Luvatta tekijänoikeuksien alaista materiaalia lataavien määrä lasketaan maailmanlaajuisesti sadoissa miljoonissa ja määrä on todennäköisesti kasvamaan päin tulevaisuudessa, kunhan vähemmän kehittyneemmätkin alueet pääsevät yhä laajemmin tämän kielletyn hedelmän makuun. Monin paikoin onkin jo kuulunut kommentteja, että sota nettipiraatteja vastaan on turhaa, ja nyt pitäisi sopeutua aivan uudenlaiseen maailmaan. Mitä itse asiassa siis pitäisi tehdä?
Seuraavassa on omia ajatuksiani, joihin kuka tahansa saa ehdottaa parannusehdotuksia ja lisäyksiä.
Hyväksytään tosiasia, että internet on pakottanut määrittelemään uudelleen tekijänoikeusloukkauksen käsitteen. Esim. plagiaatiot, patenttirikkomukset, piraattitietokoneohjelmien käyttö yrityksissä tai tuotteiden laiton kopiointi ansaitsemistarkoituksessa voisivat olla edelleen rangaistavia, mutta toisten tuottaman kulttuurin jakaminen tai lataaminen ilmaiseksi ei. Yksittäisten ihmisten jahtaamisen sijasta nykyisessä kehityksessä voitaisiin nähdä suuri maailmanlaajuinen mahdollisuus, esimerkiksi eri kulttuurien välisten syvien ristiriitojen lieventämisen kannalta (vrt. Muhammed-pilakuvakiista...).
Lähdetään olettamuksesta, että kulttuuri on tärkeää jokaiselle ihmiselle ja siten myös valtioille. Perustetaan kansainvälinen kulttuuriyhteistyösäätiö (ICCO), johon kaikki halukkaat valtiot voivat liittyä. Perustetaan samalla ICCO:lle useampia alajärjestöjä, joista esimerkiksi yksi on tarkoitettu artisteille ja yksi tuottajille/tuotantoyhtiöille. Maailman suurimmat kulttuuriteollisuusmaat saisivat pysyvät paikat järjestön ylimmissä toimielimissä, ja muut, pienemmät jäsenmaat pääsisivät samoihin pöytiin kukin vuorollaan.
Kaikki jäsenmaat maksaisivat väkilukuun ja BKT:hen suhteutettua jäsenmaksua (voitaisiin esimerkiksi periä kansalaisilta kulttuuriverona), ja järjestöön liittyneet artistit sekä tuottajat maksaisivat hekin joilla rahoitetaan paitsi säätiön toiminta myös artistien ja tuottajien toimeentulo - progressiivisesti kunkin artistin suosion mukaan. Tämän ei todellakaan tarvitse enää tarkoittaa satojen miljoonien tuloja edes suurimmille elokuva- tai musiikkitähdille/tuottajille, koska jokainen varmasti tajuaa, että tuolle rahalle on tässä maailmassa parempaakin käyttöä. Taiteilijoille tulee silti maksaa kykyjä vastaava korvaus työstään. Lisäksi toki konsertti- ja oheistuotteensa artistit ja tuotantoyhtiöt saisivat itse järjestää ja pitää myös kaikki niistä saadut tulot. Näin myös supertähtikultti voisi säilyä hengissä niitä varten, jotka sellaista kaipaavat.
ICCO myös rahoittaisi tietyin rajoituksin erilaisia projekteja, mutta esimerkiksi kalleimpien elokuvien rahoitus, varsinkin markkinointiin liiittyvä, tulisi edelleen hankkia pääasiassa järjestön ulkopuolelta. Koska suosituimpienkin artistien ja tuottajien tulot olisivat uuden järjestelmän kautta aiempaa kohtuullisemmat, ja internetissä tuntemattomammatkin artistit pystyvät mainostamaan ja jakamaan materiaalia alhaisin kustannuksin, ei kenenkään ole järkeä enää käyttää markkinointiin ja tuotantoon satoja miljoonia dollareita. Tämä toivon mukaan tasoittaisi sekä "pienten" että "isojen" tekijöiden välistä mammuttimaista kuilua että hillitsisi pelkän amerikkalaisen massaviihteen ylivaltaa.
ICCO:n ensisijaisena toimintastrategiana ei olisi byrokraattisesti määritellä, mikä on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta kulttuuria vaan edistää monipuolisesti ja puolueettomasti eri kansojen välistä kulttuurientuntemusta, tarjota mahdollisuus myös kaikkein köyhimmille maille saada osansa kulttuurielämyksistä, lievittää eri kulttuurieturyhmien välisiä ristiriitoja sekä toimia kansainvälisenä keskustelufoorumina esim. sanan- ja ilmaisunvapauskiistoissa. Jopa autoritaarisesti hallittujen valtioiden voisi uskottavuutensa puolesta olla vaikea jättäytyä järjestön ulkopuolelle, ja taiteen vapautumisella tällaisilla alueilla saattaisi olla voimakas vaikutus yhteiskuntakehityksen kannalta.
