Mä en oikein tiedä, kuina tämän aloittaisin tai mistä aloittaisin.
Noh, mä olen yksin asuva 19 vuotias nuori nainen, opiskelija.
Mä olen kaukosuhteessa ihanan nuoren miehen kanssa.
Mä olen asunut noin pari vuotta yksin. Eli siis olin noin 17 vuotias, kun muutin vanhempien luota pois.
Mä en osaa oikein edes kirjoittaa ajatuksiani tähän, mutta tuntuu että mulla on kamalasti ajatuksia mielessä.
Mä olen kovin herkkä, itken siis helposti, onnesta, kuten myös surusta.
No aloitetaan vaikka siitä, että mä olen kovin yksinäinen. Mä näen mun poikaystävääni vain viikonloppuisin, joskus harvoin menee kaksikin viikkoa, ennen kuin nähdään.
Aamulla menen kouluun ja iltapäivällä tulen koulusta kotiin. Koko illan mä olen vain yksin kotona, yleensä istun vain koneella tai katson TV:tä. Kavereita mulla on, tai ainakin oli, en tiedä. Tuntuu, että ne olis vain muuttunut. Ne käy baareissa ja viettää vaan keskenään aikaa.
Ja ei mulla ole rahaa harrastaa baareilua, tai saati sitten jotain kunnon harrastuksia. Asuminen on kallista. Rahanpuutetta on koko ajan. Ja nyt vuokrakin nousee vuodenvaihteessa. Mä en tiedä, kuinka mä tulen selviämään.
Siis mä olen ahdistunut yksinäisyydestä ja rahanpuutteesta.
Mä olen myös kamalan väsynyt. Illalla ei tule uni ja aamulla taas väsyttäisi ihan kamalasti!
Koulusta tulee poissa oloja. Nyt viime ja tältä vuodelta tullut kursseista hylättyjä väsymyksen takia, kun ei jaksanut kiinnostaa koulu ollenkaan. Ja nyt myös hylätyt kurssit ahdistavat minua.
Nämä ei ehkä kuulostaa ns. todellisilta ongelmilta, mutta mulle ne on isoja ja vaikeita.
Myös kannan koko ajan huolta isästäni. Tai siis on niin paha olla hänen takiaan.
Isäni saattaa halvaantua, neliraajahalvaantua.
Tämä on todella vaikeaa minulle ja reumasta ja astmasta kärsivälle, puolisokealle äidilleni ja pikkuveljelleni.
Myös vanhempani eivät ole työssä. Ennen isä teki töitä saadakseen perheelleen ruokaa pöytään, mutta nyt hän joutuu olemaan sairaslomalla, tuon asian vuoksi.
Yritin kerran kertoa tuosta halvaus asiasta ystävälleni, mutta aivan kun hän ottanut asiaa kuuleviin korviinsakkaan. Hän ei kommentoinut mitenkään asiaa, vaan alkoi valittaa omista polvistaan!!!! Tämä oli TODELLA loukkaavaa ja sai minut masentuneeksi.
Nyt joulun alla on jotenkin ollut koko ajan masentunut olo. Rahat vähissä jne...
Ja tänään tuli entistä masentuneempi olo, kun isäni sanoi minulle, että pilasin koko joulun.
Vain siksi, että kerroin äidilleni, mitä isäni oli ostanut minun PIKKUVELJELLE joululahjaksi.
En ymmärrä mitä pahaa siinä oli (?)
Silloin ajattelin, että parasta on vain olla yksin, ja mennä viettämään joulu yksin kotiin.
Ei ole kylläkään rahaa ostaa jouluruokia tai mitään.
Tänä vuonna minun jouluateriani on nuudeleita curry kastikkeella ja lasi maitoa.
Jotenkin tuntuu niin mahdottoman pahalta, että mä olen ollut huolissani isästäni ja olen ostanut viimeisillä rahoillani jokaiselle lahjat ja nyt minulle sanotaan jotain tuollaista.
Ei mulla ole oikeastaan ketään kenelle puhua. Vaikka minulla onkin ihana poikaystävä, ei hän oikein osaa puhua tällaisista asioista.
Mukavaa Joulua kaikille
Noh, mä olen yksin asuva 19 vuotias nuori nainen, opiskelija.
Mä olen kaukosuhteessa ihanan nuoren miehen kanssa.
Mä olen asunut noin pari vuotta yksin. Eli siis olin noin 17 vuotias, kun muutin vanhempien luota pois.
