Hei kaikki kandit opiskelupaikkakuntaan katsomatta!
Mitä mieltä olette ensimmäisestä kliinisestä lukukaudesta? Itse voin sanoa sen että verrattuna prekliinisiin opintoihin, kaikki on ollut huomattavasti paremmin organisoitua ja käytännönläheisyys on tuonut opiskeluun huomattavasti enemmän mielekkyyttä.
Kaksi ensimmäistä vuotta kului täysin teoriaa opiskellen, toki mukana oli myös paljon käytännön harjoitustöitä. Suurin ongelma prekliinisissä opinnoissa täällä Oulussa on mielestäni se että potilaskontakteja ei ole niiden aikana ollenkaan. Myös dissektiot voisi järjestää kaikille kuten ykkösvuosikurssilaisten keskuudessa tehdäänkin possudissektioiden muodossa.
Kliiniseen potilastyöhön siirtyminen olisi huomattavasti helpompaa jos alla olisi jo kokemusta potilaan kohtaamisesta. Suuren teoriamäärän pänttäily ilman integraatiota käytäntöön on pitemmän päälle tylsää, eivätkä asiat jää mieleen ja sen myötä laajat kokonaisuudet hahmotu. Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen ihmiselimistön normaaliin toimintaan liittyen on prekliinisessä vaiheessa mielestäni olennaisen tärkeää.
Syksyn parasta antia ovat ehdottomasti olleet ryhmäopetukset, teemapäivät sekä poliklinikka- ja osasto-opetukset. Opetushenkilökunta on mukavaa ja asiansa osaavaa ja useimmilla kerroilla opetuksessa on ollut vahvasti integroituna todellinen potilastapaus. Itse tutkimista käytännössä olisi mielestäni voinut päästä harjoittelemaan enemmän. Myös teemapäivät (yht. 11), joissa useimmiten keskityttiin jonkin yleislääkärin työssä tärkeän asiakokonaisuuden käsittelyyn opiskelijoiden ja opettajien pitämin esityksin sekä rastikierroin ovat mielestäni erinomaisen hyvä opetusmuoto.
Syksyyn kuuluivat myös kirurgian osasto- ja poliklinikka- sekä anestesiologian osastopäivystyksen ja sisätautien poliklinikkapäivystyksen seuraaminen sekä intubaatioiden harjoittelu, joiden aikana näki ja koki paljon sairaalan arkipäivän rutiineihin liittyviä toimintoja ja sai vähän tuntumaa erilaisten toimenpiteiden suorittamiseen käytännössä. Käytännön harjoittelu painottui viikon mittaiselle osastoharjoittelujaksolle marraskuussa (toiset sisätaudeilla, toiset kirurgialla). Se, miten pääsi harjoittelemaan, riippui eniten osastosta, hoitajalakko sotki myös marraskuun kolmannella viikolla harjoittelussa olleen ykkösosan ja osin vielä meidän kakkososassakin olleiden harjoittelua.
Päivystysten ja osastoharjoittelun aikana olisi mielestäni ehkä voinut päästä vielä enemmän harjoittelemaan itse toimenpiteiden tekoa ja potilaiden tutkimista. Osastoharjoittelun aikana tutkimme kaikki kolme potilasta ja laadimme heistä tulotekstit.
Tenttejäkin syksyn aikana toki oli, useimmat niistä kuitenkin kahden tunnin mittaisia (vrt. prekliinisten 4 ja 5 tunnin tentit). Elinpatologia ja kirurgia olivat poikkeuksia tässä joukossa ollen 3 tunnin mittaisia. Patologia oli tenteistä ehdottomasti haastavin, kahdeksan kuvatehtävää 5 esseetä olivat 3 tunnille aika kova urakka.
