Minulla on sellainen teoria, että jos yksinäiseen elämääni astuisi uusi rakkaus, unelmieni prinssi, parantuisin vielä varmemmin kuin näin yksin. Rakkaudessa on ihmeellinen voima.
Onko kukaan teistä parantunut tällaisella 'luontaishoidolla'?
Onko kukaan teistä parantunut tällaisella 'luontaishoidolla'?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutt ajatus on niin kaunis että tekee mieli uskoa :-)
mutta kun syöpä alkoi oirelemaan niin prissi lähti ja etsi uuden prinssessa. Ei se tätä tautia olisi pystynyt parantamaan mutta mukavampi olisi ollut sairastaa kun olisi toinen ollut tukemassa. Ei olisi tarvinnut yksin tuijotella kattoon 7,5 kk. Mistä sellaisen prissin löytäisi, joka huolisi 52-vuotiaan naisen, jolla on 3 sentin harmaa sänki ja joka sairastuu 90-prosenttisesti uudestaan tähän samaan lymfoomaan ja vielä useita kertoa? Saduista varmaankin....
Tukkana se voi näyttää aika söpöltä. Ylähuulessa se hiukan haittaisi..
harmaa 3 cm sänki, ei ylähuulessa, onneksi....
unelmieni miehen ja hän oli syöpäpotilas.
nyt olen leski ja ensimmäinen yksinäinen joulu edessä.
ei se rakkauskaan riitä syöpä on paha todella paha.
puolestasi.
Ehkä se karsii kumppaniehdokkaista, kun joutuisi avaamaan sydämensä rakkaudelle ja sitten voi joutua haavoittumaan, jos rakastettu kuoleekin. Mutta varmaan sinun rakkautesi oli avuksi hänelle hänen sairaudessaan ja viimeisinä hetkinään?
Olit rohkea, kun rakastuit sairastavaan (jos hän oli sairas jo silloin kun tapasitte). Olen ylpeä sinusta!
Minä en kyllä usko kuolemaan. Uskon, että tämän lyhyen eksperimentin jälkeen täällä meidän maailmassamme me jatkamme jossain toisessa ulottuvuudessa. En usko, että olennainen minuutemme kuolee. Fyysinen keho vain hajoaa, ja auttaa uutta elämää kasvamaan hautausmaalla. Rakkaasi haudan lähellä kasvavassa puussa voi olla atomeja, jotka olivat aikaisemmin osa hänen ruumistaan. Hän itse on ehkä yhä luonasi. Luuletko niin?
ihminen kuolee,hän loppuu.
Minuus loppuu.Ei mitään muuta.Olen lukenut,että joku esimerkiksi sydämmen toiminnan loputtua on elvytetty takaisin elämään hän kertoo kuolemankokemuksen
mutta opiskeltuani ihmise aivotoimintaa,ymmärrän tälläiset ns.hallusinaatiot.
Kaikki tälläiset "näyt" johtuvat siitä,ettei aivot saa happea.
Ihan samanlaisia kokemuksia saavat myös esim.LSD:n käyttäjät.
kun ei minullakaan ole omakohtaista kokemusta. Kukin kuolee uskossaan, ja elää tavallaan. Jos minä olenkin oikeassa, ja tapaamme joskus kuoleman tuolla puolen, keskustellaan uudestaan:)
...häipyi kuitenkin Joulupäivänä näköpiiristä (mihin lie) ja Tapanina oli tarkoitus lähteä tervehtiumään lapsenlapsia. Ehkei sitten mennäkään ainakaan yhdessä, ehkä minä menen yksin, kun ei ole edes puhelimella tavoitettavissa. Että sellainen prinssi monen vuoden ajan. En tule äitinä/isoaitinä koskaan ymmärtämään sitä, että joku isä tai isän/isoisän korvike voi tuolla lailla hyljätä lapset, varsinkin joulunaikaan.
Joulunhan pitäsi olla hyvän tahdon juhla. So what syöpä tuli ja oli, lapsista/nuorista tulisi kuitenkin välittää tapahtui mitä tahansa ja vaikkei mummista vältittäisikään ja vaikka se mummi olisi syövän voittanutkin (ainakin toistaiseksi). Pitäisi seisoa sanojensa takana, tarkoitan, että jos väittää haluavansa viettää aikaa lasten kanssa, niin se pitäisi myös tehdä. Ikävää, että kaikki eivät pysty tekemään niinkuin on puhuttu ja suunniteltu. Syöpäläisen tässäkin pitää olla sovittelijana. Huh!
Hyvää Tapania vaan kaikille!
Olen monesti huomannut saman asian. Jos mies sairastuu, nainen hoitaa kodin ja sairaan, kestää ja sietää. Mutta jos se onkin nainen joka sairastuu niin läheskään kaikilla miehillä ei korvien väli kestä sitä. Kaikista irvokkain tapaus oli eräs joka luikki mökille piiloon kun vaimo kaikkein kipeimmin tarvitsi tukea ja turvaa. Sama mörökölli kehtasi vielä kuljeksia pitkin kaupunkia ja ruikuttaa kuinka HÄNELLÄ on niiiiin rankkaa. Voi h...tti että raivostutti kuunnella sitä luuseria. Sellaisia ne miehen köljökkäät vaan on. Sitä ollaan niin äijää niin äijää, mutta kun tulee tosi paikka eteen niin jo on löysät lahkeessa.
on Suomi pullollaan,kun muija sairastuu,äijät häipyy kapakkaan kerjäämään kavereilta sääliä itselleen ---- on niiin vaikeeta.
päinvastoin,esim,meikäläisen kohdalla.olenhan sentään mies,tai ainakin pidän itse......täähän meni taas ihan saivarteluks!NO kuhan nyt joutavallla jotain,taidan lähteee koiraa kusettamaan,se ei netissä onnistu!TÄH!