olin näillä sivuilla viimeksi keväällä ja kesällä ja täytyy sanoa, etten ole kirjoittanut mitään sen jälkeen. siis en tarinan tarinaa. en runon runoa. en edes yhtä halkaistua lausetta paperille. en ole lukenut kirjojakaan. kuinka monella muulla on tälläinen vaihe meneillään?
ehkä innostun kirjoittamaan lyhyen tarinan nyt kun olen takaisin tieni tänne löytänyt.
ehkä innostun kirjoittamaan lyhyen tarinan nyt kun olen takaisin tieni tänne löytänyt.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuumasta toimeen!!
hauska viesti :)
Moi, agentti. Sama tilanne. Tsekkaa Batlebys ja kumppanit, koko romaani on kirjoitettu kirjoittavien kirjoittamattomuudesta, eikä totuudesta pahemmin piitata. Tuli pukinkontissa, suosittelen. Ei tosin avaa lukkoja, mutta hällä väliä.
http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=165
ps. myös mun eka viesti sitten alkukevään
Mua on riivannut apatia. En tiedä miksi sinun pitäisi se saada tietää, mutta nytpä tiedät. Ehkä tämä kirja auttaa minua voittamaan apatiani, puhdistamaan sieluni ja katsomaan maailmaa uusin, välittävin silmin. Tällä hetkellä sieluni on turmeltunut, mitään luovaa tai muutakaan ei sieltä pysty tulemaan, sillä olen nähnyt puhdasta pahuutta:
http://www.youtube.com/watch?v=kHmvkRoEowc
Älä edes kysy.
Batlebys ja kumppanit vaikuttaa aidosti mielenkiintoiselta. Ehkä voisit suositella muitakin kirjoja. Olen näinä aikoina lukenut ainoastaan teologista filosofiaa. Kyllä. Mainitsin teologisen filosofian samassa viestissä, jossa annan linkin Chris Crockerin youtube sivustolle.
Minua se on ainakin jotenkin kummasti elähdyttänyt. Olen sen myötä käsittänyt latistaneeni itseni kuluneina kuukausina Sellaiseen tilaan, että olen nauttinut Sellaisten seurasta, joita häpeilemättä aiemmin halveksuin. Sitä voisi kutsua henkiseksi kasvuksi tai kypsymiseksi, ellei se tapahtuisi itseni kustannuksella. Kun sattuvat vielä olemaan omaa sukua, en tiedä miten selittäisin tämän regression kaltaisen romahduksen tilan, jossa olen menettänyt persoonani ja saanut tilalle jotain epämääräistä sosiaalista pääomaa, jolla ei ole mitään arvoa. Ei varmasti tarvitse edes mainita, että olen kirjoitellut muille Suomi24:n palstoille lukuisilla nimimerkeillä kinaavia viestejä, joissa en ole käyttänyt sivistyssanoja.
Tosin on ehätettävä toteamaan, että jätin huolimattomuudessani r-kirjaimen pois tekeleen nimestä. Hutiloinnin ja epäpätevyyden rikkaruohojen kitkijänä, koen olevani moralisti vailla moraalista selkärankaa. Tämä tosin oli odotettavissa kun tälle tielle ryhdyin.
Mitä tulee apatiaan ja kirjoittamiseen, olen saanut elää oman osani siitä kuluneina kuukausina. Sen sijaan että olisin luonut jotain tekstiä, hyvää tai huonoa, olen ollut tyystin kirjoittamatta, enkä ole lukenut yhtäkään kirjaa, en ainakaan yli puolen välin. Ennenkaikkea olen nautiskellut Dagssonin sarjakuvista keveinä annoksina; en nauttiakseni toisen ruokottomuudesta tai kokeillakseni sietokykyni rajoja, vaan puhtaasti sukulaissieluisuuden tuomasta inhottavasta tuttuuden tunteesta, joka ei lähde pois edes saippuan ja harjan kanssa, mikä ei tee ihailun ja kateuden tunteiden sekoittumisesta piirunkaan vertaa helpommin juotavaa lientä. Eli en siis saata suositella sinulle edes huonoja kirjoja.
ovat Colin Wilsonin 'The Craft of the Novel' ja Dorothea Branden ' Becoming a Writer'. Suosittelen lämpimästi. Klassikkoja.
"koen olevani moralisti vailla moraalista selkärankaa"
Tämä oli harvinaisen rehellisesti sanottu.
Dagssonia en ole lueskellut, mutta Cyaniside and Happiness sarjista olen lueskellut ja hihitellyt melkeinpä säälittävyyden rajoille.
