”Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin…”
Herää kuitenkin kysymys, lähinnä myös itselleni tarkoitettu;
Kuinka se on sen joulurauhan kanssa, ja onko se ennättänyt ihan sinne sydämiin asti?
Vaikka olen jo eläkeikäinen, tahtoo nämä maalliset kiireet stressaamaan.
Oikeastaan saapuu jouluraha vasta jouluaattona, kun katselen telkasta perinteisen ohjelman; ”Turku julistaa joulurauhan”. Se on lähetetty Ruotsinkin televisiossa jo vuosikymmenten ajan. Luetaanhan se, sekä suomeksi, kuin myös ruotsiksi.
Toivoisin siis, että tällekin palstalle laskeutuisi todellinen JOULURAUHA, niin, että unohdettaisiin edes jouluna kaikenlaiset solvaukset ja toistensa morkkaamiset. Itse yritän pitää siitä kiinni.
Kun katselee joulunalusviikon kaupallista meininkiä ja hässäkkää, jää hieman miettimään, onko tuo kaikki niin hirmuisen tärkeää? Olemmeko unohtaneet joulun perimmäisen tarkoituksen ja sanoman?
En osoita ketään sormella, koska en ole itse yhtään parempi toisia.
Kuin huomaamatta sitä yhtyy tähän hässäkkään ja juoksee sinne tänne, etsien sopivaa joululahjaa lapsille ja lastenlapsille.
Tahtoo väliin tuntua siltä, että kuinka tästä taas kerran selvitään.
Kyllä se tämäkin joulunalus on pannut hermot koetukselle. Sitä kun aina sattuu jos minkälaista odottamatonta. Olen oikeastaan alkanut kyseenalaistaa koko joulunvieton – sellaiseksi kuin se on muodostunut.
No, useimmiten kuitenkin kaikki järjestyy hyvin, koska on niin ahkera ja pystyvä emäntä, joka ei vähästä hermoile. Auttaa jopa lapsiamme, joilla on perhettä ja käyvät työssä. Leipoo heille kakut ja pikkuleivät. Käy auttamassa heitä, siivoamalla tai pyykkiä pesemällä.
Saa hän onneksi lapsiltamme kiitokset, koska he arvostavat äidin avun.
Itse en muuhun pysty, kuin siihen, että siivoilen ja leivon joululeivät. No, paistoin tosin lihapullat pakasteeseen tässä muutama päivä sitten.
Kinkku saa tänä vuonna jäädä, luettuani millä tavalla se valmistetaan. Siihen painetaan niin paljon vettä kuin mahdollista, joka sitten sidotaan kinkkuun erilaisilla lisäaineilla.
Olen onneksi, lapsuudessani, saanut maistaa ihan AITOA kinkkua. Sellaista jossa oli luu keskellä ja paksu, 4-5 sentin läskikerros sen ympärillä.
Ei ollut nykyajan teknillisiä joululahjoja kontissa. Monoja, villasukkia, äidin kutomia lapasia – eli sellaisia ”pehmeitä” paketteja joita nykyajan lapset eivät erikoisemmin arvosta.
Kaikkein mieleenpainuvin hetki oli, kun jouluruoan jälkeen istuuduimme ”kammarin” pöydän ääreen. Isä avasi nahkakantisen Biblian, josta hän ääni liikutuksesta väristen luki jouluevankeliumin. Sen jälkeen laulettiin yhdessä; ”Enkeli taivaan lausui näin…”
Joulukuusessa, joka ei ollut muovikuusi, paloivat oikeat kynttilät. Tunnelma oli herkkä ja harras. Emme osanneet odottaa kovinkaan runsaasti joululahjoja, olihan meillä iso perhe, ja elimme sotavuosien jälkeisiä aikoja. Silti, vaikka emme eläneetkään yltäkylläisyydessä, oli joulu aina joulu jota tietysti odotettiin – ei ehkä vain lahjojen vuoksi. Ehkä siksi, koska tärkein asia joulunvietossa oli muistaa Vapahtajamme syntymäpäivä, ja sen herkän ja mieliin painuneen hetken, kun kiire loppui. Kun isä ja äitikin saattoivat asettua ainakin yhden illan ajaksi, ihan vain istuskelemaan.
En tietenkään voi tietää, kuinka tämän palstan lukijat viettävät joulua. Toivoisin kuitenkin, että se tapahtuisi Rauhan merkeissä, muistaen joulun perimmäisen tarkoituksen.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta kaikkia niitä yksinäisiä ihmisiä, kodittomia, sairaita, vanhuksia, jotka ehkä eivät saa minkäänlaista tuntumaa itse jouluun.
