Kuoleman hiljaisuus
Oli kuoleman hiljaista. Nojasin kyynärpäillä pöytään, joka oli musta ja katsoin ikkunasta ulos. Sää oli harmaa, kuten aina. Huoneeni ovi narahti ja käännyin. Äitini tuli huoneeseen. Hän toi uuden mekkoni. Se oli kaunis. Se oli valkoinen, yläosa oli korsettimainen ja alaosa leveni alaspäin ja se ylsi nilkkoihin. Hihat olivat puolipitkät.
Sovitin pukua, se istui hyvin. Äitini kiristi haalean harmaat nauhat takaa. Katsoin antiikkisesta, hopea reunaisesta, kuluneesta peilistä itseäni. Mekko oli ihana. Äitini sanoi, että se sopii silmiini.
"Sinulla on enkelin kasvot, hiuksesi ja ripsesi ovat valkoiset kuin lumi, silmäsi ovat mustat, kuin yö. Olet kaunis."
Päätin mennä kylälle näyttämään uutta pukuani. Avasin oven ja astuin ulos pääkadulle. Maa oli huurteessa, mutta minun ei ollut kylmä. Puissa ei ollut lehtiä. Oli aivan tyyntä, ei käynyt tuulen virettäkään. Siellä ei koskaan tuullut tai satanut. Aurinko ei paistanut, mikään ei muuttunut, kaikki oli aina samanlaista kesät talvet. Harmaata, mustaa, valkoista. Ihan kuin olisimme eläneet mustavalkoisessa maailmassa.
Olin kävellyt jo jonkun matkaa ja astuin kirjakauppaan. Pieni ovikello kilahti. Myyjä riensi luokseni ja kehui mekkoan:.
"Onpa uusi pukusi kaunis!". Kiitin ja katsoin erästä kirjaa. Sen kansikuva oli upea. Kelopuu kaivon vierellä, kuollut maa ja puun oksalla hirtetty tyttö.
Olen nähnyt tuon puun jossain, muistelin. Katsoin kuvan tyttö tarkemmin, se olin minä. Puu kuvasta, se oli.. kylämme aukiolta. Onko tämä joku enne?
Juoksin kirjakaupasta nopeasti ulos. En kuullut mitään, en tuntenut. Juoksin vain eteenpäin, kohti aukiota. Pysähdyin aukion laidalla, melkein koko kylä oli siellä. Puu oli kaivon vieressä. Näin äitini itkemässä. Halusin juosta hänen luo ja halata, mutta jokin esti minua. Katsoin pääkadulle päin ja kyynel vierähti kasvoilleni.. Hetkessä olinkin hirttoköydessä ja kuollut.
^siinä siis korjattu versio, kiitos kommenteista :)
Oli kuoleman hiljaista. Nojasin kyynärpäillä pöytään, joka oli musta ja katsoin ikkunasta ulos. Sää oli harmaa, kuten aina. Huoneeni ovi narahti ja käännyin. Äitini tuli huoneeseen. Hän toi uuden mekkoni. Se oli kaunis. Se oli valkoinen, yläosa oli korsettimainen ja alaosa leveni alaspäin ja se ylsi nilkkoihin. Hihat olivat puolipitkät.
Sovitin pukua, se istui hyvin. Äitini kiristi haalean harmaat nauhat takaa. Katsoin antiikkisesta, hopea reunaisesta, kuluneesta peilistä itseäni. Mekko oli ihana. Äitini sanoi, että se sopii silmiini.
"Sinulla on enkelin kasvot, hiuksesi ja ripsesi ovat valkoiset kuin lumi, silmäsi ovat mustat, kuin yö. Olet kaunis."
Päätin mennä kylälle näyttämään uutta pukuani. Avasin oven ja astuin ulos pääkadulle. Maa oli huurteessa, mutta minun ei ollut kylmä. Puissa ei ollut lehtiä. Oli aivan tyyntä, ei käynyt tuulen virettäkään. Siellä ei koskaan tuullut tai satanut. Aurinko ei paistanut, mikään ei muuttunut, kaikki oli aina samanlaista kesät talvet. Harmaata, mustaa, valkoista. Ihan kuin olisimme eläneet mustavalkoisessa maailmassa.
Olin kävellyt jo jonkun matkaa ja astuin kirjakauppaan. Pieni ovikello kilahti. Myyjä riensi luokseni ja kehui mekkoan:.
