Tietääkö kukaan itseäni viisaampi,miten lapsi ja isä voisivat tavata toisiaan ilman että äiti ja isä joutuvat olemaan tekemisissä keskenään?
Onko tällaisia välikäsiä olemassa (jos siis tuttavia ei haluta sotkea tähän)?
Meillä on 2 kuukauden päästä laskettu aika ja olemme juuri eronneet. Eroon liittyi kolmas osapuoli isän puolelta ja muutakin sellaista jonka vuoksi emme halua olla keskenämme tekemisissä.
Kummatkin kuitenkin haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä, ja olemme sopineet että minusta (äiti siis) tulee yksinhuoltaja.
Entä miten tapaamiset yleensä menee, kun emme tee mitään erityistä sopimusta (ainakaan nyt aluksi,kun lapsi on vielä niin pieni ravaamaan kahden kodon välillä) Eli saanko minä huoltajana päättää milloin tapaamiset sopivat meille kun todennäköisesti siitäkin tulee mekkalaa että "kumman tahdon mukaan toimitaan"
Olemme kaksi yhtä itsepäistä emmekä kiusallaankaan pystytä varmasti sopimaan asioista yhteisymmärryksessä (koettu jo).
Mistä saisi jotain lakitietoa tai vastaavaa vanhempien velvollisuuksia/oikeuksia koskien?
Ja onko isällä sitten mitään velvollisuuksia, vai saako hän vain tulla tapaamaan lasta kun haluaa ja joko osallistua tai olla osallistumatta esim. vastuunottoon.
Minusta vähän tuntuu kun olen tietoa etsinyt, että isä saa sitten vaan sen "parhaan palan kakusta" eli oikeuksia lasta kohtaan
Onko tällaisia välikäsiä olemassa (jos siis tuttavia ei haluta sotkea tähän)?
Meillä on 2 kuukauden päästä laskettu aika ja olemme juuri eronneet. Eroon liittyi kolmas osapuoli isän puolelta ja muutakin sellaista jonka vuoksi emme halua olla keskenämme tekemisissä.
Kummatkin kuitenkin haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä, ja olemme sopineet että minusta (äiti siis) tulee yksinhuoltaja.
Entä miten tapaamiset yleensä menee, kun emme tee mitään erityistä sopimusta (ainakaan nyt aluksi,kun lapsi on vielä niin pieni ravaamaan kahden kodon välillä) Eli saanko minä huoltajana päättää milloin tapaamiset sopivat meille kun todennäköisesti siitäkin tulee mekkalaa että "kumman tahdon mukaan toimitaan"
Olemme kaksi yhtä itsepäistä emmekä kiusallaankaan pystytä varmasti sopimaan asioista yhteisymmärryksessä (koettu jo).
Mistä saisi jotain lakitietoa tai vastaavaa vanhempien velvollisuuksia/oikeuksia koskien?
Ja onko isällä sitten mitään velvollisuuksia, vai saako hän vain tulla tapaamaan lasta kun haluaa ja joko osallistua tai olla osallistumatta esim. vastuunottoon.
Minusta vähän tuntuu kun olen tietoa etsinyt, että isä saa sitten vaan sen "parhaan palan kakusta" eli oikeuksia lasta kohtaan
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta siis vastuu ja työt jäävät huoltajalle... en osaa selittää tarkemmin, mutta tuntuu kamalan epäoikeudenmukaiselta. Että minä olisin sitten "kiinni lapsessa" aina, mutta isä vain silloin kun haluaa jos silloinkaan...
Onko mitään mahdollisuutta kieltää isää ottamasta yhteyttä, jos tuntuu että elämä on helpompaa ilman että joku käskyttää ja päättää asioista meidän puolesta olematta kuitenkaan kokonaan osana tässä (vaikeasti selitetty!!)
Mutta siis luulen/tiedän että tähän se menee.
Isä ei tähän kyllä suostu eikä se hyvä idea olekaan, mutta en vain todellakaan haluaisi elää elämääni joidenkin tapaamistappeluiden ja muiden kanssa.
olen vaan jostain syystä sillä kannalla että lapsella on yksi koti. ja piste.
