Se on sit taas huomenna jouluaatto,itelläni ei yhtään fiilistä. Tuntuu turhalta juosta stressaantuneena kaupoissa ostamassa läheisille joululahjoja, jotta he tietäisivät että välitän heistä enkä ole unohtanut heitä. Jos en ostaisi, he ajattelisivat että olen unohtanut heidät. ..materialistista joulua.
Joulu on perhe juhla, ei ole kokonaista perhettä kenen kanssa sitä viettää. Yksinäinen fiilis.
Jouluna ollaan onnellisia?
..miksi en tunne olevani onnellinen, miksi en tunne kuuluvani johonkin.
Ehkä huomenna on joulufiilis..ehkä vähän enemmän kun nyt.
Pienenä joulu oli parasta aikaa. Oli mukavaa kun vanhemmat olivat iloisia&onnellisia yhdessä, ja se heijastui myös itseeni. Oli jännä odottaa joulupukkia, ja toivoin että saisin ne lahjat mitä olin toivonut. Jos en saanut niitä, olin pettynyt..mutta se pettymys unohtui nopeasti.
Joulupäivänä menin aina ulos leikkimään kaverin kanssa, sai viettää aikaa vapaasti.
Nyt ei ole kaveria/kavereita, kenen kanssa olla.
Tai uusivuosi.. Aloitetaan uusi paska vuosi, yksin..yksinäisyydessä. Vihaamalla itseäni, kun en saa aikaiseksi edes tutustua uuusiin ihmisiin. Vituttaa että pelkään sosiaalisia tilanteita, vituttaa kun muille se on niin helppoa mennä puhumaan muiden kanssa, keksiä puheenaiheita, olla omaitsensä. Pelkäämättä että saattaisi tulla torjutuksi.
Ihmissuhteeni ovet menneet alamäkeä varsinkin kesästä lähtien, nyt pelkkää paskaa.
En edes pysty pitämään poikaystävästi kiinni, hän on kyllästynyt minuun ja minun hiljaiseen seuraani. En osaa olla edes hänen kanssaan se kuka oikeasti olen.
Tätä menoa uusivuosi alkaa aivan yksin, pelkään menettäväni vielä hänetkin. Ja menetänkin.
Vihaan itseäni. vihaan, vihaan ja vihaan.
Että hyvää joulua vaan.
Joulu on perhe juhla, ei ole kokonaista perhettä kenen kanssa sitä viettää. Yksinäinen fiilis.
Jouluna ollaan onnellisia?
..miksi en tunne olevani onnellinen, miksi en tunne kuuluvani johonkin.
Ehkä huomenna on joulufiilis..ehkä vähän enemmän kun nyt.
Pienenä joulu oli parasta aikaa. Oli mukavaa kun vanhemmat olivat iloisia&onnellisia yhdessä, ja se heijastui myös itseeni. Oli jännä odottaa joulupukkia, ja toivoin että saisin ne lahjat mitä olin toivonut. Jos en saanut niitä, olin pettynyt..mutta se pettymys unohtui nopeasti.
Joulupäivänä menin aina ulos leikkimään kaverin kanssa, sai viettää aikaa vapaasti.
Nyt ei ole kaveria/kavereita, kenen kanssa olla.
Tai uusivuosi.. Aloitetaan uusi paska vuosi, yksin..yksinäisyydessä. Vihaamalla itseäni, kun en saa aikaiseksi edes tutustua uuusiin ihmisiin. Vituttaa että pelkään sosiaalisia tilanteita, vituttaa kun muille se on niin helppoa mennä puhumaan muiden kanssa, keksiä puheenaiheita, olla omaitsensä. Pelkäämättä että saattaisi tulla torjutuksi.
Ihmissuhteeni ovet menneet alamäkeä varsinkin kesästä lähtien, nyt pelkkää paskaa.
En edes pysty pitämään poikaystävästi kiinni, hän on kyllästynyt minuun ja minun hiljaiseen seuraani. En osaa olla edes hänen kanssaan se kuka oikeasti olen.
