vain pieni kynttilä

olet
lämpöinen

tunnen sen

toivotettu: ...kotiisi, sydämeesi.
Kiitos.
LÄMPÖISTÄ JOULUA, JPNTAR.

onija kirjoitti:

olet
lämpöinen

tunnen sen

joulua, onija!

Runoon tosiaan sisältyy paljon tunnetta.
Tämä on siitä poikkeuksellinen runo etten niinkään tarkastele tunteita sanojen luomina illuusioina, tunteiden kuvina niin kuin runoissani usein on, vaan tosiaan kirjoitan ihmisenä ihmiselle, lukijalleni, henkilökohtaisella tasolla. Tässä runossa käytän sanoja jonkin ilmaisemisessa, en ainoastaan tarkastelun kohteena ja kuvana kuinka asioita yleisesti ottaen ilmaistaan, tai voitaisiin ilmaista! Vaikka runo ei rekvisiitaltaan (hautausmaa ja portilla tapahtuva kohtaaminen) ole faktinen, tunteen tasolla on; kirjoittamistilanteeseen sisältyi voimakas kokemuksellinen lataus, sisäinen tuntuma.

Hyvää joulua.

Mielenkiintoinen runo? Runontekijänä oon ehkä vähän outo lintu, koska käytän keskenään niin erilaisia tyylejä ja lähtökohtia että voi olla vaikea tietää millä mielellä mikäkin on kirjoitettu. Joskus esimerkiksi "rakastan sinua yön pudotessa päällemme" saattaa kuvata omakohtaista kokemusta - tai olla pelkkä lause, kirjainjono jota tarkastelen - tai se voi olla kirjallisuutta ja/tai tiedostamisen ilmiöitä kohtaan tuntemaani kiinnostukseen liittyvää verbaalia ja tajunnallista tutkimusta - kokeilu kuinka tietynlainen tunne voitaisiin ilmaista, tai minkälaista tunnetta jokin lause ehkä ilmentää ja/tai synnyttää jne. Erittäin tunteikkaita kuvia sisältävä runo saattaa siis olla kirjoitettu aivan ilman tunteita, vain mielenkiinnosta aihetta (tunteet ja niiden ilmeneminen sanallisessa informaatiossa) kohtaan, mutta joskus taas vähäeleiseen ja kuivahkoon tekstiin liittyy voimakkaita henkilökohtaisia (tai ainakin eläytyviä) tunteita, jotka eivät välttämättä näy tekstissä. Usein runoissa on vaihtelevina sekoituksina kaikkia edellä lueteltuja elementtejä, jopa grosteskeina ja äärimmilleen venytettyinä, ja joskus kuten nyt: kyseessä on hyvin yksinkertainen ja pelailematon teksti. Tämänkertainen runo syntyi vahvasta, herkästä tunnetilasta ja... miten sen nyt sanoisi... en osaa sanoa.

Aikaisempaan faktarunoon palaten...
Runon alku "hoipuimme baarista nojaten toistamme vasten" kuului ensinnä "hoipuimme tullibaarista nojaten toistamme vasten" koska kyseessä tosiaan on tuo legendaarinen puutalo linja-autoaseman vieressä. Sen paikallahan on nyt lääkäritalo - ja linja-autoaseman yhteyteen rakennettu uudempi baari sai puretun kuppilan mukaisesti nimekseen tullipub. Tullibaarin lisäksi kantapaikkani oli Rattaanpyörä. Sitten myös Pikapala. Jossain vaiheessa myös Wanha Kellari, johon sain ikuisen porttikiellon ainakin kaksi kertaa, kummallakin kerralla veräjä kumottiin muutaman kuukauden kuluttua, kun lupasin käyttäytyä kiltisti. Ravintoloista käytin useimmiten Sarkkaa, sekin varmasti tuttu paikka sinulle. Loppuaikoina kantapaikkani oli kahdeksannen osan Puubaari (1980-luvun loppupuolella). Rattaanpyörään sain portin kun annoin ystävälle muutaman valiumin ja hän tottumattomuuttaan meni vähän sekas niin että alkoi rähjätä Doorikselle (rattiksen omistaja, joka noihin aikoihin vielä usein viihtyi tiskin takana myymässä) ja nimitteli häntä kaupungin hassuimmaksi bändäriksi tai jotain siihen suuntaan. Puubaariin sain portin kun yritin puukottaa Hanttaa (joka asui siinä vieressä ja trokasi viinaa) mutta Hantta livahti karkuun takahuoneen kautta. Asia liittyy runossa kuvaamiini tapahtumiin sikäli että tämä "ensimmäinen suuri rakkauteni" läksi luotani Hantan luo, joka sitten mustasukkaisuudessaan yritti saada minut pysymään Puubaarista poissa. Tempaukseni jälkeen Hantan veli Tiksa lupasi päästää meikäläisestä ilmat pihalle, mutta Hantta otti välikohtauksesta syyt niskoilleen ja pyysi, että antavat mun olla rauhassa. Myöhemmin uskoon tultuani jopa ystävystyin Hantan kanssa, vähän ennen hänen kuolemaa. Muuten: Arjasta joka seurusteli Tiksan kans pitkään on just ilmestynyt kirja, nimeltä Käärmeen lumous. Kertoo Arjan (paremmin tunnettu nimellä Käärme-Arja) tarinan lapsuudesta sekoilujen kautta uskoontuloon ja tänä syksynä tapahtuneeseen avioitumiseen ja Israeliin muuttoon. Arja on hyvä ystäväni. Kirjan on kirjoittanu Helena Rinne, erään Riku Rinteen vaimo. Kirjassa vilahtelee porilaisille tuttuja hahmoja, joskin muutetuin nimin, esimerkiksi Tiksa on kirjassa Stigu.

