Miksi omalla rahalla ostetut asunnot ovat "asuntoja" niin omassa käytössä kuin sijoitusasuntoina, mutta vuokralla asuvien mielestä "lääviä". Mitä tällainen asenne-ero kertoo ihmisistä?
Miten asunnosta läävä?
satunnainen matkaaja
261237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kutsunut lääväksi? Onko tunteitasi loukattu?
eikä tunteitani ole loukattu. Mutta ero asennoitumisessa kuvastaa paljon
Aika moni palstan luuseri on ostanut kuplahintaisen läävän purkukuntoisesta neukkukuutiosta ja pelkää rommausta niin maan perhanasti!
Tämän palstan mukaan vuokralaisethan kieriskelevät eritteissään ja polttavat sohvansa pieruilla puhki. Vähemmästäkin kämppää voi alkaa kutsua lääväksi. Ei taida takuuvuokrat riittää korvaamaan vuokraloisten aiheuttamia tuhoja.
määritellään? Millainen asunto on neukkukuutio ja millainen ei? Viestejä silmäiltyäni tuntuu siltä, että n. 90% suomalsisista asunnoista on neukkukuutioita. Siis: neukkukuutio = läävä?
Neukkukuutio on se elementeistä kyhätty kerrostalo, jossa ei ole äänieristystä. Rakennustapa taas on kopioitu Neuvostoliitosta.
Läävä on asunto, joka sijaitsee em. neukkukuutiossa.
Läävä ei siis ole sama kuin neukkukuutio. Mutta siinä olet oikeassa, että noin 90% rakennuskannastamme on neukkukuutioita eli surkeaa elementtipaskaa.
Henkilökohtaisesti määrittelen neukkukuutioiksi vain ja ainoastaan 70-luvulla rakennetut elementtiläävät. Perusteluina absoluuttinen rumuus ja paskaakin paskempi laatu, kiitos asuntopulan aiheuttaman kovan kiireen (kun maalaiset rynnivät kaupunkeihin töihin ja jonkin sortin hätämajoitusta heille piti rakentaa).
rakennetaan elementtitekniikalla. Asuuko enemmistö länsimaalaisistakin Neuvostoliitosta kopioiduissa "neukkuläävissä"? Hirveä totuus alkaa valjeta...! Olen totaalisen järkyttynyt.
sentään jotenkin.
Ihan sama asuntopula ja kova kiire on taas. Tätä on jatkunut 70-luvulta lähtien.
Totta, kovalla tohinalla rakennettiin maaltamuuttajille asuntoja. Mutta - 70-l betonibunkkerit ovat paljon vahvempia ja niissä on käytetty enemmän betonia kuin 2000-luvun elementti-kipsilevykyhäelmissä. Äänieristys on parempi 70-l kuutioissa kuin 2000-luvun vinkeän mutoisissa ja polvekkaissa parvekelasi-kipsilevy-ontelolaattahässäköissä. Näin on. Kokemusta on.
Eipä silti, kummankaan tyyppisissä en asuisi. Minulle kelpaa kämpät taloista alkaen tuosta paksuseinäisestä 30-luvun funkkiskaudesta vanhempaan suuntaan.
2000-luvun seitinohut elementtipaska on surkea esitys verrattuna seitkytlukulaiseen laaturakentamiseen, mikä sekään ei kaksista ollut.
Ihan vakavissasiko väität, että kiireellä kyhätyt 70-luvun murjut ovat laadukkaasti rakennettuja? Jos nyt tiesit, niin niitä ei alunperinkään suunniteltu puolivuosisataiseen asumiseen. Tyhmät tuulipuvut tosin ovat tästäkin faktasta autuaan tietämättömiä.
Ostettu on OMA koti ja siksi sitä myös arvostetaan. Vuokrattu ei tunnu samalla tavalla OMAlta, siksi se on vain läävä, neukkukuutio tms. Vaan millainen ihminen suostuu asumaan läävässä? Katkeruutta, luokkataistelua?
