Kertoisitteko pätkän rakkaudesta.
Minä rakastin sinua, mutta minne pakenit?
Älä pakene,tule luokseni, rakasta minua.
Helli minua kätesi ympärilleni kietoen .
Kulje kanssani metsien syleilyyn,
nuku viereeni sammalvuoteeseen.
Anna rakkautemme hehkua sydänyöllä,
ja kun aamun sarastuksessa heräisimme
kukkisivat heleimmät rakkauden kukat
sammalvuoteemme pehmeyttä koristaen.
Jos minua rakastat, et rakasta yksin.
Minä rakastin sinua, mutta minne pakenit?
Älä pakene,tule luokseni, rakasta minua.
Helli minua kätesi ympärilleni kietoen .
Kulje kanssani metsien syleilyyn,
nuku viereeni sammalvuoteeseen.
Anna rakkautemme hehkua sydänyöllä,
ja kun aamun sarastuksessa heräisimme
kukkisivat heleimmät rakkauden kukat
sammalvuoteemme pehmeyttä koristaen.
Jos minua rakastat, et rakasta yksin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Runon kielellä kertoa voi tarinaa monta,
asiaa iloista, onnetonta
Jos runosuoni sinulla kutkuttaa,
niin annathan sen iloksemme pulputtaa
sain 1960-luvulla nämä ajatukset matkaevääksi, kun jouduin muuttamaan opiskeluni vuoksi paikkakuntaa. Pätkä rakkaudesta tämäkin.
Rakkaus
Rakkaus on kuin elämän perusajatus
ja seuraa sitä kehdosta hautaan ja haudan toiselle puolelle.
Rakkaus rakentaa, yhdistää, sovittaa ja sitoo yhteen kaikki, mihin koskee.
Ota pois rakkaus, niin maailma on oleva, millainen luullaan kuun olevan, hedelmätön erämaa.
Vetovoima on rakkauden tiedoton valta elottoman aineen yli, mutta se on pakkovalta, joka sitoo, mutta ei koskaan päästä. Rakkaus totuudessaan on itse vapaa ja kaikkea vapauttava. Älä usko tottumusta, älä velvollisuutta, käskyä, ihailua, intohimoa, älä usko selittämätöntä hypnoottista vaikutusta, joiden usein nähdään sitovan kaksi olentoa toisiinsa; usko ainoastaan sitä rakkautta, joka antaa vapaasti ja ottaa vapaasti.
Kukahan nämä sanat on kirjoittanut? Tuskin silloinen poikaystäni. Mitähän hänelle tänään kuuluu?
Runon tietä on helpompi kulkea
kuin elämän vaikeaa rataa
mielessään syliin sulkea
rakasta vaikk tuhatta tai sataa.
Kun toisen täällä kohtaamme
arjessa, elämässä
ja tunnemme et rakkaamme
on juuri löytymässä.
Ei kohtaakaan siin rakkaus
jos tuntee vain toinen sydän
mutta vastapuolen tuntemus
ei olekaan tunteen syvän.
Silti hyvä on joskus paeta
unelmain Satumaahan
salassa Onnea tuntea
yksinäinen - saahan.
Levätään nyt sammalvuoteella
vihreällä, pehmeällä
Runonmaassa kun saamma oleilla
paossa elämältä.
Näitä esityksiä varten on ihan oma erillinen paikkansa.
Lue ja kirjoita näitä juttuja osiossa "Kirjat & novellit" tai "Taide & kulttuuri"
Vain Ruuneperin runotko pitäisi poistaa, ei muita. Huomauttaja on raukkamainen nikkeilijä, joka ei uskalla tunnetulla nimimerkillään esiintyä.
Rakkauskirje
Kertoisitteko pätkän rakkaudesta.
Kirjoitukset tässä keskustelussa ovat mielestäni pysyneet tämän aiheen piirissä ainakin tähän saakka.
Miten oma viestisi liittyy tähän otsikkoon, jääköön itse kunkin oman arvostelukyvyn varaan.
uudeksi järjestysmieheksi?
ettei runojen muodossa saa kirjoittaa ja vastata
tähän otsikkoon, Rakkauskirje?