minulla oli vain sänky
ei edes peittoa
(Valajankatu 4, kahdeksas osa)

minä hain exän luota peiton ja muita tavaroita
(Alahangantie, Pormestarinluoto)

lopulta löysin erään vanhemman naisen luota
(Pihlava)

- -

ELÄMÄ ON.
live on - no evil

Toivon sinulle Hyvää ja Rauhallista joulua, sekä onnellista vuotta 2008.

-parta

Kiitos ja kumarrus, mutta -
Ei ne mun tekstit aina järin kauniita ole.

On ollut oikein mukava tutustua sinuun, niin palstalla runohenkilönä kuin livenäkin. VIETTÄKÄÄ RAUHALLINEN JOULU JA HALIKAA. Se koski teidän talon kupeessa on niin MUST paikka, että ihan tässä jo ikävä... Täytyy joskus taas tulla harppomaan siitä kiviä myöten yli?

:)

Hienoa ettet ole pahasti piitannut muutamista ilkeyksistä palstalla. Kertoo paljon luonteestasi, kun et ole lähtenyt ilkeilemään ja solvailemaan takaisin...

Hyviä runoja edelleen vuodelle 2008!

Ja muistahan lepäilläkin välillä. Joskus on hyvä olla ihan vaan sanatta, kuunnella omaa sydäntään, katsella tähtien tuiketta...

Aika on lyhyt, ja viivymme vain hetken täällä. Lähimmäisen kohtaaminen on liian helppoa unohtaa ajatusten alle ja pohdiskeluihin lähimmäisen kohtaamisesta, runoihin lähimmäisen kohtaamisesta ym. Olkoon vuosi 2008 niin minulle kuin sinulle ja kaikille kirjoittajille mielenkiintoisten runojen, mutta erityisesti myös oikean kohtaamisen aikaa nähdäksemme jokaisen lähimmäisemme arvokkaana ja tärkeänä, silloin kun he vielä ovat.

* halauksin *

-parta

kauniista toivotuksestasi. Se taisi tulla sydämestä.
Lämmitti.

Niin...
> Hautausmailla ihmiset ovat usein niin hauraita, paljaita, herkkiä, enkelien siipien kosketuksille, niiden hipaisuille alttiita. <

Hautausmaa tarkoittaa runossa oikeaa hautausmaata, mutta on myös symboli.

Täällä on monenlaisia hautoja

Tavallaan umpeenluotuja
ja siltikin niin arpeutumattomia
hylkäämisten ja menetysten
raskaita taakkoja

Tukahdutettuja itkuja

> Siellä, rajan toisella puolenko ovat ne taivaalliset sotajoukot, enkelkuorot, poismenneet omaiset tulijoita vastassa? <

Tuo ei varmaan ole minulle kohdistettu kysymys, vaan pohdiskelua. Pohdiskelen minäkin. Näiden asioiden edessä on hyvä ottaa lakki päästä, niin sanotusti, koska puhumme asioista joissa moni seikka on kuin arvoitus, joka avautuu sitten joskus.

Uskallan kuitenkin sanoa vähän rohkeasti, kun totean, että ihminen ei muutu enkeliksi eikä tähdeksi, ei myöskään liiku rajan toiselta puolen tänne. Siitä olen aivan vakuuttunut. Silti raja on tosiaankin hiuksenhieno. Vaikka yhteydenpito ei ole mahdollista, yhteys on silti olemassa, ainakin jollain tasolla. Uskon että ne poisnukkuneet joiden välit olivat kunnossa Jumalan kanssa ovat vastassa niitä poisnukkuvia joiden välit ovat kunnossa Jumalan kanssa. Henkilökohtainen näkemykseni ja kokemukseni on, että ihminen voi saada välinsä Jumalan kanssa kuntoon vain Jeesuksessa, jossa ainoassa on anteeksiantamus ja sovitus.

