Miten olisi tällainen menetelmä teidän mielestänne:
Päätettyänne suunnilleen, mistä aiotte kirjoittaa, suunnittelette kirjan sillä tavalla, että siinä on tietty määrä surullisia kohtauksia, tietty määrä rakkautta ja/tai erotiikkaa, tietty määrä paikallista eksotiikkaa, tietty määrä jotain uutta ja hyödyllistä asiaa, hiukan filosofiaa, siihen mausteeksi tuoksuja, ääniä, fyysisiä tuntemuksia, maiseman tai ihmisten ulkomuodon kuvauksia. Ja sitten kaikki sellaiseen järjestykseen, että syntyy kiinnostava juoni ja hiukan jännitystä, joka sitten laukeaa loppupuolella. Ai niin, ja dialogeja täytyy olla jonkin verran, ja narratiivia samoin. Kielikuvien olisi hyvä olla itse kehiteltyjä. Ai niin, ja huumoria ei saa unohtaa, mutta sen olisi hyvä olla hillitynpuoleista, 'melkein hauskaa'.
Päätettyänne suunnilleen, mistä aiotte kirjoittaa, suunnittelette kirjan sillä tavalla, että siinä on tietty määrä surullisia kohtauksia, tietty määrä rakkautta ja/tai erotiikkaa, tietty määrä paikallista eksotiikkaa, tietty määrä jotain uutta ja hyödyllistä asiaa, hiukan filosofiaa, siihen mausteeksi tuoksuja, ääniä, fyysisiä tuntemuksia, maiseman tai ihmisten ulkomuodon kuvauksia. Ja sitten kaikki sellaiseen järjestykseen, että syntyy kiinnostava juoni ja hiukan jännitystä, joka sitten laukeaa loppupuolella. Ai niin, ja dialogeja täytyy olla jonkin verran, ja narratiivia samoin. Kielikuvien olisi hyvä olla itse kehiteltyjä. Ai niin, ja huumoria ei saa unohtaa, mutta sen olisi hyvä olla hillitynpuoleista, 'melkein hauskaa'.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan toimii varmaan. Toisaalta bestsellerikirjakin on vaan kieltä, eli kirjoittaa vaan sitten sitä, on vähän kuin lottovoiton saaminen, mahdollisia yhdistelmiä on aika paljon, eli valitse oikeat sanat jne.
En näe mitään järkeä lähteä kirjoittamaan mekaanisesti jotain "kohtauksia" kuin tv-sarjafilmissä. Siitä tulee vaan sellaista ruokamakkaraa koko tekstistä. Ihan kiva, mutta lol, ketä kiinnostaa tai jotain semmoista.
Odotan parempia ehdotuksia.
Voit olla oikeassa - tuo keino saattaisi tuottaa pakonomaisen tai tilkkutäkkimäisen tai laskelmoivan tuloksen. Olen lopulta potkaissut itseni aloittamaan ensimmäistä fiktioromaaniani, ja taito on vielä hakusessa. Tuo sillisalaattimenetelmä sopi hyvin pariin aikaisempaan kirjaani. Ne olivat asiaproosaa. Kaunokirjallisuus ja populaarifiktio (johon kai minunkin kirjani pyrkii) ehkä tarvitsee vapaammat kädet. Ehkä kirjan henkilöiden on annettava reagoida kirjan tapahtumiin ja kasvaa haluamaansa suuntaan. Ehkei sitä voi edeltä käsin päättää. Nyt vaan olisi tärkeintä saada kirjoitus alkuun. Ehkä tuo aloitukseni 'menetelmä' auttaa ravistelemaan kirjoituksen rytmiin mukaan.
luulisin, että ihan hyvä tapa aloittaa. Se antanee jonkunlaista itseluottamusta mitä tarvitaan pitkässä projektissa. Että ainekset on kohdallaan. Kokonaisuus tulee sitten jostain muusta. Eihän sitä kuitenkaan tietokone tee.
