Lou’s Caféta lähellä olevan Pokécenterin ovi räjähti sisään. Mike hyppäsi äkkiä ulos autosta ja kääntyi katsomaan räjähdyksen suuntaan. Toni näki valkoasuisten ihmisten, joilla oli punainen R paidoissaan, poukkoilevan sinne tänne. ”Amatöörit.” Toni tuhahti paheksuvasti paiskatessaan takakontin kiinni. Samalla hän kuuli poliisipillien ulinan. ”Mike mennään kahvilaan.” Toni sanoi laittaessaan auton ovia lukkoon. Vilkuillessaan centerin suuntaan Mike seurasi Tonia kahvilan ovelle. Lou oli tullut ovelle katsomaan mitä oli tapahtunut, mutta kun hän huomasi tytöt hymy levisi noille tutuille kasvoille. ”Antonia ja Michelle. Tervetuloa matalaan majaani.” Lou vitsaili suudellessaan tyttöjä poskille ja ottaessaan tytöt kainaloon johdattaakseen nämä sisälle. Lou oli Miken ja Tonin isän veli, joka oli nuorempana ollut itsekin taitava varas. Eräällä keikalla Lou oli kuitenkin loukkaantunut pahasti ja oli sen jälkeen päättänyt perustaa kahvilan. Toni oli aina ollut Loun suosikki, kun Mike taas on Giovannin suosikki. ”Lou-setä,” Toni aloitti irrottautuessaan setänsä kainalosta hymyillen leveästi ”meillä on tapaaminen Giovannin kanssa kahdelta täällä. Voisitko järjestää meille rauhallisen juttupaikan?” Lou vei Miken ja Tonin hiljaiseen nurkkaukseen luvaten näille heidän tarvitsemansa rauhan, koska oli Giovannin ystävä ja heidän setänsä. ”Mitäs teille saisi olla?” Lou kysyi viiksiään sivellen. ”Haluaisin kokiksen” Mike ilmoitti heti ja Toni samaan sysyyn ”Maitokahvin.” Lou nyökkäsi ja huusi tilaukset keittiöön. Tytöt ja Lou juttelivat niitä näitä odotellessaan juomiaan ja Giovannia.
Giovannin tultua Lou lähti vihellellen hoitamaan toisia asiakkaita. ”No niin.” Giovanni aloitti katsottuaan vielä kerran ympärilleen ”Toni onko sinulla kannettavasi mukana?” Toni kaivoi tietokoneensa salkusta, avasi sen ja käänsi sen Giovanniin päin. Giovanni kaivoi CD:n povitaskustaan ja asetti sen CD-Rom –asemaan. Hetken kuluttua hän käänsi tietokoneen Tonin ja Miken suuntaan. Ruudulla näkyi digitaalisia valokuvia. ”Haluan teidän matkustavan Goldenrod Cityyn ja Miken soluttautuvan tämän tytön seuraan. Hänen nimensä on Vivian Mood. Toni sinullahan on luento siellä ensi viikolla…” Giovanni kertoi heidän katsellessa kuvia. Niissä näkyi suurin piirtein Miken ikäinen ja pituinen tyttö Pokécenterissä. Tytöllä oli tummat keskipitkät hiukset, ruskeat silmät ja päällään siniset farkut sekä valkoinen hihaton paita ja sininen farkkutakki vyötärölle kiedottuna. ”Mikä tämä on?” Toni kysyi ja zoomasi kuvaa tytön ranteesta. ”Onko tämä se mitä kuvittelen?” Toni kysyi kohottaen toista mustaa