Olisi hyvä jakaa kokemuksia,ajatuksia aikuisten kanssa,joilla on edelleen syömishäiriönä anoreksia,tai ainakin vastaavaa ongelmaa esiintynyt lähiaikoina.
tuntuu,että palstalla on paljon nuoria,mutta es.im keskustelu olisi parempaa,jos sen voisi tehdä suht saman ikäisen kanssa,tai jopa vanhemman.
anoreksia on niin paljon muutakin kuin joulutortun kalorit,paljon enemmän kuin vyötärön leveys ja muutaman kilon huoleton laihdutus.
olen kyllästynyt tuohon kaikkeen,ehkä siksi,että itselläni mieltä vaivaa ihan muu,kuin jouluruuan syönti
tuntuu,että palstalla on paljon nuoria,mutta es.im keskustelu olisi parempaa,jos sen voisi tehdä suht saman ikäisen kanssa,tai jopa vanhemman.
anoreksia on niin paljon muutakin kuin joulutortun kalorit,paljon enemmän kuin vyötärön leveys ja muutaman kilon huoleton laihdutus.
olen kyllästynyt tuohon kaikkeen,ehkä siksi,että itselläni mieltä vaivaa ihan muu,kuin jouluruuan syönti
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet?
Itsekin ihmettelen, miten tämänkin palstan yleisin aihe on "PALJONKO TÄSSÄ ON KALOREITA..." JA "KUINKA NOPEASTI LAIHDUN TÄLLÄ?? ".
tämä kone ei meinaa nataa vastata,tämä on kuulema massapostitusta,voe elämä.tosiaan nuo keskustelut kuuluisi tuonne laihdutus foorumin alle,jos miettii,että tämän pitäisi olla ihan anoreksialle tän foorumin
olen vasta 17-vuotias.
montakohan kertaa piti yrittää edes tota ekaa viestiä saada laitettua,ku ilmeisesti olen jossain vaiheessa jonkun sisällöltään samanlaisen viestin tänne laittanu ja siksi tämä systeemi ei antanu viestien tulla läpi.
onneks en oo ite jouluihminen,mun puolesta joulutortussa saa olla vaikka 500 Kcal,ei haittaa,semmoset kun ei kuulu mun ruokavalioon edes.
tosiaan olis mukava jutella ihan aiheesta itsestään.anoreksia on kuitenkin aihe,josta haluaa keskustella vastaavan kokeneen kanssa,sillä ei tuolla kadulla kehtaa keltään ruveta mitään kyselemään,eikä täällä missä asun,ole mitään kokoontumisia/vertaistukimahdollisuuksia.
ne anorektikot,jotka tiedän,ovat kuolleet tai muuttaneet pois,tai muuten vain ei ole yhteystietoja.
mielelläni tästä puhuisin jollekkin aikuiselle,joka tietää,mitä se on,kun aletaan olla lähellä kriittisiä hetkiä,eikä sitä silti itse pysty lopettamaan.hoitoon menpo ja sen jälkeinen uudestaan syömään opettelu on myös aiheita,joista olisi hyvä puhua,ite jouduin paniikkiin,kun tuossa pari viikkoa sitten pääsin sairaalasta ja kävin kaupassa.en olisi ikinä uskonut,miten rankkaa on kun ostin jääkaappiin muutakin kuin maitoa.