(ps.en halua nyt kuulla mitään arvosteluita, vaan asiallisia vastauksia jos vain joku sattuu näistä tietämään.....)
valitettavasti se on kyllä niin, että kun eroaa, niin kyllä lapselle tulee se kaksi kotia :/ sille ei nyt oikein voi mitään. mutta omalla suhtautumisella ja ajattelemalla lapsen parasta ja unohtamalla oma kauna (tää nyt kuulostaa tosi jeesustelulta..) asiat luonnistuu.
ymmärrän täysin, että se tuntuu nurjalta, että 'omaa' lasta raijataan ympäriinsä, varsinkin ihmisen luo, josta ei pidä tippaakaan, mutta se ei ole lapsen vika, että teidän suhde ei toimi ja sitä ei kannata missään nimessä lapseen purkaa, se ei ole hänen vikasna. en sano, että näin tekisitkään, mutta kumminkin.
että aluksi sinä varmasti vietätkin suuren osan ajasta vauvan kanssa, mutta kun hän vanhenee, niin jos isälle sopii ja muutenkin asiat on siinä mallissa, niiin tehän voitte sopia 50-50 asumisesta. rankaa varmasti aluksi, mutta sillon kumpikin osallistuu lapsen hoitoon ja elämään saman verran, eikä kaikki vastuu jää sulle.
Älä sulje lapsen isää pois lapsen elämästä, vaikka itse tällä hetkellä et häntä haluaisi nähdäkään. Tunteet muuttuvat ajan myötä ja saat vain itse helpotusta elämääsi, kun lapsi on välillä isänkin kanssa. Lapsella kuitenkin on oikeus isään.
Isällä taas on toki omat velvollisuutensa lasta kohtaan. Elatusmaksun hän joutuu maksamaan ainakin siihen saakka, kun lapsi täyttää 18v. Hänen ei ole pakko lasta tavata, jos ei halua, eikä hän voi vain tulla vaatimaan tapaamisia koska hänelle sattuu sopimaan.
Teette tietysti niin elatus- kuin tapaamissopimuksenkin. Jälkimmäisessä selkeytetään KOSKA lapsen isä tapaa lastaan. Mutta muista, että se ei velvoita häntä mihinkään. Jos sattuu, ettei hän haluakaan tavata, niin asielle ei oikeastaan voi mitään, sillä pakottaakaan ei voi.
Lapsen lähivanhemmalla taas on lain mukaan velvollisuus edistää lapsen ja muualla asuvan vanhemman tapaamisia. Jos lapsen isä haluaa lastaan tavata, niin sinun on annettava hänen tavata. Jos et anna tavata, niin todennäköisesti hän vetää asian oikeuteen ja sitten ainakin riidellään. Se taas ei ole kenenkään etu.
Valitettavasti asiat menevät niin, että eroperheiden lapsilla on kaksi kotia, toinen äidin luona ja toinen isän luona.
Voit toki hakea yksinhuoltajuutta, mutta se ei kuitenkaan millään muotoa estä lapsen isää tapaamasta lastaan.
Isyys toki voidaan jättää selvittämättä, jos niin haluat, mutta sitten et saa myöskään elatusmaksuja lapsen isältä. Lapsen isälläkin on kuitenkin oikeus vaatia isyyden selvittämistä, mikäli sinä jätät sen tekemättä.