kulmakarvaansa. ”Kyllä. Se on syy miksi haluan Miken soluttautuvan hänen seuraansa. Tämän tytön kanssa kulkee eräs toinenkin, Natalie Townsed.” Giovanni vastasi ja klikkasi koneesta toisen kuvan, joka oli otettu centerin ulkopuolelta. Siinä oli myös Miken ikäinen, hiukan pidempi tyttö, jolla oli pitkät ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hänellä oli päällään mustat farkut ja sininen toppi sekä musta farkkutakki vyötärölle kiedottuna. Miken tutkiessa kuvia Giovanni jatkoi ”Serkkunne Danny on saanut pakkomielteen tummatukkaisesta tytöstä ja voi puhua ohi suunsa suuttuessaan, mitä tapahtuu valitettavan usein. Pidän hänelle puhuttelun Miken uudesta ’työstä’. Muuten Toni onko sinulla se CD sieltä Powerplantilta?” Toni kaivoi CD:n salkustaan ja antoi sen Giovannille tämän huomauttaessa ”Saat palkkasi samalla lailla kuin ennenkin Toni… Haluan teidän lähtevän mahdollisimman pian, mieluiten jo tänään. Varatkaa liput magneettijunaan niin olette perillä jo illalla. Mike saattaa tarvita jotain saavuttaakseen heidän luottamuksensa, joten lähetän aloittelevia Rakettiryhmäläisiä ryöstämään heidän pokémoninsa.” Mike nyökkäsi innoissaan ja jatkoi kuvien tutkimista, joissa näkyi tyttöjen pokémoneja. Giovanni rupesi valmistelemaan lähtöä ja viittoi Tonin saattamaan. Kävellessään Giovanni kertoi Tonille jotain ällistyttävää, koska Toni huudahti yllättyneesti. Miken sulkiessa tietokonetta Toni palasi järkyttyneenoloisena. ”Lou!” Toni huusi ja tämä tuli nopeasti paikalle ”Lou olemme lähdössä Goldenrod Cityyn seuraavalla junalla, mutta automme jää tänne. Voisitko huolehtia siitä sen aikaa?” Toni huokaisi väsyneesti. Loun nyökättyä kolmikko käveli autolle ja sekä Mike että Toni ottivat kassinsa takakontista. Toni antoi avaimet Loulle ja halasi tätä ennen kuin lähti kävelemään kohti juna-asemaa.
Perillä Toni jätti Miken vartioimaan kasseja, kun kävi varaamassa liput kello kahdeksan junaan. Toni ja Mike kiertelivät odotellessaan kaupungilla ja puoli kahdeksan aikoihin he istuivatkin junan pehmeillä penkeillä. Toni yritti nukkua vähän, koska matka kestäisi kymmenen tuntia. Mikekin yritti nukkua, mutta hänen päässään pyöri se mitäköhän Giovanni oli kertonut Tonille, koska tämä oli hämmästynyt niin paljon. Ihmeekseen Mike oli nukahtanut ja herännyt vasta junan saavuttua Goldenrod Cityyn. Toni kantoi omat kassinsa ulos ja Mike kantoi omansa. ”Eiköhän suunnisteta Pokécenterille?” Toni sanoi haukotellen. Kohennettuaan otteitaan kasseistaan he huikkasivat taksille, joka vei heidät centeriin. Toni meni tiskille vuokratakseen mökin, kun joku tönäisi häntä selkään...