Tätä menoa uusivuosi alkaa aivan yksin, pelkään menettäväni vielä hänetkin. Ja menetänkin.
Vihaan itseäni. vihaan, vihaan ja vihaan.
Että hyvää joulua vaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on samat tuntemukset kun sulla, mutta sä olet saanut kirjoitettua ne asiat julki jotka itse pidän sisälläni. Itselläni on ero vaimostani menossa ON TÄÄ ELÄMÄ OIKEESTI PASKAA!
Hyvää Joulua kaikille toivottavasti siintä voi taas joskus nauttia oikeesti...
ostaa lahjoja jotta;he tietäisivät että välität
heistä,etkä ole unohtanut heitä?
Miten on itsesi laita?-muistavatko nämä lahjan
saajat,sinua,kun kerrot olevasi,niin yksinäinen.?
-Entä vanhempasi,elävätkö eronneet mitä heille
kuuluu?
Monta kertaa ihminen elämänsä jossain vaiheessa
huomaa tuon:materiaalisen joulun.IHMINEN on tärkein..Sinä itse olet tärkeä:Mieti mikä sinusta
itsestäsi tuntuu kivalle,hyvälle..
Tuon hyvän olon täytyy lähteä sinusta itsestäsi,
älä yritä missään nimessä miellyttää muita,jos
olosi on tyhjää ja kukkarosi kertoo olet muistanut
läheisiäsi...
En ole psykologi,mutta kaipaat mielestäni turvallisuutta,hyväksyntää että sinusta välitetään
kuin lapsena..
Lapsuus on huoletonta aikaa ja niinsen pitäisikin
että ne muistot kantaa ja antaa meille vielä
aikuisenakin voimaa jaksaa eteenpäin...
onko paikkakunnallasi MTT-Ryhmää yksinäisille?
SPR-ryhmää,Työväenopiston harraste piirejä?
Saa niistä ainakin juttukaveria.jos ei nyt ihan
sydänystäviä(minä käyn joissain näissä)voimistelu
uinti mikä hyvänsä on parempi kuin yksinäisyyden miettiminen.
itse odotin liki 3v,että joku ottaisi yhteyttä.
Mutta vanha sanonta:kuka sen kissan hännän nostaa
jollei kissa itse...
-Lähdin lenkille istahdin kirkon takapenkille
kun huomasin miten pinnallista tää maailman touhu
on tekopyhää teennåistä.Sieltä löysin etsimäni jo
liki 25v.sitten ja luonnosta.mitä sinulle sattui
kesällä kun tilanteesi muuttui?-Poikakaverit
ei mulle ainakaan tarjonnut turvallista olkapäätä
vaikeuksien tullen.vaan pötkivät pakoon..en ole
kelvannut heille omana itsenäni..
Olen 19v.Elänyt sinkun tavoin(1aik.lapsi=)
Sukulaisille tarjoan aattona Puuron torttu kahvit
Ehkäpä elämällä on tarjolla sinulle oma perhe ym.
Toivotaan näin...kokenut mummeli?
HEI!
Älä ihmeessä painu masennuksen suohon, sieltä on vaikea päästä ylös!
En minäkään ole psykologi, mutta älä vihaa itseäsi - olen vain jo elänyt suurimman osan elämääni ja kokemuksesta tiedän, että paremmat ajat ovat sinulla vielä edessäpäin.
Onneksi pyhät on pian ohi; en minäkään pyhistä tykää, vaikka mulla on mies, mutta hän on hiljainen ja mielellään omissa olissaan. Mutta hyvä niinkin!
Puhu poikaystäväsi kanssa avoimesti ajatuksistasi ja tyhjästä olostasi. Aina tulee uusia poikaystäviä, jos hänen kanssa ei suhde suju.
Ensi viikolla pääsen taas harrastuksiini, mikä on kivaa, muuten elämä olisi tylsää. Niin, että niitä kursseja kannattaa harrastaa.
Ei nyt muuta, hyvää loppiaista!