Kuten kaikki varmaankin tietävät, Vantaan käräjäoikeus antoi 14.12.2007 päätöksen ParkComin yksityisoikeudellista valvontamaksua koskevassa asiassa. Päätöksen mukaisesti ParkComilla ei ollut oikeutta määrätä maksua, joka tosiasiallisesti oli pysäköintivirhemaksu ja siten julkisen vallan käyttöä. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska ParkCom valittaa asiasta.
Tämä päätös nostaa kuitenkin esille toisen kysymyksen, nimittäin jo maksettujen valvontamaksujen takaisinperinnän. Yksittäisen autoilijan tuskin kannattaa nostaa 40 euron saatavasta kannetta. Mieleen tuli kuitenkin kysymys mahdollisesta toimintatavasta asiaan liittyen.
Pankkikriisin aikana perustettiin ns. roskapankkeja, ja pankit siirsivät järjestelemättömiä luottojaan roskapankkien perittäviksi. Nämä puolestaan ovat myyneet näitä saatavia rahoitusyhtiöille, jotka ovat enemmän tai vähemmän menestyksellisesti harjoittaneet jälkiperintää. Pankkilainojen kohdalla tämä siirto-oikeus on tietysti perustunut velkakirjaan kirjattuun nimenomaiseen ehtoon, jonka mukaan pankilla on oikeus siirtää saatava kolmannelle osapuolelle.
Kysyisinkin nyt asiantuntevampien henkilöiden mielipidettä siitä, voiko yksittäinen kuluttaja siirtää oikeutensa yksityisoikeudellisella sopimuksella esimerkiksi perintätoimistolle tai jollekin muulle taholle?
Jos tämä olisi mahdollista, tällainen taho voisi kerätä "salkkuunsa" satoja aiheettomiin valvontamaksuihin perustuvia saatavia ja nostaa sitten yhden kanteen sakkofirmaa vastaan. Kyse ei siis olisi siitä, että tällainen taho (esimerkiksi siis perintäfirma) toimisi kuluttajan edustajana, vaan siitä, että kuluttaja sopisi tämän tahon kanssa siitä, että hänen oikeutensa saamisiin sakkofirmalta on lopullisesti ja kertakaikkisesti siirretty tälle taholle.
Näin saataisiin aikaan tilanne, jossa yhdessä oikeuskäsittelyssä voitaisiin saada tuomio huomattavasta määrästä valvontamaksuja. Homma ei kuitenkaan onnistune, jos "yksityisoikeudelliseen sopimukseen" perustuvia saatavia ei voi pätevästi siirtää kolmannelle osapuolelle.
Tämä päätös nostaa kuitenkin esille toisen kysymyksen, nimittäin jo maksettujen valvontamaksujen takaisinperinnän. Yksittäisen autoilijan tuskin kannattaa nostaa 40 euron saatavasta kannetta. Mieleen tuli kuitenkin kysymys mahdollisesta toimintatavasta asiaan liittyen.
Pankkikriisin aikana perustettiin ns. roskapankkeja, ja pankit siirsivät järjestelemättömiä luottojaan roskapankkien perittäviksi. Nämä puolestaan ovat myyneet näitä saatavia rahoitusyhtiöille, jotka ovat enemmän tai vähemmän menestyksellisesti harjoittaneet jälkiperintää. Pankkilainojen kohdalla tämä siirto-oikeus on tietysti perustunut velkakirjaan kirjattuun nimenomaiseen ehtoon, jonka mukaan pankilla on oikeus siirtää saatava kolmannelle osapuolelle.
Kysyisinkin nyt asiantuntevampien henkilöiden mielipidettä siitä, voiko yksittäinen kuluttaja siirtää oikeutensa yksityisoikeudellisella sopimuksella esimerkiksi perintätoimistolle tai jollekin muulle taholle?
Jos tämä olisi mahdollista, tällainen taho voisi kerätä "salkkuunsa" satoja aiheettomiin valvontamaksuihin perustuvia saatavia ja nostaa sitten yhden kanteen sakkofirmaa vastaan. Kyse ei siis olisi siitä, että tällainen taho (esimerkiksi siis perintäfirma) toimisi kuluttajan edustajana, vaan siitä, että kuluttaja sopisi tämän tahon kanssa siitä, että hänen oikeutensa saamisiin sakkofirmalta on lopullisesti ja kertakaikkisesti siirretty tälle taholle.
Näin saataisiin aikaan tilanne, jossa yhdessä oikeuskäsittelyssä voitaisiin saada tuomio huomattavasta määrästä valvontamaksuja. Homma ei kuitenkaan onnistune, jos "yksityisoikeudelliseen sopimukseen" perustuvia saatavia ei voi pätevästi siirtää kolmannelle osapuolelle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli se Vantaan käräjäoikeuden päätös sai sittenkin lainvoiman!
Ei sillä lainvoiman saamisella itse asiassa tämän asian kanssa ole mitään tekemistä. Hovioikeuskäsittelyyn menee tietysti aikaa, mutta tämä ei estä muita tahoja nostamasta kannetta ParkComia vastaan, ja tässä tarkoituksessa käräjäoikeuden päätös olisi varsin mainiota todistemateriaalia. Jos kanne menestyisi ja ParkCom tuomittaisiin palauttamaan maksuja, niin ParkComilla olisi tietysti mahdollisuus valittaa tästäkin hovioikeuteen. Tällöin tämä uusikaan päätös ei vielä heti saisi lainvoimaa.
Kyse on siis periaatteesta: Voiko yksityinen kuluttaja pätevästi siirtää oikeutensa saamiseen kolmannelle osapuolelle, kun asiasta ei ole minkäänlaista sopimusehtoa ja saaminenkin perustuu siihen oletukseen, että sakkofirman perimä maksu ei ole perustunut lakiin.
Joka tapauksessa näyttää olevan melkoista säheltämistä.:)