Katso lisätietoja täältä: http://www.eroperhe.net/
lastenvalvojan kanssa tekemään sopimus, johon kirjataan KAIKKI ylös. tapaamiset jne. se on helpoin tapa selvitä tilanteesta. kun kaikki on ylhäällä, niin riitoja ei pitäisi tulla. tai varmasti tulee, mutta asiasta on ainakin mustaa valkoisella.
ja tuo yksinhuoltajuusjuttu, en suosittele. se ei vaikuta tapaamisiin mitenkään. jos kuolet ennen lapsen isää, niin isä joutuu oikeusteitse hakemaan lapsen huoltajuutta ja jos ei isä ihan vätys ole, niin siitä tulee hälle haittaa ja vaivaa aika runsaasti ja lapselle myös. ja lapsella on oikeus isäänsä teidän huonoista väleistä välittämättä.
kun muksu on ihan pieni, niin tapaamiset eivät pitkiä voi olla, mutta niitä kannattaa kumminkin ylipäänsä olla, että lapsi tottuu isäänsä.
mutta lastenvalvojalla vaan ja varsinkin siinä tapauksessa, että teillä on huonot välit, niin parempi sopia kaikki jonkun ulkopuolisen kanssa, niin selviätte helpommalla.
ja onnea jo etukäteen vauvasta :)
t. äitipuoli
Mieti mitä kiusaa isä voi tehdä kun/jos on yhteishuoltajuus! Ei voi muuttaa jos ei isä anna lupaa ja passiasiat ,koulut...
On olemassa tapaamispaikkoja,joissa voi vaihtaa lasta tai toinen jää tapaamaan. Niitä on kai valvottuinakin saatavana.
Mutta,mene lastenvalvojalle ja se isä kans. Kaikki mustaa valkoiselle! Rahat,tapaamiset,mummolassa käynnit,juhlapyhät,muutokset milloin pitää ilmoittaa,lääkärissä käynnit jnejne
ihan niinkään. lähi voi muttaa, jos tahtoo, ei etä siihen voi vaikuttaa. passinkin saa, vaikkei etä suostu ja kouluasiatkaan eivät mene pelkästään etän mukaan, eivät tietty lähinkään mukaan. :)
riippumatta huoltajuusmuodosta kumpi vaan voi tehdä kiusaa, jos vittupää on :/
valvottuihin tapaamisiin vaaditaan kyllä hitusen enmpi, kuin vaan se, etä lähi tahtoo. esim. se että toinen vanhempi on 'ongelma' tapaus tms.
Kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella saa äiti kirjeen siltä lastenvalvojalta jonka kanssa isyyden tunnustukset ym tehdään... Voit odottaa siihen lapsen syntymään koska ei ennen sitä kuitenkaan asioille voi mitään tehdä. Tai jos asiat kauheesti mieltä painaa niin ota yhteys kuntasi/kaupunkisi lastenvalvojaan, he kyllä vastaavat kysymyksiisi.
Tapaamisista sen verran että vastasyntynyt yleensä tapailee äidin läsnäollessa, vasta 1v yökylään... mut sehän on ihan siitä kii mihin suostut.
Huoltajuudesta tässä ketjussa näytti olevan kaikenlaista, mut yhteishuoltajuuteen ei missään nimessä kannata suostua jos noin huonot välit on. Toinen osapuoli pystyy vaikuttaan kaikkeen etkä saa edes pankkitiliä auki lapselle ilman toisen allekirjoitusta. Että pidä vaan kiinni siitä yksinhuoltajuudesta, sehän tulee automaattisesti sulle.
Toki isällä on myös velvollisuuksia, elatusapu ym, nekin saat selville sieltä lastenvalvojalta.
itselle on tullut se näkemys,että etä-vanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan:Itse asiassa tämän sanoi sosiaalijohtaja,kun asiaa kyselin eron jälkeen.Ilmoitti,että etän ei ole pakko lapsiaan tavata,jos ei halua,mutta toisten päin kuitenkin on pakko eli siis lasten on pakko tavata etää.
eli näin meillä Suomessa on laki.
Lapset itkivät isän perään,joka asui vain 20 km.n päässä,mutta ei juurikaan muistanut entistä elämää,kun piti uutta luoda.
Niistä elatusmaksuistakin sen verran,että jos uhkailee yhtä paljon ja jatkuvasti,kuten meillä kävi,niin niistäkin pääsi kuin koira veräjästä.Laput on kirjoitettu,että ei tarvitse maksaa.Eli kaikesta voi livistää,jos vain oikein haluaa.