Hei! Olen anoreksiaa sairastava nuori nainen, joka tapasi muutama kuukausi sitten aivan ihanan nuoren miehen. Nykyään seurustelemme ja meillä on mukavaa yhdessä. Hän, sanotaanko nyt vaikka Petri, ei ole yhtään ulkonäkökeskeinen, mutta huomauttaa minulle kyllä silloin tällöin siitä, miten näytän hänen mielestään laihalta. Petri ei sairaudestani tiedä.
Tahtoisin kovasti kertoa Petrille sairaudestani, sillä en halua salata häneltä näinkin tärkeää asiaa itsessäni. En vain tiedä, miten sen tekisin ja olen siksi lykännyt ja lykännyt asian kertomista, mutta mitä pidemmälle sitä lykkään, sitä vaikeammaksi kertominen menee. Olisiko teillä mitään hyviä neuvoja, miten toisin asian esille mahdollisimman hienovaraisesti, järkyttämättä häntä? Miten itse saitte selville läheisenne sairauden, kertoiko hän itse vai tuliko se muuta kautta ilmi?
Kiitos vastauksistanne.
Tahtoisin kovasti kertoa Petrille sairaudestani, sillä en halua salata häneltä näinkin tärkeää asiaa itsessäni. En vain tiedä, miten sen tekisin ja olen siksi lykännyt ja lykännyt asian kertomista, mutta mitä pidemmälle sitä lykkään, sitä vaikeammaksi kertominen menee. Olisiko teillä mitään hyviä neuvoja, miten toisin asian esille mahdollisimman hienovaraisesti, järkyttämättä häntä? Miten itse saitte selville läheisenne sairauden, kertoiko hän itse vai tuliko se muuta kautta ilmi?
Kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän kertoa voin emaillakin niin ehtii harkita sanansa, vaikka ei voi heti reagoida siihen, mitä toinen sanoo.
Anteeksi nyt vain...Mutta älä missään nimessä laita sähköpostilla. Noin tärkeä asia pitää kertoa kasvotusten. Ethän muuten voi tietää miten hän suhtautuu jne.
Kerrot vaan niinkuin minkä tahansa tärkeän asian.. Itse kerroin ystävälleni puistossa hetken mielijohteesta, koska hän kysyi että "miksi emme ikinä käy missään syömässä`?"
ole kertovinasi tarinaa jostain vanhasta kaveristasi joka on sairastunut syömishäiriöön. Jos jätkä ei siinä vaiheessa mitenkään kysy sinusta mitään, jatka tarinaa vaikkapa sillä että "se mun kaveri aina kysyy mult puhelimessa et onks se must läski, mut mun on vaikee vastaa siihen ku must se kyl on läski tai siis kylhän mä tiiän ettei se oo läski mut mun silmiin se näyttää silt"
jos ei vieläkään nappaa syötistä niin jatka
"ja se aina kyselee multa kaikkii kalorijuttuja ku mä niist tiiäntai vähän pakkoki tietää.."
ja jos ei vielkään niin jatka ja jatka
kyl siit nopeesti päästää asian ytimee
tota nyt ei ainakaan kantsis tehdä.ainakin musta kuulostaa ihan pöljältä tavalta kertoa.sanot vain suoraan kuinka asiat on,jos hirveästi asia vaivaa ja tuntuu vaikeuttavan suhdetta,yhdessä oloa.varmasti saat poikaystävän sympatiat puolellesi.
Hei! Hankala sanoa, kun ei tunne seuralaistasi. Miten yleensä suhtautuu asioihin yms. Itse päätin kertoa kaikista ongelmista heti alussa. En jaksanut salata enkä näytellä. Halusin voida omassa kodissa olla, siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Kerroin suoraan, mikä on tilanne. Sanoin, että saa kysyä ja kommentoida. Ei siinä tilanteessa osannut oikein sanoa mitään, mutta oli etsinyt itse tietoa.
Mutta kehoitan kertomaan suoraan, turhia kiertelemättä rauhallisessa paikassa. Voi puhua rauhassa. Antaa lupa kysellä. Uskon, että Petri on kuitenkin aavistellut jotain. Ja kertominen on todella suuri luottamuksenosoitus. On tietenkin mahdollista, että hän ei ymmärrä, mutta mielestäni se riski kannattaa ottaa.
Tsemppiä!