Elämää kotiseutuni metsissä

Kaksi vanhaa varista,
istui kuusen oksalla.
Puhuivat metsän kaatelusta
ja muusta maailman aattelusta.

Kauan sitten ei ollut teitä,
pelkkiä eläinten kulkuteitä.
Niitä kulki menninkäiset
ja lemmen pienet jättiläiset.

Suuri tuli joskus maaston muutti,
rannalla nähtiin pieni kuutti.
Silloin katos yön uni,
kun maahan satoi ensilumi.

Myönsi varis toinen muutokset,
paljon metsät uudistuneet.
Polkuja pitkin harvoin juoksee hirvi,
perässään sutta suurempi peto.

Nyt menninkäiset istuu puskas,
kaatohien tuskas.
Ennen rannasta saattoi napata hauki,
talvisin nyt jäät on auki.
aivan kuin lumella olis outo tauti.

Kuusessa kaksi vanhaa varista,
istuivat heikolla oksalla.
Näkivät lumessa ohuessa vanhan ruumiin,
tietäen;
ei tulisi jouluna sultsinoita
ei ihraisia muhkuroita.

Sitten vavahti kuusen runko,
siihen kaatokone kiinni pamahti.
Siitä kuusen naava alkoi karisi

Näin lensi pois kaksi vanhaa varista,
vailla metsää minne palata.
Enää ei löytyisi tuttuja puita,
vaan lohduton määrä nälkäisiä suita.