miten tästä helvetistä jo pääsisi pois.
Tällanen 18v tyttö kaipaisi ikuista unta, ei haluaisi herätä huomiseen.
v*tun hyvää joulua kaikille.
Tällanen 18v tyttö kaipaisi ikuista unta, ei haluaisi herätä huomiseen.
v*tun hyvää joulua kaikille.
Olisko kellään neuvoa
balihai
11687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että millainen se on?
Ja mikä siinä huomisessa on vikana..?
Joulusta en oikein välitä mutta äkkiähän
tämä jouluhössötys ohi menee,sitten taas
arki koittaa ja kaikki on niinkun ennenkin..
http://joulukalenteri.positiivarit.fi/24.html
Sinullekkin on syntynyt vapahtaja joka on Jeesus Kristus!
Joulu on monille tuskaista aikaa kun ei pääse millään mukaan tunnelmaan .Kirjoitustasi lukiessa tuli tosi hätä että näin juhlan aikana joka pitäis olla ilosanomaa niin koet ettet jaksa.
Minulla on neuvo että etsi valoon pimeydestä .Elä koskaan tee itsellesi pahaa jos et ole varma mitä ikuinen elämä tuo tullessaan ,täällä ajassa hetkinen ahdistus ei ole mitään verrattuna ikuisuuteen .En tahdo peloitella mutta varoittelen kuitenkin sillä itse olin juuris sinun ikäisenäsi samassa tilanteessa ,nyt vuosikymmeniä on kulunut ja olen kiitollinen jokaisesta elämäni päivästä .
Elämä on lahja ,mitä teet lahjallesi ,viskaatko pois ikuiseen kadotukseen?
Huomenna voi tuntua jo paremmalta ,muista sinua rakastetaan
Okei. Kelaappas taaksepäin, aikaa jolloin nauroit, elit sen kummempia miettimättä, nautit, uskoit itseesi ja että elämä kantaa. Semmoinen muisto varmasti löytyy, vaikka täytyisi kaivella sitten vähän kauempaa. No, sitten muistele hetkeä joka oli niin kuin nyt, v*tuttaa, millään mitään väliä, tuskaa.
Mitä yhteistä näillä on? Ne tulee, ne menee. Nyt on paha, mutta kokemuksesta tiedät että huominen voi olla jotain ihan muuta. Elämä virtaa ja muuttuu koko ajan, se ei kerta kaikkiaan pysy samana vaikka haluaisikin, ei pahana, ei hyvänä.
MUTTa, se ei tarkoita että elämä on täysin merkityksetöntä ja täyttä skeidaa, ei, koska tadaa sinulla on valta päättää miten kulloinkin tilannetta tulkitset ja merkitystäkin alkaa löytyä kun lakkaa ajattelemasta itseään. Tiedä, että kaikilla meillä on huonoja aikoja, nekin tyypit jotka näyttää aina hyvältä ja lujaa menee, se on vain pintaa. Joka muuta väittää valehtelee itselleen.
Sillä välin, kipu kasvattaa, koska se pakottaa kysymään niitä elämän suuria kysymyksiä. Paljastan nyt tässä myös että itsari ei ole vastaus.
ajan kanssa toi menee ohi. mitä jos näin alkuun kokeilisit luontaistuotteita tai lähtisit vaikka lenkille. tsemppiä!
äitini ei jatkais mun haukkumista & huutamista aina. Ahdistelee mun isääkin ja haukkuu sitä. Meille kahelle tulee pelkää paskaa niskaan AINA. Ja minkä takia? Me ei olla tehty mitään. Rouva itse petti ja häipyi kotoota ja nyt vihainen siitä että mä en ota yhteyttä. Ei onneksi asuta yhdessä mutta puhelimen välityksellä se saa jo paljon aikaan. En haluaisi olla missään yhteydessä, mutta veljeni takia yritän jaksaa. Se on kymmenen, ja äiti puhuu sille kans kaikkia niin aikuisten asioita että mä en kestä. Jos mulla olisi rahaa, mä ottaisin veljen ja karkaisin jonnekkin.
Äiti on pilannut mun viimeiset 5 vuotta jo. Nyt jouluna vaan kaikki kärjistyy, kun veli oli sen luona enkä halunnut jättää sitä yksin.
Miten oma äiti voi olla niin sairaan kamala? Enkä nyt puhu mistään "ää voikun se on hirvee vihaan sitä"- teinijutuista. Jos ymmärrätte. Mun äidissä on kaikki pielessä. En ole nähnyt siinä naisessa mitään hyvää moneen vuoteen ja pelkään että se pilaa mun veljeni elämän.
Liikuntaa harrasta 9krt viikossa et siitä ei oo pulaa.