Kevään lukujärjestys näyttäisi aika samantapaiselta, 11 teemapäivää, ryhmäopetuksia sisätaudeista, kirurgiasta, anestesiologiasta sekä radiologiasta on luvassa kuten myös kolme osastoharjoittelua (yhteensä vuoden aikana 4 joista 2 sisätaudeilla ja 2 kirurgialla), poliklinikkaopetuksia ja melko monta tenttiä (useimmat kahden tunnin). Aikataulu on keväällä kuitenkin sen verran väljä, että se antaa myös sopivasti aikaa töiden teolle sekä harrastuksille, tentteihin lukemiseen tulee myös varata tietenkin riittävästi aikaa.
Oppimateriaali laadukkaine suomenkielisine kirjoineen ansaitsee myös vuolaita kehuja, tosin jotkut kirjoista (esim. hematologian oppikirja Veritaudit) käsittelevät asioita erikoislääkäritasoisesti ja ovat siten melko raskasta ja aikaaviepää luettavaa. Kirurgian kirjasta pidin ehkä eniten, sisältö on jopa sellaista että maallikkokin voisi siitä jotain ymmärtää ja siten saada irti.
Kokonaisuutena voin syksyn perusteella sanoa sen, että valtaosa lääkärin ammatin vaatimista taidoista opitaan vasta neljänä (meillä Oulussa 3,5 v.) viimeisenä vuotena. Perustiedot anatomiasta, biokemiasta, fysiologiasta ja farmakologiasta kuten myös tavallisimmista tautia aiheuttavista mikrobeista ovat kuitenkin mielestäni tarpeen. Kahden vuoden prekliininen jakso opinnoissa on siten paikallaan. Edes kohtuullisesti prekliinisissä opinnoissa pärjänneille voin sanoa sen, että ei tarvitse olla huolissaan opinnoissa pärjäämisen ja etenemisen suhteen.
Mitä mieltä olette ensimmäisestä kliinisestä lukukaudesta? Itse voin sanoa sen että verrattuna prekliinisiin opintoihin, kaikki on ollut huomattavasti paremmin organisoitua ja käytännönläheisyys on tuonut opiskeluun huomattavasti enemmän mielekkyyttä.
Kaksi ensimmäistä vuotta kului täysin teoriaa opiskellen, toki mukana oli myös paljon käytännön harjoitustöitä. Suurin ongelma prekliinisissä opinnoissa täällä Oulussa on mielestäni se että potilaskontakteja ei ole niiden aikana ollenkaan. Myös dissektiot voisi järjestää kaikille kuten ykkösvuosikurssilaisten keskuudessa tehdäänkin possudissektioiden muodossa.
Kliiniseen potilastyöhön siirtyminen olisi huomattavasti helpompaa jos alla olisi jo kokemusta potilaan kohtaamisesta. Suuren teoriamäärän pänttäily ilman integraatiota käytäntöön on pitemmän päälle tylsää, eivätkä asiat jää mieleen ja sen myötä laajat kokonaisuudet hahmotu. Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen ihmiselimistön normaaliin toimintaan liittyen on prekliinisessä vaiheessa mielestäni olennaisen tärkeää.
Syksyn parasta antia ovat ehdottomasti olleet ryhmäopetukset, teemapäivät sekä poliklinikka- ja osasto-opetukset. Opetushenkilökunta on mukavaa ja asiansa osaavaa ja useimmilla kerroilla opetuksessa on ollut vahvasti integroituna todellinen potilastapaus. Itse tutkimista käytännössä olisi mielestäni voinut päästä harjoittelemaan enemmän. Myös teemapäivät (yht. 11), joissa useimmiten keskityttiin jonkin yleislääkärin työssä tärkeän asiakokonaisuuden käsittelyyn opiskelijoiden ja opettajien pitämin esityksin sekä rastikierroin ovat mielestäni erinomaisen hyvä opetusmuoto.