"Onpa uusi pukusi kaunis!". Kiitin ja katsoin erästä kirjaa. Sen kansikuva oli upea. Kelopuu kaivon vierellä, kuollut maa ja puun oksalla hirtetty tyttö.
Olen nähnyt tuon puun jossain, muistelin. Katsoin kuvan tyttö tarkemmin, se olin minä. Puu kuvasta, se oli.. kylämme aukiolta. Onko tämä joku enne?
Juoksin kirjakaupasta nopeasti ulos. En kuullut mitään, en tuntenut. Juoksin vain eteenpäin, kohti aukiota. Pysähdyin aukion laidalla, melkein koko kylä oli siellä. Puu oli kaivon vieressä. Näin äitini itkemässä. Halusin juosta hänen luo ja halata, mutta jokin esti minua. Katsoin pääkadulle päin ja kyynel vierähti kasvoilleni.. Hetkessä olinkin hirttoköydessä ja kuollut.
^siinä siis korjattu versio, kiitos kommenteista :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teksti oli jo huomattavasti parempaa kuin viimeksi. Imperfekti toimi tosiaan paremmin kuin preesens. Muutenkin tarina oli ylipäätään helpompaa ja mukavempaa luettavaa edelliseen verrattuna!
Eipä tässä nyt oikeastaan mitään moitittavaa. Jatka vain samaan malliin!
Aloitus oli vähintään OK. Jotain jännitystä siinä on.
Jatka toki (tälle osastolle).
Tuohan voi tuosta lähteä vaikka mihin suuntaan.
PASKAA!
PASKIAINEN!
PERSEESTÄ!
KUSIPÄÄ!
PASKA-AIVO!
PASKAPÄÄ!
KUSIAIVO!
MOTHERFUCKER!
Tykkäsin lukea, mutta tuo 'Kelopuu kaivon vierellä, kuollut maa ja puun oksalla hirtetty tyttö.' -kohta on jotenkin kliseinen kauhuleffakohtaus... Mutta oisin voinu lukea vielä pidemmällekin, kiinnostus heräsi
Niin, siis tämähän on kuultu ennenkin, ei siis ole mitään omaperäistä.
Kliseinen pökäle niin sisällöltään kuin lauserakenteeltaan. Onko tämä joku vitsi?
" Oli kuoleman hiljaista. Nojasin kyynärpäillä pöytään, joka oli musta ja katsoin ikkunasta ulos. Sää oli harmaa, kuten aina." Onko tämä kuvailua? Voiko joku todella kuvailla tällä tavalla? "Musta pöytä!" loistavasti kuvailtu... "Sää oli harmaa" entäs jos se olikin musta?
Myötähäpeäni ei mahdu edes äitini kattilaan, joka sattuu olemaan isompi kuin teidän äitienne kattilat yhteensä. Jos nuo jotkut todella pitivät tästä niin otan kyllä ansiokseni sen, että minulla on enemmän pokkaa lyödä vasaralla itseäni karvaisiin palleihini kuin kehua tätä.
Edgar Allan Poe oksentaa karvapalloja tästä hyvästä. PISTE.
Kirjoitat muuten ihan sujuvasti, mutta viljelet todellakin kliseitä ja toistoja liikaa. Selvästikin sinulla on sanan tajua, mutta itsestäänselvyyksien toistaminen vie pohjaa tekstiltä. Kuolemna hiljaista= ihan turhaa, hiljaista riittää. Sää oli harmaa= keksi tuore ilmaus ihan itse. Oli aivan tyyntä, ei käynyt tuulen virettäkään, turhaa toistao, jompikumpi ilmaus riittää, ja mielellään sekin tuoreemmassa, omaperäisemmässä muodossa.
Mutta pohjalta heijastuu kyky kirjoittaa, joten älä vain lannistu!
Minkä ikäinen olet?
Oletko poika vai tyttö?
Lahjoja sinulla on, joten muista, että lyttääjiä tylee riittämään.
SURKEA TEKELE!
Noin pitkä juttu, eikä yhtään panoa! Sinun pitää EHDOTTOMASTI laittaa kertomukseen mukaan äitisi kaaksi miesystävää, jotka nusssivat häntä yhtaikaa, toinen vaginaan, toinen peräaukkoon.
Sitten siinä pitää olla joku nuori poika, joka sinut nähdessään avaa sepaluksensa ja mitä näetkään: poitsulla on ISO molo, joka sojottaa kovana erektiossa. Tämän nähdessäsi mielesi valtaa penis-kaipuu ja otat kundilta suihin.
Siitä voit sitten jatkaa kohti uusia seksiseikkailuja!