Varsinki näin jouluna yksin ollessani nousevat kaikki hölmöilyt ja tekemäni mokat mieleen haukkumaan. Olen oikeasti tehnyt elämässäni niin hirveitä ja hävettäviä mokia, mitä ei voi enään muuttaa ja ne vaivaa mieltä jatkuvasti.
Enkä tiedä miten osaisin antaa itselleni anteeksi ja unohtaa.
Ne syö miestä niin että ei mitään rajaa!
Nykyään tuntuukin että ainoa vaihtoehto on itsemurha jotta voisin jättää menneet.
En pyydä keneltäkään sympatiaa vaan ehkä vinkkejä miten osaisi lakata soimaamasta itseään ja jatkaa taas elämää.
Enkä tiedä miten osaisin antaa itselleni anteeksi ja unohtaa.
Ne syö miestä niin että ei mitään rajaa!
Nykyään tuntuukin että ainoa vaihtoehto on itsemurha jotta voisin jättää menneet.
En pyydä keneltäkään sympatiaa vaan ehkä vinkkejä miten osaisi lakata soimaamasta itseään ja jatkaa taas elämää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla sama juttu. Mokat ja nolot tilanteet kummittelee mielessä enkä pääse pakoon. Viimeaikoina onneksi vähän hellittänyt.
Ei siinä kai muu auta kuin yrittää saada itseään tajuamaan ettei niillä kaikilla hävettävillä tilanteilla ole loppujenlopuksi mitän väliä. Tiedän tunteen: "tottakai on väliä!! Ne oli helvetin hävettäviä tilanteita jotka ihmiset muistaa aina", huutaa ääni päässämme.
Vittu tietäisikin mitä sille voisi tehdä, niin tekisin sen.
olisi jos lopettaisit omaan napaan tähyilyn?
Tee enemmän töitä ja urheile.
Erityisesti suosittelen palkatonta vapaaehtoistyötä esim. köyhien vanhusten auttamiseksi tai jonkin luonnonsäätiön hyväksi.
Ja periksi ei saa antaa.
Ne asiat eivät ole todella niin tärkeitä
tai suuria kun ne itsestä nyt tuntuu.
Pitää vaan aktiivisesti unohtaa.
Se on mahdollista.
Jollain toisilla on tietysti helppoa kun ei
tarvitse painia tälläisten asioiden kanssa jne..
mutta mitä siitä..meidän täytyy nyt tulla toimeen
ainakin itsemme kanssa,se on vaan pakko.
nimeltään: Taikasanat- miksi antaisin anteeksi.
Tekijänä eräs suomalainen terapeutti Tuulikki ?,kysy kirjastosta.
Sun on elintärkeää päästä omasta syyllisyydentunteestasi eroon, armahtamalla itsesi tekemistäsi virheistä. Se onnistuu viisaan oppaan ohjeilla. Lue em. kirjanen.
Mieti muiden tekemiä mokia. Kuinka usein esimerkiksi itse ajattelet mitä ne muut ovat mokanneet. Kuinka usein kuvittelet muiden ajattelevan sinun mokiasi? Unohda omat virheesi ja keskity tulevaan. Mikään moka ei ole niin hirveä että sen takia kannattaisi edes harkita itsemurhaa.
Oon tehny jotain niin tyhmiä asioita että niistä ei pääse ikinä yli.
Tällä hetkellä ihan ok olo, mutta tekemisen puute ja loputon tylsyys mihin ei keksi loppua syö päätä: rupee ahdistamaan. Vaikka ok olo nyt, elämä tuntuu menevän päin persettä. En minä mitään ihmissuhteita osaa edes hankkiakaan, vaikka täällä perseessä missä asun olisikin joku.
Helvetinmoinen TEKEMISEN PUUTE on jatkuvasti eikä mitään tietoa mitä seuraavaksi..... Rupee yksinäisenä syrjäytyneenä paskana masentamaan ja ahdistamaan. Ei saa edes nukuttua kunnolla, väsyttää koko ajan. Ei auta liikunta ei ruokavalio. Kuntoilu nyt vähän nukuttaa paremmin, mutta siltikään ei saa kunnolla nukuttua.
Ihan ilman lääkkeitä nyt. Ssri lääkitys oli joskus puoli vuotta sitten. Auttoi tähän ujouteen, estyneisyyteen, tarkkaavaisuus häiriöön tms., ehkä myös vitutukseenkin. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kun alottaa uudestaan sen verran päin persettä tuntuu elämä menevän ei tätä selvänä kestä. Ei kyllä kiinnostaisi ne sivuvaikutukset yhtään. Joku orgasmi nyt helpottaa aina vitutusta, lääkityksellä sitäkään saa enää normaalisti.
Tuntuu usein että olis paras vaan tappaa ittensä. Luulis että esim. tuolla:
http://www.teraasekeskus.com/tuotteet/pistoolit/DesertEagle.wmv
vois aika kivuttomasti tappaa ittensä. Tilaisko sitten tuommosen. Kokeiltu on kyllä roikkua köysi kaulassa ja muovipussi päässä, mutta jotenkin tuntuu liian hankalalta mennä loppuun asti.
Aika epätoivoselta tuntuu usein elämä. On ihan varma siitä että tässä maailmassa ei minulla hyviä ihmissuhteita tule koskaan enää olemaan möhlänny koko elämän ja kaikki on menetetty köyhänä rahat loppuu mikään ei kiinnosta paska elämä parempi kuolla.
Näin muutama päivä sitten untakin: Alussa oli jotain seikkailua, ei siitä tarkemmin.. Sitten asiat meni päin persettä ja totesin että "joo vois tappaa ittensä" joku ämmä vastas siihen että "siitä vaan ihan vapaasti" ja anto mp5 aseen ja ammuin sillä sitten päähän, pimeni... Sitten heräsin. Että oli taas mukava uni. Tuntui niin todelta.
Ssri lääkityksellä näki vaikka minkälaisia painajaisia joka yö, sitten hereillä ei ollutkaan painajaista. Nyt näkyy painajaisia jo ilman lääkitystäkin selvinpäinkin.
Tuntuu että ihan perseestä asuakin tässä paskassa kämpässä ja kaupungissa, että pitää muuttaa äkkiä johonkin kauas pois, mutta mihin.
Minun ajatuksia. Huoh mitä paskaa.
mä tunnen tääysin samoin paitsi et ei auta mitkään masennus lääkkeet.. Tuntuu että vois helpottaa jos lähtis johonkin kauas pois ja kovin jo suunnittelenkin lähtöä, heti kun sossurahat tulee niin varaan matkan.