Eikö myös Sinulta joutaisi ainakin pieni ropo, esimerkiksi Pelastusarmeijan pataan, vaikka et hyväksyisikään juuri heidän Kristus oppiaan? Meneväthän rahat, juuri siihen, mihin Herramme Jeesus meitä neuvoi – eli laupeuden työhön. Voisimme siis, ainakin näin jouluna, olla ”laupiaita samarialaisia” ja antaa liiastamme heille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Älkäämme ylenkatsoko edes kurjintakaan koditonta juoppoa. He ovat silti lähimmäisiämme.
Jeesus sanoi: ”Se minkä teette yhdellekään näistä lähimmäisistänne, sen te teette myös minulle”.
Jumalan Siunaamaa Rauhallista Joulua teille kaikille palstalaisille, ja siunattua vuotta 2008!
Toivottaa Alpo.
joulu joutui jo rintoihinkin…”
Herää kuitenkin kysymys, lähinnä myös itselleni tarkoitettu;
Kuinka se on sen joulurauhan kanssa, ja onko se ennättänyt ihan sinne sydämiin asti?
Vaikka olen jo eläkeikäinen, tahtoo nämä maalliset kiireet stressaamaan.
Oikeastaan saapuu jouluraha vasta jouluaattona, kun katselen telkasta perinteisen ohjelman; ”Turku julistaa joulurauhan”. Se on lähetetty Ruotsinkin televisiossa jo vuosikymmenten ajan. Luetaanhan se, sekä suomeksi, kuin myös ruotsiksi.
Toivoisin siis, että tällekin palstalle laskeutuisi todellinen JOULURAUHA, niin, että unohdettaisiin edes jouluna kaikenlaiset solvaukset ja toistensa morkkaamiset. Itse yritän pitää siitä kiinni.
Kun katselee joulunalusviikon kaupallista meininkiä ja hässäkkää, jää hieman miettimään, onko tuo kaikki niin hirmuisen tärkeää? Olemmeko unohtaneet joulun perimmäisen tarkoituksen ja sanoman?
En osoita ketään sormella, koska en ole itse yhtään parempi toisia.
Kuin huomaamatta sitä yhtyy tähän hässäkkään ja juoksee sinne tänne, etsien sopivaa joululahjaa lapsille ja lastenlapsille.
Tahtoo väliin tuntua siltä, että kuinka tästä taas kerran selvitään.
Kyllä se tämäkin joulunalus on pannut hermot koetukselle. Sitä kun aina sattuu jos minkälaista odottamatonta. Olen oikeastaan alkanut kyseenalaistaa koko joulunvieton – sellaiseksi kuin se on muodostunut.
No, useimmiten kuitenkin kaikki järjestyy hyvin, koska on niin ahkera ja pystyvä emäntä, joka ei vähästä hermoile. Auttaa jopa lapsiamme, joilla on perhettä ja käyvät työssä. Leipoo heille kakut ja pikkuleivät. Käy auttamassa heitä, siivoamalla tai pyykkiä pesemällä.
Saa hän onneksi lapsiltamme kiitokset, koska he arvostavat äidin avun.
Itse en muuhun pysty, kuin siihen, että siivoilen ja leivon joululeivät. No, paistoin tosin lihapullat pakasteeseen tässä muutama päivä sitten.
Kinkku saa tänä vuonna jäädä, luettuani millä tavalla se valmistetaan. Siihen painetaan niin paljon vettä kuin mahdollista, joka sitten sidotaan kinkkuun erilaisilla lisäaineilla.
Olen onneksi, lapsuudessani, saanut maistaa ihan AITOA kinkkua. Sellaista jossa oli luu keskellä ja paksu, 4-5 sentin läskikerros sen ympärillä.
Ei ollut nykyajan teknillisiä joululahjoja kontissa. Monoja, villasukkia, äidin kutomia lapasia – eli sellaisia ”pehmeitä” paketteja joita nykyajan lapset eivät erikoisemmin arvosta.
Kaikkein mieleenpainuvin hetki oli, kun jouluruoan jälkeen istuuduimme ”kammarin” pöydän ääreen. Isä avasi nahkakantisen Biblian, josta hän ääni liikutuksesta väristen luki jouluevankeliumin. Sen jälkeen laulettiin yhdessä; ”Enkeli taivaan lausui näin…”
Joulukuusessa, joka ei ollut muovikuusi, paloivat oikeat kynttilät. Tunnelma oli herkkä ja harras. Emme osanneet odottaa kovinkaan runsaasti joululahjoja, olihan meillä iso perhe, ja elimme sotavuosien jälkeisiä aikoja. Silti, vaikka emme eläneetkään yltäkylläisyydessä, oli joulu aina joulu jota tietysti odotettiin – ei ehkä vain lahjojen vuoksi. Ehkä siksi, koska tärkein asia joulunvietossa oli muistaa Vapahtajamme syntymäpäivä, ja sen herkän ja mieliin painuneen hetken, kun kiire loppui. Kun isä ja äitikin saattoivat asettua ainakin yhden illan ajaksi, ihan vain istuskelemaan.