Giovannin tultua Lou lähti vihellellen hoitamaan toisia asiakkaita. ”No niin.” Giovanni aloitti katsottuaan vielä kerran ympärilleen ”Toni onko sinulla kannettavasi mukana?” Toni kaivoi tietokoneensa salkusta, avasi sen ja käänsi sen Giovanniin päin. Giovanni kaivoi CD:n povitaskustaan ja asetti sen CD-Rom –asemaan. Hetken kuluttua hän käänsi tietokoneen Tonin ja Miken suuntaan. Ruudulla näkyi digitaalisia valokuvia. ”Haluan teidän matkustavan Goldenrod Cityyn ja Miken soluttautuvan tämän tytön seuraan. Hänen nimensä on Vivian Mood. Toni sinullahan on luento siellä ensi viikolla…” Giovanni kertoi heidän katsellessa kuvia. Niissä näkyi suurin piirtein Miken ikäinen ja pituinen tyttö Pokécenterissä. Tytöllä oli tummat keskipitkät hiukset, ruskeat silmät ja päällään siniset farkut sekä valkoinen hihaton paita ja sininen farkkutakki vyötärölle kiedottuna. ”Mikä tämä on?” Toni kysyi ja zoomasi kuvaa tytön ranteesta. ”Onko tämä se mitä kuvittelen?” Toni kysyi kohottaen toista mustaa kulmakarvaansa. ”Kyllä. Se on syy miksi haluan Miken soluttautuvan hänen seuraansa. Tämän tytön kanssa kulkee eräs toinenkin, Natalie Townsed.” Giovanni vastasi ja klikkasi koneesta toisen kuvan, joka oli otettu centerin ulkopuolelta. Siinä oli myös Miken ikäinen, hiukan pidempi tyttö, jolla oli pitkät ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hänellä oli päällään mustat farkut ja sininen toppi sekä musta farkkutakki vyötärölle kiedottuna. Miken tutkiessa kuvia Giovanni jatkoi ”Serkkunne Danny on saanut pakkomielteen tummatukkaisesta tytöstä ja voi puhua ohi suunsa suuttuessaan, mitä tapahtuu valitettavan usein. Pidän hänelle puhuttelun Miken uudesta ’työstä’. Muuten Toni onko sinulla se CD sieltä Powerplantilta?” Toni kaivoi CD:n salkustaan ja antoi sen Giovannille tämän huomauttaessa ”Saat palkkasi samalla lailla kuin ennenkin Toni… Haluan teidän lähtevän mahdollisimman pian, mieluiten jo tänään. Varatkaa liput magneettijunaan niin olette perillä jo illalla. Mike saattaa tarvita jotain saavuttaakseen heidän luottamuksensa, joten lähetän aloittelevia Rakettiryhmäläisiä ryöstämään heidän pokémoninsa.” Mike nyökkäsi innoissaan ja jatkoi kuvien tutkimista, joissa näkyi tyttöjen pokémoneja. Giovanni rupesi valmistelemaan lähtöä ja viittoi Tonin saattamaan. Kävellessään Giovanni kertoi Tonille jotain ällistyttävää, koska Toni huudahti yllättyneesti. Miken sulkiessa tietokonetta Toni palasi järkyttyneenoloisena. ”Lou!” Toni huusi ja tämä tuli nopeasti paikalle ”Lou olemme lähdössä Goldenrod Cityyn seuraavalla junalla, mutta automme jää tänne. Voisitko huolehtia siitä sen aikaa?” Toni huokaisi väsyneesti. Loun nyökättyä kolmikko käveli autolle ja sekä Mike että Toni ottivat kassinsa takakontista. Toni antoi avaimet Loulle ja halasi tätä ennen kuin lähti kävelemään kohti juna-asemaa.
Perillä Toni jätti Miken vartioimaan kasseja, kun kävi varaamassa liput kello kahdeksan junaan. Toni ja Mike kiertelivät odotellessaan kaupungilla ja puoli kahdeksan aikoihin he istuivatkin junan pehmeillä penkeillä. Toni yritti nukkua vähän, koska matka kestäisi kymmenen tuntia. Mikekin yritti nukkua, mutta hänen päässään pyöri se mitäköhän Giovanni oli kertonut Tonille, koska tämä oli hämmästynyt niin paljon. Ihmeekseen Mike oli nukahtanut ja herännyt vasta junan saavuttua Goldenrod Cityyn. Toni kantoi omat kassinsa ulos ja Mike kantoi omansa. ”Eiköhän suunnisteta Pokécenterille?” Toni sanoi haukotellen. Kohennettuaan otteitaan kasseistaan he huikkasivat taksille, joka vei heidät centeriin. Toni meni tiskille vuokratakseen mökin, kun joku tönäisi häntä selkään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli siis pienoinen lisäys. Jos haluat perehtyä tarinaamme enemmän niin lue Entei88:n Vivin osa 20...
S'il vouz plaît!
Voit umbreon poista poistaa tän viestin laitoin tämän siksi että tuo yksi viesti näkyisi..