Kuluttajille tämä kaikki merkitsisi uuden aikakauden alkua. Musiikki, elokuvat, kirjallisuus, pelit jne. olisivat kaikki saatavilla helposti, nopeasti ja ilmaiseksi (jo maksettua veroa sekä erilaisia ikärajoja lukuunottamatta). Tällä saattaisi hyvässä lykyssä olla merkittävät vaikutukset kansalaisten hyvinvoinnin ja psyykkisen kehityksen kannalta, mikä sitä kautta voisi heijastua myös kansantalouteen. Kulttuurista tulisi kirjaimellisesti "vapauden kanava", jossa luovat ideat saisivat virrata ihmiseltä toiselle vapaasti (tätähän yrityselämässäkin laajalti toivotaan).
Ja niinhän sen olisi aina pitänyt ollakin: ainoa todellinen tekijänoikeus on tämän maailmankaikkeuden luojalla, mikäli sellainen on olemassa. Jokainen taideteos heijastelee jotakin aikaisemmin koettua. Mielen mosaiikkia järjetellään yhä uudelleen ja uudelleen, eikä mitään uutta varsinaisesti synny...
Sellaista. Juuri nyt ei tule mieleen enempää, ja varmaan tässä on monta asiaa, joita en ole huomannut ottaa huomioon. Tiedostan kyllä, että tämä oli aika idealistinen näkemys. Ongelmatonta tällainen järjestely ei varmasti olisi. Mutta ideoita tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan, ja jostain pitää aloittaa...
Seuraavassa on omia ajatuksiani, joihin kuka tahansa saa ehdottaa parannusehdotuksia ja lisäyksiä.
Hyväksytään tosiasia, että internet on pakottanut määrittelemään uudelleen tekijänoikeusloukkauksen käsitteen. Esim. plagiaatiot, patenttirikkomukset, piraattitietokoneohjelmien käyttö yrityksissä tai tuotteiden laiton kopiointi ansaitsemistarkoituksessa voisivat olla edelleen rangaistavia, mutta toisten tuottaman kulttuurin jakaminen tai lataaminen ilmaiseksi ei. Yksittäisten ihmisten jahtaamisen sijasta nykyisessä kehityksessä voitaisiin nähdä suuri maailmanlaajuinen mahdollisuus, esimerkiksi eri kulttuurien välisten syvien ristiriitojen lieventämisen kannalta (vrt. Muhammed-pilakuvakiista...).
Lähdetään olettamuksesta, että kulttuuri on tärkeää jokaiselle ihmiselle ja siten myös valtioille. Perustetaan kansainvälinen kulttuuriyhteistyösäätiö (ICCO), johon kaikki halukkaat valtiot voivat liittyä. Perustetaan samalla ICCO:lle useampia alajärjestöjä, joista esimerkiksi yksi on tarkoitettu artisteille ja yksi tuottajille/tuotantoyhtiöille. Maailman suurimmat kulttuuriteollisuusmaat saisivat pysyvät paikat järjestön ylimmissä toimielimissä, ja muut, pienemmät jäsenmaat pääsisivät samoihin pöytiin kukin vuorollaan.
Kaikki jäsenmaat maksaisivat väkilukuun ja BKT:hen suhteutettua jäsenmaksua (voitaisiin esimerkiksi periä kansalaisilta kulttuuriverona), ja järjestöön liittyneet artistit sekä tuottajat maksaisivat hekin joilla rahoitetaan paitsi säätiön toiminta myös artistien ja tuottajien toimeentulo - progressiivisesti kunkin artistin suosion mukaan. Tämän ei todellakaan tarvitse enää tarkoittaa satojen miljoonien tuloja edes suurimmille elokuva- tai musiikkitähdille/tuottajille, koska jokainen varmasti tajuaa, että tuolle rahalle on tässä maailmassa parempaakin käyttöä. Taiteilijoille tulee silti maksaa kykyjä vastaava korvaus työstään. Lisäksi toki konsertti- ja oheistuotteensa artistit ja tuotantoyhtiöt saisivat itse järjestää ja pitää myös kaikki niistä saadut tulot. Näin myös supertähtikultti voisi säilyä hengissä niitä varten, jotka sellaista kaipaavat.
ICCO myös rahoittaisi tietyin rajoituksin erilaisia projekteja, mutta esimerkiksi kalleimpien elokuvien rahoitus, varsinkin markkinointiin liiittyvä, tulisi edelleen hankkia pääasiassa järjestön ulkopuolelta. Koska suosituimpienkin artistien ja tuottajien tulot olisivat uuden järjestelmän kautta aiempaa kohtuullisemmat, ja internetissä tuntemattomammatkin artistit pystyvät mainostamaan ja jakamaan materiaalia alhaisin kustannuksin, ei kenenkään ole järkeä enää käyttää markkinointiin ja tuotantoon satoja miljoonia dollareita. Tämä toivon mukaan tasoittaisi sekä "pienten" että "isojen" tekijöiden välistä mammuttimaista kuilua että hillitsisi pelkän amerikkalaisen massaviihteen ylivaltaa.