Syksyyn kuuluivat myös kirurgian osasto- ja poliklinikka- sekä anestesiologian osastopäivystyksen ja sisätautien poliklinikkapäivystyksen seuraaminen sekä intubaatioiden harjoittelu, joiden aikana näki ja koki paljon sairaalan arkipäivän rutiineihin liittyviä toimintoja ja sai vähän tuntumaa erilaisten toimenpiteiden suorittamiseen käytännössä. Käytännön harjoittelu painottui viikon mittaiselle osastoharjoittelujaksolle marraskuussa (toiset sisätaudeilla, toiset kirurgialla). Se, miten pääsi harjoittelemaan, riippui eniten osastosta, hoitajalakko sotki myös marraskuun kolmannella viikolla harjoittelussa olleen ykkösosan ja osin vielä meidän kakkososassakin olleiden harjoittelua.
Päivystysten ja osastoharjoittelun aikana olisi mielestäni ehkä voinut päästä vielä enemmän harjoittelemaan itse toimenpiteiden tekoa ja potilaiden tutkimista. Osastoharjoittelun aikana tutkimme kaikki kolme potilasta ja laadimme heistä tulotekstit.
Tenttejäkin syksyn aikana toki oli, useimmat niistä kuitenkin kahden tunnin mittaisia (vrt. prekliinisten 4 ja 5 tunnin tentit). Elinpatologia ja kirurgia olivat poikkeuksia tässä joukossa ollen 3 tunnin mittaisia. Patologia oli tenteistä ehdottomasti haastavin, kahdeksan kuvatehtävää 5 esseetä olivat 3 tunnille aika kova urakka.
Kevään lukujärjestys näyttäisi aika samantapaiselta, 11 teemapäivää, ryhmäopetuksia sisätaudeista, kirurgiasta, anestesiologiasta sekä radiologiasta on luvassa kuten myös kolme osastoharjoittelua (yhteensä vuoden aikana 4 joista 2 sisätaudeilla ja 2 kirurgialla), poliklinikkaopetuksia ja melko monta tenttiä (useimmat kahden tunnin). Aikataulu on keväällä kuitenkin sen verran väljä, että se antaa myös sopivasti aikaa töiden teolle sekä harrastuksille, tentteihin lukemiseen tulee myös varata tietenkin riittävästi aikaa.
Oppimateriaali laadukkaine suomenkielisine kirjoineen ansaitsee myös vuolaita kehuja, tosin jotkut kirjoista (esim. hematologian oppikirja Veritaudit) käsittelevät asioita erikoislääkäritasoisesti ja ovat siten melko raskasta ja aikaaviepää luettavaa. Kirurgian kirjasta pidin ehkä eniten, sisältö on jopa sellaista että maallikkokin voisi siitä jotain ymmärtää ja siten saada irti.
Kokonaisuutena voin syksyn perusteella sanoa sen, että valtaosa lääkärin ammatin vaatimista taidoista opitaan vasta neljänä (meillä Oulussa 3,5 v.) viimeisenä vuotena. Perustiedot anatomiasta, biokemiasta, fysiologiasta ja farmakologiasta kuten myös tavallisimmista tautia aiheuttavista mikrobeista ovat kuitenkin mielestäni tarpeen. Kahden vuoden prekliininen jakso opinnoissa on siten paikallaan. Edes kohtuullisesti prekliinisissä opinnoissa pärjänneille voin sanoa sen, että ei tarvitse olla huolissaan opinnoissa pärjäämisen ja etenemisen suhteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aikaa jäi myös syksyllä harrastuksille ja biletykselle aivan riittävästi.
Kiva kuulla, että viihdyt. Ikävä kyllä lääkisopinnot vaan vaatii ton teorian pänttäämisen ennenkuin pääsee käsiksi eläviin koe-ihmisiin. Jos et esim. tiedä mitään ja pyörit vaan siellä hoitajien ja potilaiden jaloissa ei se hyödytä ketään.