Mä en osaa oikein edes kirjoittaa ajatuksiani tähän, mutta tuntuu että mulla on kamalasti ajatuksia mielessä.
Mä olen kovin herkkä, itken siis helposti, onnesta, kuten myös surusta.
No aloitetaan vaikka siitä, että mä olen kovin yksinäinen. Mä näen mun poikaystävääni vain viikonloppuisin, joskus harvoin menee kaksikin viikkoa, ennen kuin nähdään.
Aamulla menen kouluun ja iltapäivällä tulen koulusta kotiin. Koko illan mä olen vain yksin kotona, yleensä istun vain koneella tai katson TV:tä. Kavereita mulla on, tai ainakin oli, en tiedä. Tuntuu, että ne olis vain muuttunut. Ne käy baareissa ja viettää vaan keskenään aikaa.
Ja ei mulla ole rahaa harrastaa baareilua, tai saati sitten jotain kunnon harrastuksia. Asuminen on kallista. Rahanpuutetta on koko ajan. Ja nyt vuokrakin nousee vuodenvaihteessa. Mä en tiedä, kuinka mä tulen selviämään.
Siis mä olen ahdistunut yksinäisyydestä ja rahanpuutteesta.
Mä olen myös kamalan väsynyt. Illalla ei tule uni ja aamulla taas väsyttäisi ihan kamalasti!
Koulusta tulee poissa oloja. Nyt viime ja tältä vuodelta tullut kursseista hylättyjä väsymyksen takia, kun ei jaksanut kiinnostaa koulu ollenkaan. Ja nyt myös hylätyt kurssit ahdistavat minua.
Nämä ei ehkä kuulostaa ns. todellisilta ongelmilta, mutta mulle ne on isoja ja vaikeita.
Myös kannan koko ajan huolta isästäni. Tai siis on niin paha olla hänen takiaan.
Isäni saattaa halvaantua, neliraajahalvaantua.
Tämä on todella vaikeaa minulle ja reumasta ja astmasta kärsivälle, puolisokealle äidilleni ja pikkuveljelleni.
Myös vanhempani eivät ole työssä. Ennen isä teki töitä saadakseen perheelleen ruokaa pöytään, mutta nyt hän joutuu olemaan sairaslomalla, tuon asian vuoksi.
Yritin kerran kertoa tuosta halvaus asiasta ystävälleni, mutta aivan kun hän ottanut asiaa kuuleviin korviinsakkaan. Hän ei kommentoinut mitenkään asiaa, vaan alkoi valittaa omista polvistaan!!!! Tämä oli TODELLA loukkaavaa ja sai minut masentuneeksi.
Nyt joulun alla on jotenkin ollut koko ajan masentunut olo. Rahat vähissä jne...
Ja tänään tuli entistä masentuneempi olo, kun isäni sanoi minulle, että pilasin koko joulun.
Vain siksi, että kerroin äidilleni, mitä isäni oli ostanut minun PIKKUVELJELLE joululahjaksi.
En ymmärrä mitä pahaa siinä oli (?)
Silloin ajattelin, että parasta on vain olla yksin, ja mennä viettämään joulu yksin kotiin.
Ei ole kylläkään rahaa ostaa jouluruokia tai mitään.
Tänä vuonna minun jouluateriani on nuudeleita curry kastikkeella ja lasi maitoa.
Jotenkin tuntuu niin mahdottoman pahalta, että mä olen ollut huolissani isästäni ja olen ostanut viimeisillä rahoillani jokaiselle lahjat ja nyt minulle sanotaan jotain tuollaista.
Ei mulla ole oikeastaan ketään kenelle puhua. Vaikka minulla onkin ihana poikaystävä, ei hän oikein osaa puhua tällaisista asioista.
Mukavaa Joulua kaikille
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teet nyt joko niin että näytät mitä kirjotit tällä miehellesi tai kerrot saman omin sanoin hänelle. Kyllä se sua kuuntelee ja tukee varmasti parhaansa mukaan kun vaan tietää tilanteen. Paljon on keinoja joilla saa yksinäisyyttä vähennettyä.
Sun opiskelupaikassas on varmasti jonkintyyppisiä ilmaisia psykologipalveluja...? Itse ammattikorkeassa opiskellessani käytin niitä hyväkseni...olin myös kovin ahdistunut silloin. Sieltä sain tukea ja ymmärrystä osakseni ja jaksoin paremmin jatkaa. Suosittelen.