En tietenkään voi tietää, kuinka tämän palstan lukijat viettävät joulua. Toivoisin kuitenkin, että se tapahtuisi Rauhan merkeissä, muistaen joulun perimmäisen tarkoituksen.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta kaikkia niitä yksinäisiä ihmisiä, kodittomia, sairaita, vanhuksia, jotka ehkä eivät saa minkäänlaista tuntumaa itse jouluun.
Eikö myös Sinulta joutaisi ainakin pieni ropo, esimerkiksi Pelastusarmeijan pataan, vaikka et hyväksyisikään juuri heidän Kristus oppiaan? Meneväthän rahat, juuri siihen, mihin Herramme Jeesus meitä neuvoi – eli laupeuden työhön. Voisimme siis, ainakin näin jouluna, olla ”laupiaita samarialaisia” ja antaa liiastamme heille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Älkäämme ylenkatsoko edes kurjintakaan koditonta juoppoa. He ovat silti lähimmäisiämme.
Jeesus sanoi: ”Se minkä teette yhdellekään näistä lähimmäisistänne, sen te teette myös minulle”.
Jumalan Siunaamaa Rauhallista Joulua teille kaikille palstalaisille, ja siunattua vuotta 2008!
Toivottaa Alpo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muovikuusessa?
>> Ihan kiva satu, mutta mitä vikaa muovikuusessa?
Kyllä!
Minulla tuli noin 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran allergiaoireet, kun toin joulukuusen sisälle. Myöskään hyasinttia en kestä.
Siitä asti on ollut muovikuusi. Kolmas on jo menossa. Nekään eivät ole ikuisia.
Siunattua Joulua sinulle ♥
"Minulla tuli noin 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran allergiaoireet, kun toin joulukuusen sisälle. Myöskään hyasinttia en kestä."
Reilu 10 vuotta sitten sain yllättäen allergisenreaktion joulukuusesta. Siinä meni joulu tarkkailussa koska se oli niin voimakas reaktio, että henki oli jo vaarassa. En myöskään siinä tilassa kestänyt hyasinttiä. En ollut aiemmin oiereillut mihinkään allergisesti, ja se olikin täysi yllätys.
Sitten oli monta vuotta pakon edessä muovikuusi. Nyt on muutamana vuonna ollut sellainen oikea kuusi mikä on kasvatettu jossain muualla, ja ei mitään.
Allergia tuli täysin yllätyksenä.
Lapsena kestin ihan kaikkea. Söin kalaa (nyt en kestä kalaakaan), kävin mummolassa navetassa pikkutyttönä ja en ollut millekään allerginen.
Mummoni kuoli jo 1966. Allergia puhkesi 1988.
Siunattua Joulua sinulle allerginen ystävä ♥
Allergiat. Niin voimakas se reaktio minullakin oli, että pelättiin shokkia. Pari kertaa menin pois sieltä lääkäristä kun oireet hävisivät (vain iho-oireet jäljellä), ja aina kun menin kotiin missä kuusi oli niin jo rupes hengitystiet ja huulet turpoamaan, ja ei kun lääkäriin takasin ja sitten sinne piti jäädä.
Tilanne oli hankala kun ei tiedetty yhtään mistä se reaktio johtuu, niin sitä joulukuusta ei älytty viedä heti ulos.
Sitten kävin allergiatesteissä, niin testien mukaan en ole millekkään allerginen (mitkä testattiin), edes siitä ei noussut sitä pahkuraa mihin niitä allergioita verrataan. Ihan kummallista jotenkin.
Ja tosiaan minäkin siellä navetassa, heinäpelloilla paljonkin pienenä ollut, ja ei ikuna ole ollut minkäänlaisia allergiaoireita:) Nyt on siten, että jotkut voimakkaat tuoksut kyllä ottaa henkeen, ja alkaa ällöttämään, niitä ei kestä.
Oikein hyvää ja rauhallista Joulua Sinullekkin, ja kaikille muillekkin!
En ole tykännyt kinkusta pitkään aikaan. Ajattelen niin, ettei sika ollut Jeesuksenkaan aikana ruokalistalla, koska sehän oli saastainen elukka. En tajua,mikä kinkussa viehättää. Minulla ei ole pienintäkään ruokahalua sikaa kohtaan.