Saat ihan varmasti tarpeeksesi potilastyöstä sitten aikanaan ja kollegat ja hoitajat opettaa miten potilaiden kanssa toimitaan.
Jos haluat harjoittelua sairaalaelämästä kannattaa mennä vaikka osastoille kesäduuniin. Moni menee tutkimusavustajiksi labraan tms. joka ei sinänsä auta ammattiinoppimisessa yhtään. Sen sijaan siivoaminen sairaalassa antaa paljon enemmän kuin bakujen tiirailu.
Kiitos infosta kliiniseen vaiheeseen liittyen. Itsekin olen tuota pohdiskellut.
Asiasta kolmanteen. Kun viitsit noin hienon kirjoituksen kirjoittaa, niin riittäisikö motivaatiota jonkinlaiseen lääketieteen ylioppilaiden keskustelufoorumin ylläpitoon liittyen? Itse olen jo kauan aikaa haikaillut hyvän keskustelupalstan perään. Älyvuodon keskustelupalsta esimerkiksi keskittyy liikaa hakemiseen, eikä varsinaista ja kattavaa infoa opinnoista ja opetuksen epäkohdista koskaan saa mistään.
Usealla muulla yliopistoalalla löytyy tosi kattavat keskustelualueet netistä. Myös lääketieteilijöiden ainejärjestöillä on omat fooruminsa, mutta ne tuppaavat olevan liian hiljaisia.
Keskustelualueella voisivat olla edustettuna eri lääkiskaupungit, oppiaineet jne. Siten siis, että infoa saisi kattavasti ja voisi keskustella rakentavasti opiskeluelämään liittyvistä aiheista.
Jos motivaatiota riittää, niin ilmoitelkaa joku vaikkapa tällä palstalla.
...intoa keskustelupalstan ylläpitämiseen. Siten saataisiin aikaan kattava infopaketti lääketieteen opiskelusta. Se antaisi vastaukset useimpiin alalle pyrkivien ja siellä opiskelevien mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Keskustelupalstalla voisi myös keskustella mahdollisista opetuksen epäkohdista ja pohtia korjausehdotuksia niihin. Oikein lämmintä ja rauhallista joulua kaikille Suomi24:n keskustelupalstalla vieraileville.
Olen myös kaipaillut tuollaista avautumiskanavaa. Lääkärilehden foorumi on taas enemmän jo valmistuneille alan ammattilaisille suunnattu.
hyödyntää jo olemassaolevaa kanavaa eli juuri älyvuotoa? Lääketieteen keskustelijoita ei Suomen kokoisessa maassa kuitenkaan niin hirveästi ole että tuntuisi vähän turhalta jakaa heidät niin moneen eri paikkaan. Onhan älyvuodollakin opiskelijoille tarkoitetut alueet ja valmistuneillekin. Jos siellä olisi enemmän opiskelijoita kirjoittamassa (tai siellä olevat opiskelijat kirjoittelisivat enemmän) niin ei sekään foorumi enää olisi niin hakemiseen keskittynyt.
Itse olen vasta hakija mutta tuntuisi kyllä kivalta että sisäänpääsyn jälkeenkin voisi jatkaa samalla foorumilla kirjoittelua.
Vai ajattelitko siis sellaista palstaa johon hakijoilla ei olisikaan mitään asiaa?
En tiedä, onko muilla samoja käsityksiä, mutta tuntuu, että kaikista eniten tuolla kanavalla ärsytää mainonta ja se, että ei saa tulla lipsauttaneeksi mitään epäedullista tietystä valmennuskurssijärjestäjästä.
Tottakai myös hakijoiden tulee päästä alueelle, mutta ylläpidon on oltava sellaista, että tietoa pitkän tähtäimen lääkisopinnoista löytyy.
Älyvuoto on ihan kiva kavava, mutta painottuu liiaksi juuri lääkikseen hakemiseen. Siihen tarkoitukseen se lienee alussa tehty.