Taas se aika vuodesta. Joulu.
Onhan se ihan...hyvä?, että sitä vietetään, perhe koolla yms., mutta...
Minulle se tuottaa tuskaa.
Kaikki ovat niin iloisia,
mutta miksi minä en ole..?
Joulu tuo niin paljon muistoja mieleen.
Osa ihan hyviäkin, mutta on niitä huonojakin muistoja.
Viime joulua on vaikea unohtaa...
Itkin ja satutin itseäni.
Olin surullinen.
Pilasin muiden joulun...
Näin äitini minulle sanoi.
Ja näin se taisi olla...
Olin varmaankin kateellinen siitä, että he osasivat olla iloisia.
En halua toistaa virhettäni...
Tänä jouluna on siis syytä pysytellä piilossa.
Näin on kai parempi kaikille.
Minunhan pitäisi olla onnellinen, varsinkin iloinen, että minulla sentään on perhe, jonka kanssa viettää joulua.
Niin moni viettää yksin joulunsa...
Sääli.
Toisin sanoen, olen kyllä itsekin yksin jouluna.
Olen silloinkin aivan yksin, vaikka minulla olisikin ihmisiä ympärillä...
Missä ikinä olenkin, olen yksin.
Enkä vain jouluna, olen yksin jokaikinen päivä, jokaikinen tunti, jokaikinen minuutti...
Sekin sattuu.
Joulun oikea merkityskin on jo unohtunut.
Aloin ajattelemaan asioita, "joulukirkossa"
se oli pakollinen, kouluni järjestämä.
En unohda sitä mitä pappi sanoi,
en myöskään unohda rukousta köyhien, yksinäisten ja masentuneiden puolesta...
Se rukous sai minut jotenkin tuntemaan surua.
En tiedä miksi.
Aivan kuin ainoat asiat mitä voin enää tuntea, on suru ja kipu...
Onhan se ihan...hyvä?, että sitä vietetään, perhe koolla yms., mutta...
Minulle se tuottaa tuskaa.
Kaikki ovat niin iloisia,
mutta miksi minä en ole..?
Joulu tuo niin paljon muistoja mieleen.
Osa ihan hyviäkin, mutta on niitä huonojakin muistoja.
Viime joulua on vaikea unohtaa...
Itkin ja satutin itseäni.
Olin surullinen.
Pilasin muiden joulun...
Näin äitini minulle sanoi.
Ja näin se taisi olla...
Olin varmaankin kateellinen siitä, että he osasivat olla iloisia.
En halua toistaa virhettäni...
Tänä jouluna on siis syytä pysytellä piilossa.
Näin on kai parempi kaikille.
Minunhan pitäisi olla onnellinen, varsinkin iloinen, että minulla sentään on perhe, jonka kanssa viettää joulua.
Niin moni viettää yksin joulunsa...
Sääli.
Toisin sanoen, olen kyllä itsekin yksin jouluna.
Olen silloinkin aivan yksin, vaikka minulla olisikin ihmisiä ympärillä...
Missä ikinä olenkin, olen yksin.
Enkä vain jouluna, olen yksin jokaikinen päivä, jokaikinen tunti, jokaikinen minuutti...
Sekin sattuu.
Joulun oikea merkityskin on jo unohtunut.
Aloin ajattelemaan asioita, "joulukirkossa"
se oli pakollinen, kouluni järjestämä.
En unohda sitä mitä pappi sanoi,
en myöskään unohda rukousta köyhien, yksinäisten ja masentuneiden puolesta...
Se rukous sai minut jotenkin tuntemaan surua.
En tiedä miksi.
Aivan kuin ainoat asiat mitä voin enää tuntea, on suru ja kipu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En usko, että sinun haluttaisiin olevan yksin. En minäkään pidä joulusta, mutta vietän sitä silti pienen tyttäreni takia. Elämä on huomattavasti helpompaa kun ei ajattele kaikesta negatiivisesti..Huonoja päiviä saa olla, ja onkin, mutta teet vain itsellesi hallaa ajattelemalla kaiken olevan paskaa, aina. Usko itseesi, usko elämään!
"Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä jää odottaan,
koska hetken voi kadottaa"
joulu on parasta aikaa..
se on aivan niin kuin taikaa,
silloin ei tarvita kovaa kuria,
kun kaikki on Huvia :D
JEPU.JEPU..JEE JOSKUS OLISI UPEAA VIETTÄÄ JOULUA MM LAIVALLA RVA JIIN.TY.AVOVAIMO.KIHL KANSSA JA SITTEN VIELÄ SAKSASSA < ROSTOCK-HELSINKI MATKALLA JA BRASILIASSA FORTALEZA < SUOMALAISYHTEISÖ
Tais pointti mennä ohi, mut eipä mitään...