Mutta näkemyksestäni huolimatta (ja osittain juuri sen vuoksi) koen että jokainen lähimmäinen on äärettömän kallisarvoinen ja tärkeä. Luulenpa että juuri Jeesus ja Hänen läsnäolo on opettanut minua rakastamaan ja hyväksymään ihmiset siihen katsomatta, uskovatko he niinkuin minä uskon vai aivan eri tavoin.

JOKAINEN lähimmäinen on
suuri lahja.

Siunattua joulun aikaa! Halauksin

-parta



Aikaisemmasta runosta:


pidän siitä

menneisyyteni ja kipujeni kohtaamisesta
suostua katsomaan silmiin
omia haavoja
myöntää ne ja olla sinut
itsensä kanssa

levätä vain hiljaa

rakastavan kaikkeuden hoidettavana
joulun hiljaisessa
sykkeessä
ja lempeässä valossa

hän ei jäänyt seimeen
vaan meni pidemmälle ja loppuun asti

kauniisti soi jouluyössä
hyvyyden ääni

jouluaattoa myös sinulle Padme ja herkkä halaus elämäsi vaiheisiin.

Olin ajatellut etten laita minkäänlaista runoa palstalle nyt joulun aikaan, mutta juuri kun olin päättänyt niin, hups. Runo syntyi melkeinpä tupsahti yks kaks, ja kuten olen tässä todennut, siihen liittyi voimakas tunnelataus, jonkinlainen sisäinen kokemus. En sano että kokemus oli hengellinen, ehkä enemmänkin sielullinen ja sisälsi omaa eläytymistä, hivenen intuitiotakin, niin että - tosi kokemus, oli sitten hengellinen tai ei.

Runon viimeiset kappaleet...
Niin. Oli erittäin vahva tunne että olisin halunnu painaa jonkun kaipaavan rintaani vasten ja ystävänä lämpimästi halata ja koko sydämestäni toivottaa hänelle hyvää matkaa.
Kuka lieneekään...

Elämä on monitasoista. Ja jännittävää.

joulua Usva.
Runon syntymisestä vähän, vielä. Olin poistumassa tietokoneen luota kun yks kaks, runon alkuosa syntyi parissa minuutissa -

Suuren rakkautesi haudalle
sytytä pieni kynttilä

Mikään kynttilä ei olisi kyllin suuri ja kaunis,
siksi sytytä vain pieni, vaatimaton

Se muistuttaa kuinka pieniä ja hauraita
olemme ajan virrassa

Ja tuhannet sateenkaaret valo taittaa
hiljaa vierivästä kyyneleestä

Sitten tunne lähti keriytymään auki ja liikahteli sisälläni niin melko nopeasti syntyi nuo seuraavatkin kappaleet siihen, joitain sanamuotoja lopuksi vähän hioin.

Jos pari kolme itselle olennaiselta tuntuvaa kohtaa poimisin runosta, niin tuo siteeraamasi kohta kuuluisi niihin.

Muistelen katsettasi
ja tiedän
ettei meidän tarvitse tarrautua toisiimme kiinni
että näkisimme rakkauden sisään

Kiitos.

Rakkaudellista joulun aikaa!

-parta

äitiparta kirjoitti:

joulua Usva.
Runon syntymisestä vähän, vielä. Olin poistumassa tietokoneen luota kun yks kaks, runon alkuosa syntyi parissa minuutissa -

Suuren rakkautesi haudalle
sytytä pieni kynttilä

Mikään kynttilä ei olisi kyllin suuri ja kaunis,
siksi sytytä vain pieni, vaatimaton

Se muistuttaa kuinka pieniä ja hauraita
olemme ajan virrassa

Ja tuhannet sateenkaaret valo taittaa
hiljaa vierivästä kyyneleestä

Sitten tunne lähti keriytymään auki ja liikahteli sisälläni niin melko nopeasti syntyi nuo seuraavatkin kappaleet siihen, joitain sanamuotoja lopuksi vähän hioin.

Jos pari kolme itselle olennaiselta tuntuvaa kohtaa poimisin runosta, niin tuo siteeraamasi kohta kuuluisi niihin.

Muistelen katsettasi
ja tiedän
ettei meidän tarvitse tarrautua toisiimme kiinni
että näkisimme rakkauden sisään

Kiitos.

Rakkaudellista joulun aikaa!

-parta

"Jos pari kolme itselle olennaiselta tuntuvaa kohtaa poimisin runosta, niin tuo siteeraamasi kohta kuuluisi niihin. "

Uteliaisuuteni heräsi. Mitä ne muut kohdat ovat?

"Runon syntymisestä vähän, vielä. Olin poistumassa tietokoneen luota kun yks kaks, runon alkuosa syntyi parissa minuutissa"

Parhaat, aidoimmat runot syntyvätkin juuri niin, niitä ei synnytetä vaan ne valuvat suoraan sydämestä paperille. Tai tässä tapauksessa näytölle :)