Muutenkin kaikki ruoka on niin kyllästetty lisäaineilla, ettei kaupasta tahdo millään löytyä lisäaineetonta ruokaa.
Inhoan valkosipulia, marinaadia, natriumglutamaattia ja kaikkea muitakin teollisuuden käyttämiä keinotekoisia ruokiin pantavia pintakäsittelyaineita.
Ravintoloiden ruokiissa ei ole minulle sopivaa, sillä kotitekoisia ne ei ole, vaan kaikki tehdään vain valmiista muovisankoihin pakattavista valmiista aineksista.
Edes porkkanalaatikot ja lanttulaatikot eivät minulle kelpaa, koska ne on kyllästetty niin voimakkaasti väkevillä mausteilla.
Ja sitten inhoan tietysti joulujuomia, joita ihmispolot kantaa selkä vääränä alkosta.
Viinitkin on lisäaineilla käösitelty, joten niitäkään ei allergikko voi juoda.
Jouluna juodaan eniten viinaa.
Kyllä minua tämä joulunvietto kuvottaa.
Hyvää Joulua kaikille!
Kinkuista sen verran, että itse suolaamalla ei tarvitse pelätä kinkun sisään tungettua suolavettä ja lisäaineita. Jouilukuun alkupäivinä vaan kaupasta tuore kinkku ja karkeata suolaa. Kinkku saaviin ja päälle keitetty ja jäähdytetty 10%-nen suolavesi. Aatonaattona huoneenlämpöön valumaan ja lämpiämään ja sitten uuniin. Eikä valu suolavettä paistopussiin eikä kinkkun kutistu kuin pyy maailmankopun edellä.
Laatikotkin voi tehdä itse. Kaupan on jopa valmiita soseita sekä tuoreena että pakastettuna eikä tekeminen ole monimutkaista. Maksalaatikkokin on kokonaan toista itse tehtynä.
On Jouluyö, Nyt Laulaa Saa lyrics
Hän meille antoi elämän, sitä ymmärtää ei voi
Poikansa astui maailmaan ja tuomion pasuunat soi
Myös paratiisin antoi, mutta rummut kumisivat
Kun poika tietä viittoi, isämme pojan vain huomasivat
Häntä palvoivat, tien unohtivat
CHORUS:
On jouluyö ja kunnia herran ja äiti maan
Jouluyö ja kunnia olkoon vapahtajan
Jouluyö ja hiutaleet lumivalkoiset hiljaa leijuu
Tähdet loistaa, herraa kiittelee
Valhe valuu korvista ja pyhyys muovinen
Sulaa liekkiin helvetin ja rukous rasvainen
On valkoinen - se vie sydämen
CHORUS
On jouluyö ja kunnia herran ja äiti maan
Jouluyö ja kunnia olkoon vapahtajan
Kuusen kauniit kynttiläiset hiljaa lepattaa
Jeesus-lapsen kasvot luo kuulasta valoaan
Ja tykit sylkee kuolemaa ja tuoksu napalmin
Kun joululapsen nimeen kaikuu käsky majurin
On jouluyö ja nyt laulaa saa
Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa
Porsailla silloin on herkut suussa, se lihoo
se kasvaa se vahvistuu.
Ja sitten kun koittaa marraskuu
niin lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
Sika, se kuulan kalloon saa
Sika, sen setä teurastaa
Sika, ja setä verta juo
Sika, se joulumielen tuo
Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin
Jouluna sikaa mä muista en
Vain kinkkua vahtaan himoiten
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
Sika, kun sitä suolataan
Sika, yhdessä kuolataan
Sika, ja isi mielellään
Sika, on vesi kielellään
Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää
Kadulla adventti sohjoa kyntää
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään
Kun ihminen rypee läävässään
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
Sika, se kohta paistetaan
Sika, sen perää maistetaan
Sika, on sähköuunissa
Sika, on mutsi duunissa
Kato äiti on laittanut kystäkyllä
Sinappi huntu on sialla yllä
Isoveli veistänsä terottaa
Ja luistansa porsaan erottaa
Lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
Sika, lopulta tappoi sen
Sika, ympäristö vatsanhappoisen
Sika, voi kuinka isi syö
Sika, isiltä loppuu vyö
Joulu täynnä on kinkkua ,kylkeä, potkaa,
läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa
Kun loppuu aatto ja alkaa yö
Ihminen on sitä mitä hän syö
Sika, lalllaallaaa-aa
Sika, trallallaa-aa
Sika, trallallaa-aa
Sika, trallaallaaalla-aa