Vai tarkoitatko, ettei runoja saisi ollenkaan kirjoittaa Cafe 65 lla - Yli kuusvitosten omalla palstalla?
on selvä rakkauskirje luulisin jokaisen vähänkin älykkään tuon ymmärtävän. Kenelle se on osoitettu, se sitten ehkä arveluttaa......
Rakkauskirjepä hyvinkin!
Pyysit kertomaan toisiakin pätkän rakkaudesta ja vastauksiakin olet saanut.
Nimimerkki "Väärä paikka" kommentoi Ruuneperin "Runon tietä" seuraavasti:
***
Tämä on väärä paikka,
Näitä esityksiä varten on ihan oma erillinen paikkansa. Lue ja kirjoita näitä juttuja osiossa "Kirjat&Novellit" tai "Taide&kulttuuri"
***
Ihmettelen, ellei runoon saisi vastata runolla!
Varsinkin, kun on aiheena rakkaus.
Olenkohan tulkinnut asian väärin - jälleen kerran?
Täällähän on jokaiseen keskusteluun joku vastaaja jonka mielestä ei mikään toisen aloittama, tai aloitettuun keskusteluun vastaajan aihe tänne sovi. Ei välitetä heistä, kirjoitellaan omia juttujamme ja ne jotka kirjoittavat runoja annetaan heidän kirjoittaa niitä. Mikä sen mukavampaa luettavaa kun vaihto ehtoiset aiheet.
Eikö se voisi olla niin , kuten olen monen lukijan huomannut tekevän, jos aihe ei ole kiinnostava jättää silloin vain kommentoimatta?
aina se on jonkun mielestä väärin päin!
Olen samaa mieltä tässä asiassa kanssasi: Viisainta jättää kommentoimatta.
Olin hölmö, kun lankesin "Väärän paikan" rönsyilyyn taas kerran.
Se oli moka, anteeksi!
pyytelet anteeksi?
Syytä anteeksi pyytelyyn ei ole.
Ja minä tarkoitin noilla kommentoimatta jättäjillä noita montasataakin lukijaa joskus, joita olen jollain keskustelunavaajalla olleen. Ohi ovat menneet, pysähtymättä.
esitin pahoitteluni. Ja syystäkin!
Nythän ollaan pahan kerran eksymässä alkuperäisestä aiheesta "Kertoisitko pätkän rakkaudesta".
Millaista keskustelua muuten itse keskustelun aloittajana odotit? Junailehan meidät taas oikeille raiteille!
Kirjoittamisen iloa...:)
Selailin tuossa vanhoja valokuvia,ja myöskin kirjeitä ja postikortteja.
Sieltä löytyi kaksi hyvin vanhaa korttia,ja kyllä kirjeitä myös,minun entiseltä sulhaseltani,josta sittemmin tuli mieheni,mutta aidon rakkaudesta kertova kortti oli lähetetty tyttärelleni,kun hän oli 2 vuotias,joten siitä on nyt kulunut 40 vuotta,tämän kortin oli lähettänyt hänen mummonsa,tuolta kaukaa lapista,ei ole mummoa enää,mutta tämä kortti kertoi aidosta rakkaudesta,ja kortti on tallella yhä. Näitä entisen mieheni kirjeitä lueskelin myös mitä hän nuoruudessaan kirjoitti,kyllä ne vain muistot toivat mieleen,kun seurusteltiin,voi sitä rakkautta,yhä sitä ajattelee,mikä oikein meni pieleen,siitäkin ajasta on jo kulunut 45 vuotta,mutta kyllä ystäviä ollaan vieläkin hän vain asuu niin kaukana,ettei kovin usein nähdä,mutta noin ehkä kerran vuodessa.ystävyys on säilynyt.
tekemistä minun kysymykselläni ja Sinun postikortillssi on?
Nyt kyllä tuli väärin käsitys,en ole vastannut sinun kysymykseesi,eikö tämä otsikko ollut
RAKKAUSKIRJEET.
Ei ole minun vikani jos vastaukseni on asetettu sinun vastauksesi lähelle.
mutta itsehän vastaat sille jolle haluat!