Kyllä tää menee ohi, jos pääsisi äidistä eroon.
koulussa menee päin persettä, ei kavereita, ei motivaatiota. Syömishäiriötä pukkaa, ei voi keskittyä mihinkään kun rakkaaseen urheiluun. Eikä ketään kenelle voisi puhua. Koulussa en oo ollu pariin kuukauteen. Sieltä alettiin jo vähän aikaan sitten soitella. Isä todella rakas mulle, mutta en vaan voi avautua hänellekkään.
Vanhat kaverit ja muut läheiset luulevat kaiken olevan hyvin. Pitää vaan jaksaa esittää. "joo koulussa menee hyvin. joo oon saanu kavereita, jee!" En jaksa valittaa niille. Oon tottunut olemaan yksin. Tykkään tästä. En kykene itkemään vaikka haluaisin. Tosin eilen kyllä, koska äiti laukoi sellasia juttuja että vaan murruin.
Pelkään vaan kaikista eniten että miten veljeni jaksaa.
Empä nyt tiiä miksi tännekkin tulin valittamaan!
Mutta se riippuu ihan sinusta.
Älä pidä äitiisi mitään yhteyttä,
eikö se ole nyt jo ihan tarpeeksi pilannut sun elämääsi.
Vaihda puhelinnumerosi.
Sinä et ole vastuussa veljestäsi.
Isällä on siinä sama vastuu kuin äidilläsi.
Jos äitisi käytös on täysin vastuutonta niin silloin
jonkun ulkopuolisen tahon pitäisi siihen puuttua.
Ja tuota liikuntaa sinun voisi olla hyvä hieman
rajoittaa..muistaa ne lepopäivät joka viikko..
Onko äidilläsi päihdeongelma?
Jos ja kun elämäsi on noin vaikeata, neuvon sinua käväisemään sosiaalitoimistossa. Kerro - jos voit - perheenne tilanteesta, ja etenkin siitä pikkuveljestäsi heille. Lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus tarkistaa, mikä tilanne kodissanne on. Jos et halua käydä siellä paikan päällä, soita vaikka nimettömänä sosiaalityöntekijälle.
huono neuvo! sossuämmät pilaa kaiken! niihin ei voi luottaa. jos on lapsesta huolissaan ei todellakaan kannata mennä lastispaskavirkaomaisten luo. kokemusta on..
en ole vastuussa veljestäni. Mutta pelkään että äitini ns. "pilaa" hänet juttelemalla hänelle aikuisten juttuja. Olen itse saanut kuulla hänen puheitaan jo pienenä (kiroilua, isovanhempien ja isän tosi pahaa haukkumista, lisäksi hän esittää marttyyria "etkö halua olla kanssani, etkö rakasta minua enää! onko sinulle ihan sama jos olisin kuollut!" ). Hän ei ikinä välitä siitä että kuuleeko veljeni kun hän huutaa muille kurkku suorana. Olen sanonut isälle että hän hakisi yksinhuoltajuutta mutta toisaalta se pilaisi äitini elämän kokonaan, vaikka en hirveästi kyllä välittäisi jos pilaisikin.
Äidilläni ei ole päihdeongelmaa mutta mielenterveysongelmia on. En tiedä kuinka vakavia mutta kyllä hän jotain lääkkeitä syö ja käy joka viikko jonkun psykiatrin/psykologin luona. Käynyt siellä jo monia vuosia. Hänellä on myös todella epävakaa elämä taloudellisesti. Jos saa rahaa, se pitää heti käyttää. Laskut myöhässä yms.
Olen kanssa kuullut noista sossuista vähän ristiriitaisia juttuja niin en tiiä voiko niille sitten kunnolla puhua.
Oon tätä isänkin kanssa miettinyt jo kauan, mutta en keksi mitään ratkaisua. Jos äitini ei saa mua kiinni, se soittaa isälle ja haukkuu sen pystyyn että miksi se ei kerro mitä mulle kuuluu. Oon kieltänyt isää kertomasta mun asioita sille.
aikuinen teidän perheessä. Kurja juttu, eipä ole neuvoa. Tsemppiä sinulle, toivon että joskus valkenee.
Ehkä mun elämä jollain lailla oli samaa lapsena. Odotin vain, että kasvaisin aikuiseksi ja saisin päättää itse omista asioistani. Äidilläni oli myös mielenterveysongelma, oli ahdasmielistä uskonnollisuutta yms. Mua aivopestiin ja peloteltiin saatanalla ja helvetillä.
Nyt aikuisena olen onnellinen ja vapaa ihminen, ajoittain masentunut, mutta lapsuuteni vankilaan verrattuna tää ei oo mitään. Olen kuitenkin joutunut tekemään koko ikäni paljon työtä itseni kanssa, pysyäkseni koossa. Luulen että sinua odottaa sama tie.
Että tsemppiä! Olet todella ihana sisko, olispa mulla aikoinani ollut sellainen. Pidä huolta myös itsestäsi!