Nii'in!
Tuli tosta mieleeni tango joka tehtiin tietokoneella.
Siihen otettiin aineksia monen monista tangoista ja annettiin PC:n tehdä semmonen keskiverto.
Se kyllä toimi; kaikki oli kohdallaan, mutta ei sytyttänyt kummemmin ehkä ketään (enhän minä tietenkään kaikkien syttymisistä tiä).
Kyllä suunnitelmien tekeminen kannattaa, vaikkeivat ne lopullisen tekstin muotoon ehkä noin nippelitietoina tule, ovatpa kuitenkin pohjana josta ponnistaa kun teksti lakkaa kulkemasta jouhevasti.
Itse käytän tuollaista raakaversiointia tukena mielikuvitukselle. Ilman suunnitelmallisuutta, tekstistä tulee helposti veltto.
Tässä kohdassa tuli mieleeni kysyä, että mitkä Teidän mielestänne
suomalaisista bestsellereistä
ovat sellaisia kaunokirjoja, joista kaunokirjoittaja voisi ottaa opiksi?
Minulle ei nyt tähän äkkiä tule mieleeni kuin Westön Missä kuljimme kerran,
mutta täytyy myöntää, että luen melko vähän
suomalaisia kaunokirjoja, siis näitä korkeintaan pari vuotta vanhoja.
Nyt olen lukenut Hannu Väisäsen Vanikanpalat
ja lähes loppuun olen päässyt tässä Finlandiapalkitussa
Toiset kengät
ja oikeastaan nyt jo alkaa tuntua siltä, että tämä
Toiset kengät
on kyllä romaanikirjoittamisessakin opiskelemiseen innoittava opus, siis miten se
bestseller sitten kirjoitetaan. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni
kirjasta tässä vaiheessa, kun en ole sitä vielä ihan loppuun lukenut edes.
Omaelämäkertaa hienosti kirjoitettuna, josta Väisänen kertonut, että 40% faktaa ja 60% fiktiota.
Bestsellereitähän on niin moneen makuun. Useimmat bestsellerit minun mielestäni eivät kestä edes lukemista, aika usein lopetan parin sivun jälkeen koko opuksen. Kun ei vaan jaksa lukea kokonaan harppomatta.
Onko Teillä siis hyviä kirjoja mielessänne esimerkiksi kirjoittajille?
Ulkolaisista olen kirjoittamisen kannalta tykännyt Zadie Smith Kauneudesta, ja Anna Gavaldan kaikki kirjat, sitten tämä viimeisin Pérez-Reverten mikä se nyt nimeltään olikaan, Taistelumaalari. Hänen kirjoitustyylinsä on mielestäni kyllä huippua muissakin opuksissaan.
Sellaisiin tuotoksiin kun yltäisinkin minäkin omissa räpellyksissäni, siis nykyaikaa, mutta kuitenkin laaja mielenkiintoinen aikaa kestävä teksti.
mitään bestselleriä,viimeeksi tykkäsin Anja Snellmannin Safari Clubista, joka on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Samoin Pelon maantiede on loistava, vaikea sanoa kumpi on parempi. Mutta en ole innostunut lukemaan hänen viimeisimpiään, en tiedä miksi.
Niin, sanokaas se kenen kirjoja on kiva lukea? Itse olen vähän seksistisesti kiinnostunut lähinnä naiskirjailijoiden kirjoista, koska miehet kirjoittaa tylsästi aina näitä nuorten miesten kehityskertomuksia, plääh. Ja luin niitä hirveät määrät joskus aikoinaan.
Onko muuten kukaan lukenut Kata Kärkkäisen kirjoja? Tuli tuossa mieleen kun iltapäivälehtiä luin, että häntä ei kuulemma kelpuutettu johonkin kirjailijaliittoon vaikka on julkaissut 5 kirjaakin. Hassua.