kutuinfoa!! :)

Kotimaassa viljeltyjä perhoskirjoahvenia en ole
koskaan nähnyt myynnissä, onko joku muu?

Kala on suhteellisen helppo saada kutemaan, mutta
poikasten kasvatus onkin sitten toinen juttu.
Kalat kyllä kutevat puhtaassa vedessä erilaisilla
pH -arvoilla (ainakin pH 5-7,5) ja kovuuksilla
(mieluiten kuitenkin pehmeä vesi), mutta eri
lähteiden mukaan poikasten kuoriutuminen ja
kehitys eivät usein onnistu niillä vesiarvoilla
jotka kelpaavat emokaloille kutemiseen...lisäksi
poikasten ruokinta alkuaikoina vaatii tarkkuutta.

Perhoskirjoahven on myös usein huono
poikashoitaja, joten yleensä ensimmäiset
kutuyritykset epäonnistuvat siitäkin syystä.
Kalan herkkyyden takia jotain saattaa mennä
pieleen hoidossa (vesi, ruokinta, sairaudet)
kutuyritysten välillä, jolloin saatetaan menettää
hyvä kutupari.

Perhoskirjoahvenen viljelyssä riittää siis
ilmeisesti haastetta monelle harrastajalle. Ikävä
kyllä sitä ei juuri viljellä Suomessa,
toivottavasti joku kumoaa tämän väitteen
vastauksellaan.

Kaupasta saatavat kalat ovat hyvin usein
sairaita. Kalan herkkyyden takia piilevät
sairaudet puhkeavat päälle päin hyväkuntoisen
näköisissä kaloissa vasta siirtostressin vuoksi.
Kotimainen kanta olisi siis erittäin
tervetullutta.

hei Katja ja tässä omat kokemukseni perhoskirjoahventen poikasista.

Lauantaina laitoin kutuparin erilliseen, noin 60 litran altaaseen.
Tämä allas on ollut toiminnassa muutamia kuukausia ja kasvattelen siellä miljoonakaloja ja mitä milloinkin. Eli siis bakteerikanta on ja hiekkaa pohjalla ja pintakasveja. Huono, pikkuinen suodatin pyörittää vettä ja lämmitin, joten vedenlämpö noin 28 astetta.

Sunnuntaina poistin kutuparin. Kalat näyttivät olevan stressaantuneita ja pelokkailta. Mietin olisiko reviirikaloille ollut muutto uuteen altaaseen liikaa.

Maanantaina altaasta löytyi pienen pieniä, läpinäkyviä poikasia. Siis niin pieniä, ettei niitä meinannut oikein nähdäkään jollei todella silmiään siristellyt!

Olen aikaisemmin viljellyt korurihmakaloja, joten kokemusta pienistä sinteistä on. Oli selvää, että artemiaa kalat eivät voineet syödä niin pieninä, joten laitoin likoeläimet tulemaan.

Teen likoeläimet aina miten milloinkin, mutta nyt näin; laitoin altaaseen banaanin palan. Banaanin pala oli kooltaan sellainen, että kun leikkaa alle sentin kiekon banaanista ja puolittaa sen. Samalla pöyhin hiukan pohjaa saadakseni veteen kelluvaa massaa poikasten syötäväksi. (huomioi tässä, että suodatin on huono ja pienitehoinen eli ei putsaa vettä liian tehokkaasti).

Aamulla vesi oli mehevän harmaata ja silloin poistin banaanin. Iltaan mennessä vesi kirkastui jonkin verran ja silloin laitoin uuden banaanin altaaseen. Samalla vaihdoin vettä ämpärillisen. Likoeläimissä tavoitteeni on, että poikaset uivat koko ajan hiukan sumeassa vedessä, samalla on varottava ettei vesi myrkyty.

Pidin valot päällä koko ajan jotta poikaset näkevät syödä.

Samantien, maanantaina kun laitoin likoeläimet, niin laitoin artemiat tulemaan.

Tarjosin artemiaa heti tiistai-illasta alkaen ja nyt, lauantaina poikaset syövät artemiaa koko ajan ja näyttävät reippailta ja hyvinsyöneiltä.

Valot palavat edelleen koko ajan, koska poikaset ovat pieniä.Vaihdan joka päivä ämpärillisen vettä ja huuhtelen suodattinen patruunan koska ruokin aika voimakkaasti.

Katjan viesti oli aika vanha (11 vuotta), ja minun poikaseni kasvavat nyt vuonna 2012, mutta jos kokemuksistani on hyötyä jollekin muulle, niin hienoa!

Muutkin viljelleet; kertokaa minulle niksimme.