sosiaalisen elämän saamiselle?
Eli siis takoitan sitä, että ei kehtaa olla avoin ja antaa ihmisten tutustua itseensä etteivät he huomaisi kuinka yksin tuo piruparka onkaan.
Eli siis takoitan sitä, että ei kehtaa olla avoin ja antaa ihmisten tutustua itseensä etteivät he huomaisi kuinka yksin tuo piruparka onkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksinäisyyttä ei ensinnäkään tarvitse hävetä.
Yksinäisyys on valinta, jokatapauksessa, ja kyllä niitä tilanteita tulee jokaiselle elämänsä aikana, että yksin on sydän ja sielu-poloinen.
Onko yksin? Se on mielestäni paljon myös tunne yksinäisyydestä, vaikkei oikeastaan olekkaan niin yksin.
Voi olla sosiaalinen, mutta yksin, koska ei ymmärrä toisten ajatusmaailmaa tai toisinpäin.
Kannattaa kuulostella kenelle avautuu, tai kenen kanssa keskustelee mistäkin asioista. Sellaisia ihmisiä on oikeasti vielä olemassa, jotka ymmärtää näitä "piruparkoja". Sitten kun tuntosarvesi sanovat, että tuo ihminen olisi ehkä sellainen, luota vaan vaistoosi. Kokeile vähä kerrallaan.
Niin monelle on tullut se helpotuksen huokaisu, kun huomaa löytävänsä jokatapauksessa jonkun samoin aattelevan. Siis jos haluaa!
Mutta sitä täytyy haluta, ennenkuin se käy.
Luota sydämen ääneen,luota tunteeseen!
Opettele kuuntelemaan sitä sisäistä ääntäsi, vähä kerrallaan.
Halaus lähtee sulle täältä
Halaus odottamassa, :)
Ehkä yksinäisyys on valinta, mutta en minä ainakaan ole ollut näitä yksinäisyyteen johtaneita valintoja tehdessä tietoinen niiden suuresta merkityksestä koko jäljellä olevalle elämälle.
Onko yksin? Kyllä totaalisen yksin, ainakin siinä mielessä mitä sillä tavanomaisesti ymmärretään. Mutta omassa maailmankaikkeudessa voi onnekksi olla onnnellinen omien rutiiniensa ja mielikuvituksensa kanssa. Mutta joskus se todellisuus vaan iskee todella kovaa.
riskinsä. Se voi joskus tehdä niin että siitä tulee liian hallitseva. Ihminen menee omaan maailmaansa eikä enää pääse sieltä pois, se on vaarallista. Turvallisempi tapa on etsiä oikeita ihmisiä ympärille. Pikku hiljaa menet tapahtumiin, pyydät ihmisiä kotiin kahville. Järjestät vaikka mukavan peli-illan. Siitä se lähtee...Tsemppiä
tuo viestisi voisi olla täysin kuin minun kirjoittamani! se on iso onglelma, jos koulussa joku kysyy että mites meni viikonloppu, niin voi vaan vastata, että kotona meni, kun ei ole kavereita. sitten reaktiot on sen mukaisia, että onpa ihme tyyppi jos ei ole kavereita.. ei siitä pääse oikein mihinkään, jos pitää kokoajan teeskennellä että kaikki on hyvin. sori nyt tulee huonoa teksiä kun olen aika väsynyt.
Kyllä täytyy sanoa, että en minä kyllä pahemmin huutele yksinoloani kellekään. Etenkin jos joku mies yrittää minua tosissaan vokotella niin minua ahdistaa muun muassa juuri se, että hän saisi tietää minusta "liikaa". Eli sen että hän olisi luultavasti ainoa kontaktini perheen ja työn ulkopuolella, heh.
yksin. Joillakin voi olla suuri sosiaalinen verkosto, mutta silti on sisimmässään yksin. Ei yksinäisyys ole häpeä! Nyt ilmoitusta kehiin ja etsit itsellesi kaltaisiasi ystäviä tai kumppanin.