Kyllä minä nyt luulen että huhuilet väärään puuhun,olen aina mielelläni lukenut sinun runojasi,ja vastaillutkin sinulle olen,mutta ihmettelen vain tuota sinun kysymystäsi,että mitä tekemistä on minun postikortillani sinun vastauksesi kanssa,luulin että tässä vastataan annettuun otsikkoon,joko kirjoittamalla tai sitten runon muodossa niinkuin sinä,se on kaunista.Anteeksi että kirjoitin.
Nimimerkistä "väärä paikka" en tiedä, tiedätkö sinä?
Minä en nyt ainakaan enää tiedä mikä paikka on oikea ja mikä väärä.nuhteita ainakin tuli.
on aivan OK. Kirjoitellaan ja rakastellaan ja vaikka kinataankin, eihän tämä ole kuin elämää.
lehtileikkeen, olen päivännyt sen 12.9.63 klo 21. Makasin sairaalassa, mieheni oli käynyt vierastunnilla ja tuonut kolme punaista ruusua.
Kun sitten illalla luin Suomen Kuvalehteä sängyssäni, osuivat silmäni Ruusurunoon, kirjoittanut Unto Kupiainen.
Kolme punaista ruusua
puhkesi puhumaan.
Mikä on ruusun tarkoitus,
kun varsi katkaistaan?
Sekö ihminen on onnellinen,
joka kukkakimpun saa,
vai sekö, joka sen lähettää,
kun vaisto pakottaa.
Miksi kaikkein rakkain on etäinen
kadun kulman takana jo
ja heti taas ihan lähellä
kuin oma olento.
Kuten ruusun terälehdessä
on puhdasta punainen,
niin puhtain puhtaus aina on
veren värinen.
Yli lensi lintu ja laulahti.
Se, salamielinen,
ei tiennyt laulunsa sisällystä
ja silti selitti sen.
Kolme punaista ruusua.
Miten vasta katkettuaan
voi kasvaa yhtenä hetkenä
enemmän kuin pensaassaan.
Jos vaistolla on tarkoitus,
ne toteuttivat sen.
Sen illan yksi ihminen
oli onnellinen.
Sorry vaan, runo oli pitkä, mutta kaikki tunteet tulivat vieläkin esille 40 vuoden takaa.
vanhassa postikortissa on säilyttänyt jo yli neljäkymmentä vuotta punaisen värinsä. Kortti on kulkenut milloin kirjanmerkkinä, milloin laatikon pohjalla, milloin on ollut vaarassa roskikseenkin joutua.
Kolme punaista ruusua kortissa kertovat omalla kielellään Uskosta, Toivosta ja Rakkaudesta. Ruusut ovat kukkaan puhkeamisen eri asteissa, yksi nupullaan. Kortti on "ensirakkaudeltani".
Minulla on ilo
kirjoittaa
sinulle, Ruusunnuppu.
Pian näen kaikki
terälehdet punaisina.
On kasvanut Ruusu.
Oletko sinä Ruusu?
Minä haluan olla muu,
mutta haluaisin
hengittää sen tuoksua.
Tuoksu on ihanaa, ihanaa!
Sinun on hoidettava Ruusua.
Mato voi sen tappaa.
On hoidettava...
Haluan nähdä sinut
punaisena kukkana
- Ruusuna.
Ihmeellistä! Tunteet nousevat vieläkin esiin kuin eilispäivä. Mutta sanotaanhan, että "Kauniit muistot eivät koskaan kuole eivätkä jätä yksin".
Maailma meidät sitten vieroitti toisistamme. Mutta kortti kertoo edelleen pienen pätkän rakkaudesta elämän poluilla.
Minun mielestäni jokainen säe ja sana ovat olleet antoisia ja mieleen tuoneet ihania muistoja läheltä ja kaukaa.Ei anneta epäolennaisuuksien lakastuttaa hienoja ja puhuttelevia runojen kukkia. Se paikka ei ole tärkein vaan improrisoinnin anti. Kiitokset kaikilla ja antakaa muistojen keltaisten lehtien ja runosuonten puhua.Odottelen innokkaana uutta tuotantoa teiltä..