Loppujen lopuksia asia on yksinkertainen: niin
makaat kuin petaat. Tai: happamia, sanoi kettu...
Olet oikeassa: kirjoitajat paljastavat täällä paljon itsestään.
...jos olisi ostanut kuplahintaisen neukkuläävän ja tajuaisi sitten, että eihän sitä mitään oikeasti omista. Taloyhtiön omaisuuttahan se luukku on ja toisaalta remontti raikaa, piano kilkuttaa ja lapset juoksevat.
Siinähän oot naimisissa sen "oman" kanssa.
mutta omistan kyllä hallintaoikeuden huoneistoon. Ja omistan osan siitä taloyhtiöstä. Remontti ei tässä talossa juurikaan raikaa ja lapsistakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Eikös lapsia ole joka paikassa, missä asutaan? Kuplahinnastakaan en tiedä, kun ostin jo 90-luvun alkupuolella. Ihan mukavasti viihdyn, entäs itse?
pitäisikö sitten omakotitalossa hekumoida että hei, kivaa! saan iskeä lekalla seinän paskaks eikä tarvi keltään kysyä lupaa? Kyllä se niin vain on, että kun on omistusasunto, oli sitten kyseessä kiinteistö tai osake, niin hallinnollisesti se kuitenkin on oma. Siellä saa tapetoida, remontoida jne muuttaa kämpän juuri sellaiseksi kuin haluaa eikä tarvi miettiä, milloin vuokrasopimus sanotaan irti. Asumisessa on pysyvyyttä eikä väliaikaisvarastoinnin tuntua. Teknisesti ottaen ei ole mitään merkitystä, vaikka taloyhtiö omistaa seinäsi ja sinä sen tapetin siinä päällä. Sinulla on hallinto-oikeus kämppään ja se oikeus on se, joka asumisessa tuntuvasti näkyy. Pelkkä tieto siitä, että asunnon voi muuntaa mieleiseksi ja siinä voi asua juurikin niin kauan kuin haluaa on se, josta voi maksaa. Ja - sen voi aina myydä, usein jopa voitolla.
Ostettu 1980, myyty 1989, ostettu 1993, myyty 2007. Hyvin menee!
Joudut siinä neukkukuutiossasi kuuntelemaan myös muiden remontteja, mikä ei ole herkkua.
Nimim. 20 vuotta kerrostalokasarmissa lusinut, nyt ok-talo ja helvetin tyytyväinen.
Jees, tässä olemme samaa mieltä. Kerrostalo on aina eräänlainen kolhoosi, johon ei pidä muuttaa, jos on ihmisallergia. Mutta erityisesti omaa asuntoa tarkastellen, hallintaoikeus on ja kukaan ei ole sinua siitä ulos vääntämässä ikinä, jos osaat edes alkeellisimmat elintavat.
Tosin sekään ei takaa totaalirauhaa naapureilta, vaikka omakotitalo on. Naapuri voi esim. seitsemältä aamulla sunnuntaina käynnistää moottorisahan ja pätkiä polttopuita.
Olen saanut täysin tarpeekseni remontti-reiskoista, jotka tuhoavat ainoat ja harvat vapaahetkeni poraamalla läävässään ja leikkimällä kotia.
Ei kerrostalokasarmi mikään koti ole. Se on nukkumapaikka (jos pystyy naapureiltaan nukkumaan).
OK-talo on sentään Koti isolla Koolla.
joissa asutaan minitonteilla vieri vieressä keskellä "ei mitään", eli äärimmäisen tylsässä eriössä, josta yleensä ei pääse edes pois kuin omalla autolla. Kerrostalossa ihmisten ilmoilla asumisessakin on puolensa. No, tämän nyt on - kuka mistäkin tykkää. Hyvä, että valinnanvaraa on, niin jokainen voi toteuttaa itseään mieleisellään tavalla.
ok-talossa. Tehtiin itse 89-90 -luvulla ja velka oli sen mukainen. Lapset lotrasivat vettä niin että vesimaksu oli tähtitieteellinen ja itse joutui joka ilta peseytymään kylmällä vedellä kun veden lämmittänen oli niin kallista. Boileri oli aina tyhjä lämpimästä vedestä kun yritettiin yösähköllä lämmittää. Uuden tontin kasteluunkin vettä meni tolkuttomasti kun yritti nurmikkoa ja istutuksia saada kasvamaan kun oli niin kuivaa.