Osallistuin erään teini nettisivun huonoin tarina kilpailuun ja hävisin senkin. Minua ei kelpuutettu, olin James Joyce, tavallisen ymmärryksen ulkopuolella. Okei, olen luuseri.
Ehkä pitäisi alkaa kirjoittamaan sarjakuvia. Piirroshenkilöni olisivat niin onnettomia ja onttoja, että lukeminen tekisi pahaa. Paitsi piirrokseni, ne olisivat mahtavia, ehkä voittaisivat palkintojakin. Ihmiset ostaisivat ja katselisivat sarjakuviani vain piirrosten takia, lukematta. Minusta tulisi jättimenestys, ihmisten lukutaito laskisi dramaattisesti. Ihmisistä tulisi tyhmempiä. Minua vastaan kapinoitaisiin, ehkä pyydettäisiin rumempia piirroksia ja enemmän sisältoä sarjikseen, enemmän laatua. En tietenkään suostuisi. Minua uhkailtaisiin, minä kapinoisin takaisin, sanoisin minulla on valtaa kirjoittaa mitä tahdon. Sitten he ehkä veisivät läppärini pois, uhkailisivat facebook tilini sulkemisella, lahjoisivat minua Jäitä Hattuun dvd:illä... antaisin periksi, menisin takaisin dvd luolaani ja luopuisin kaikesta luovuudesta.
Minusta olisi lohduttavaa lukea roskakirjoituksiasi erinäisissä lehdissä.
olen huomenna (oikeastaan tänään) lähdössä kirjaostoksille. Kirjoitan nämä ylös.
Oli reilu puoli vuotta sulkakynä levossa ja runosuoni tukossa - hyvä että nyt alkaa olla elpymisen merkkejä!
Sain läpi kaksi novellia ja nyt rustaan kolumnia alueen sanomalehteen.
Jospa se varsinainen urakkakin alkaisi luistaa jossakin välissä, siis se kirjahanke.
Kiva kuulla agentista ja WG:stä.
kiva kuulla, että nyt menee hyvin! toivottavasti meille muillekin kirjoittamattomille koittaa kirjoittamiskausi.
Aloin rustata ensimmäistä romaaniani tällä viikolla minäkin. Se jäi nyt kuitenkin syrjään, kun aloin tehdä inventaariota entisistä novelleistani. Niitä on sen verran paljon, että niistä voisi ehkä saada jonkunlaisen kokonaisuuden aikaan. Ja tarjota sitä joko lehdelle tai ihan yrittää kirjaksikin.
En ollut katsonut noita tekstejäni vuosiin. On aika useita pikku sketsejä, jotka muistuttavat hauskoista tapauksista, ja joista voisi kehitellä jotakin. Ja on useita lyhyitä tarinoita, joilla on alku ja loppu ja jotain sillä välilläkin.
Nyt alkaa se helpompi vaihe, materiaalin muokkaaminen. Ehkä tämä projekti sitten saa sen romaaninkin liikkeelle lopultakin. Jos en löydä julkaisijaa, niin kustannan itse. Tulostan ja sidon itse muutaman kappaleen tutuille, ja jo pitävät, laitan nettiin myyntiin. Ihan sellaisenakin tämä voi olla hedelmällinen projekti. Oma kirja olisi iso ilo!
voithan tehdä muutaman kirjan ihan itsellesi ja läheisillesi. Se olisi sitten jotain pysyvää. Muutama painos. Kuka tietää, kymmenien vuosien päästä tai jopa sadan vuoden päästä, sinun jo lähdettyä täältä, joku kirjoista päättyisi kirja-arvostelijan luokse ja kirjastasi tulisi vaikka mimmoinen klassikko, varsinkin kun niitä olisi vain muutama kappale.
"siirtolaiskynäilijän uskomaton helmi"
"alkuperäiset kirjat myytävissä Sotheby's huutokaupassa New Yorkissa"
ignoorata massiivisia kirjoitusvirheitä.
nuoremmille sukulaisille nätit kappaleet. Onpahan sitten heille eläkepäivien turvaksi kallisarvoinen kaupattava, jo kauan sitten kuolleen tätikullan ansiosta.
Mutta jos lupaatte, että ostatte ainakin yhden kappaleen kukin, lupaan ostaa teidän kirjojanne, kun ne tulevat myyntiin, jookos? Mitä huonommin kirjamme menevät kaupaksi, sen suurempi keräilyarvo sitten aikanaan. Tuo oli tosiaan oiva näkökulma asiaan! Kiitos!
arvo! Tämä oli hauska juttu, elikkä turha surra jos omakustanne ei mene kaupaksi! Oikeaa asennetta, tuli hyvä fiilis!