollu alasti, eikä puhunu mulle mitään. Sitten kun se ei ees vastaa puheluihin ja tekstareihin. Noh, mistä mun kamut olis sen voinu tietää!! :(
Sä et voi olla rakastunut siihen tyttöön jos et tiedä siitä mitään.
Sä olet vain ihastunut sen ulkonäköön.
Rakastumisessa ja ihastumisessa on iso ero!
Mut ehkä se tyttö oli hermostunut ja ei uskaltanut sanoa kuin "Hyi vittu"
No mulla ainakin oli...En tiedä onko enää..
"Sä et voi olla rakastunut siihen tyttöön jos et tiedä siitä mitään."
Mitä sinä muka minun tunteistani tiedät?
Kyllä sen kolmen vuoden aikana alkoi "tietämään"
siitä ihan tarpeeksi. Siis että tuollainen jankkaaminen tuosta rakkaudesta kyllästyttää. Jätän tämän sinun viestisi ihan omaan arvoonsa, "rakkausekspertti"