Aamulehden sai hakea jostain helvetin kuusesta pakkasella ja talvisin yli 1000 neliön tontin kolaaminen oli varsinainen työleiri.
Sähkölaskut oli ihan tajuttomia kun oli kattolämmityskin.
Nyt asun kerrostalossa ja nautin kun posti tulee sisälle. Talossamme asuu niin iäkästä porukkaa että on kuin asuisi omassa talossa, niin hiljaista on. Vettä voi lotrata niin paljon kuin haluaa kun ei ole onneksi vesimittaria ja sähkölaskutkin on kohtuullisia kun ei tarvitse mitään isoa lukaalia lämmittää sähköllä.
Ja siihen ok-taloon otettu laina kiskontakorkoineen oli tappavaa maksettavaa... Tässä näin niinku kerron omasta ok-taloasumiskokemuksestani.
järven rannalla 3km keskustasta. Jos jotain negatiivista hakee niin oravat tosin häiritsee kun ne koittaa jemmata käpyjä ullakolle.
Helsingin keskustasta. Muutoin, jotain tuon kaltaista idylliä useimmat varmaan okt-asumisesta lähtevät mielessään hakemaankin. Todellisuus vaan on useammalla vähän karumpi.
Nyt on omakotitalo kävelymatkan päässä palveluista ja velkaa noin 10 v jäljellä. Tällä hetkellä saisi enemmän mitä viisi vuotta sitten maksoi. Mutten oikeasti ole omakotityyppiä. Omakodissahan pitää tehdä remppaa ja lumityöt ja tilata öljyä sekä pitkillä reissuilla pelätä hieman omaisuutensa puolesta. No onhan sitä oma piha, sauna etc.
Myös näissä neukkukuutioissa tuli asuttua ja mm. äitini asuin sellaisessa kuolemaansa saakka. Sairaana eläkeläisenä tuumas, ettei tahdo asua perikunnan talossa sai ja otti lainaa ja eli hyvin onnellisena loppuvuodet 2h+k osakkeessa. Se oli kuitenkin oma, oli samanhintainen kuin vuokra-asunto (jopa 2% marginaalilla) eikä vuokranantaja tullut hätyyttämään pois. Jäi perillisisillekin hieman pesämunaa.
Omakotitalo on vasta toinen omistusasunto. Ensimmäinen oli joiden määritelmien mukaan neukkukuutiossa, 2 h+k. Se vain piti myydä pois, koska omakotitalo tuli hommattua perheenlisäyksen siivittämän eikä oikein ollut likvidettiä eikä riskinottokykyä pistää osaketta vuokralle.
Olin erittäin tyytyväinen ensimmäiseen 'asuntoon' remontteja oli, mutta ne olivat hyvissä ajoin tiedossa.
Tätä edellinen 'kämppä' oli paremmassa paikassa eikä näyttänyt neukkukuutiolta. Popula siellä vain oli niin pihejä, ettei mitään remontteja voitu tehdä. Näin kertoi vuokranantaja. Toisaata taloyhtiöissä on suuri rooli isännöitsijälle, miten hän saa korjaus ideat myytyä eteenpäin.
Suurimmalla osalle näistä valittajista pitäisi kaikki tarjota tarjottimilla eteen samoin ylläpito. Jos se saisivat omakotitalon, öljy pääsisi loppumaan yllättäen eikä mitää korjauksia tehdä. Tai tehdään, jos on pakko ja jos silloin sattuu olemaan rahaa.