ICCO:n ensisijaisena toimintastrategiana ei olisi byrokraattisesti määritellä, mikä on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta kulttuuria vaan edistää monipuolisesti ja puolueettomasti eri kansojen välistä kulttuurientuntemusta, tarjota mahdollisuus myös kaikkein köyhimmille maille saada osansa kulttuurielämyksistä, lievittää eri kulttuurieturyhmien välisiä ristiriitoja sekä toimia kansainvälisenä keskustelufoorumina esim. sanan- ja ilmaisunvapauskiistoissa. Jopa autoritaarisesti hallittujen valtioiden voisi uskottavuutensa puolesta olla vaikea jättäytyä järjestön ulkopuolelle, ja taiteen vapautumisella tällaisilla alueilla saattaisi olla voimakas vaikutus yhteiskuntakehityksen kannalta.
Kuluttajille tämä kaikki merkitsisi uuden aikakauden alkua. Musiikki, elokuvat, kirjallisuus, pelit jne. olisivat kaikki saatavilla helposti, nopeasti ja ilmaiseksi (jo maksettua veroa sekä erilaisia ikärajoja lukuunottamatta). Tällä saattaisi hyvässä lykyssä olla merkittävät vaikutukset kansalaisten hyvinvoinnin ja psyykkisen kehityksen kannalta, mikä sitä kautta voisi heijastua myös kansantalouteen. Kulttuurista tulisi kirjaimellisesti "vapauden kanava", jossa luovat ideat saisivat virrata ihmiseltä toiselle vapaasti (tätähän yrityselämässäkin laajalti toivotaan).
Ja niinhän sen olisi aina pitänyt ollakin: ainoa todellinen tekijänoikeus on tämän maailmankaikkeuden luojalla, mikäli sellainen on olemassa. Jokainen taideteos heijastelee jotakin aikaisemmin koettua. Mielen mosaiikkia järjetellään yhä uudelleen ja uudelleen, eikä mitään uutta varsinaisesti synny...
Sellaista. Juuri nyt ei tule mieleen enempää, ja varmaan tässä on monta asiaa, joita en ole huomannut ottaa huomioon. Tiedostan kyllä, että tämä oli aika idealistinen näkemys. Ongelmatonta tällainen järjestely ei varmasti olisi. Mutta ideoita tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan, ja jostain pitää aloittaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuli vielä mieleen, että samalla voitaisiin pyrkiä myös edistämään täysin ei-kaupallisten artistien etuja - sellaistenkin, jotka eivät kuulu mihinkään järjestöihin. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi laajan kansainvälisen raadin tai nettiyhteisön avulla, joka nostaisi esiin mielenkiintoisia riippumattomia taiteilijoita. Tämä voisi kannustaa useampia ihmisiä kokeilemaan luovuuttaan, ilman että kaikkeen tarvitsee aina liittyä raha millään tavalla.
Tosin tällaisiahan on jo nyt aika paljon, esim. Jamendo. Mutta ideaa voitaisiin ehkä vielä kehittää eteenpäin.
vain kaksi vaihtoehtoa. Joko piratismi onnistutaan kitkemään pois tai piratismi räjähtää käsiin kaupallisen materiaalinen tuottaminen kuihtuu. Mutta tämä ei tule tapahtumaan ihan joten ei ole meidän ongelma.
vaikka 200€ vuosi/ saa imuttaa leffoja ja ämpäreitä niin paljon kun jaksaa, mutta vitut, eihän tuommoinen voi mennä läpi suomessa, tv-lupamaksu kyllä menee läpi, saapi katsella töllöstä niiden ohjelmien uusintojen uusintojen mainoksia!
Ja kenen maksettavaksi tuo 200 euroa tulisi? Jokaiselle internettiä käyttävälle?
Tässä on käsitykesni mukaan sama periaate:
http://img166.imageshack.us/img166/2192/39582rr3.jpg
"Hyväksytään tosiasia, että internet on pakottanut määrittelemään uudelleen tekijänoikeusloukkauksen käsitteen."
Koska tekijänoikeuslait on pääosin kehitetty nettiä edeltäneellä teollisen kopioinnin aikakaudella, asian voisi pikemminkin luonnehtia seuraavasti:
"Hyväksytään tosiasia, että tekijänoikeuksien laajentaminen yksityiseen nettiviestintään ja yksityiseen kopiointiin on ollut epäonnistunut hanke, ja tyydytään jatkossa säätelemään tekijänoikeuksilla vain kaupallisten toimijoiden harjoittamaa kopiointia ja jakelua, kuten tehtiin ennen netin aikakauttakin."
Näin saataisiin kertaheitolla poistettua valtava määrä 'rikollisuutta' sekä turvattua nettikäyttäjien yksityisyydensuoja kohtuullisella tavalla, kun tekijänoikeusjärjestöjen ei enää tarvitsisi enää kyttäillä sitä mitä yksityiset ihmiset tekevät netissä.