Mikä ihme kun poika aloitti hiljattain päiväkodissa n.3vkoa sitten ja kun klo 15 haen pojan pois niin aivan pelkkää huutoa ja tappelua siihen asti kunnes menee nukkumaan..ei paljonkaan pysty nauttimaan pojan kans olemisesta kun mikään ei ole hyvä..poika on 1v9kk..onko muilla kokemuksia tämmöisistä ilta "askareista"?
JÄRKI MENEE!!
mammeli78
6832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
alle kolmevuotiaan paras hoitopaikka on oma koti.
Niin se on taas helppo neuvoa muita. Ei kaikilla ole siitä negatiivisia kokemuksia. Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että se menee kyllä ohi. Lapsilla kestää aina jonkun aikaa sopeutua uusiin kuvioihin.
pienet lapsetkin tarvitsevat virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Ei päiväkoti välttämättä mikään huono paikka ole. On varmasti myös perheitä, joissa olosuhteet ovat sellaiset, että päiväkoti suorastaan on parempi vaihtoehto kuin koti. se on valitettavaa, mutta totta.
Kyllä se ohi menee...on kokemusta aika paljonkin.Isommillakin lapsilla on samanlaista käytöstä.Lapsi ikäänkuin "kostaa" sen että on joutunut eroon äidistään.
Usein hoidossa ollaan kuin pienet enkelit mutta annas olla kun äiti ilmestyy hakemaan niin johan muuttuu käytös.
Se on lapselle aika kova stressin paikka tuollainen aluksi mutta kun hän huomaa että kyllä se äiti aina tulee hakemaan niin sopeutuu.
Tietysti on sellaisiakin lapsia jotka eivät hoitoon sopeudu kunnolla koskaan...luonnekysymys ....
ihan niinkään ole että paras paikka alle kolmivuotiaalle olis koti..mekin asumme maalla jossa ei lähellä ole muita lapsia niin senkin takia on tärkeää lapselle että saa olla muiden lasten kanssa!niin ja työ on myös semmoinen asia että pakottaa suorastaan viemään lapsen hoitoon..ehkäpä toi kiukkuilu sitten ohi menee aikanaan!
Kokeile ottaa lapsi syliisi oikein kunnolla, kun pääsette kotiin. Älä tee mitään muuta. Keskity vain lapseesi. Pidä tiukasti sylissäsi niin kauan, että lapsi rauhoittuu (vaikka väkisin). Tätä "sylihoitoa" olen itse käyttänyt, kun lapseni sai raivokohtauksia hoitopäivän jälkeen.
Kun lapsi on rauhoittunut voitte vielä keskustella päivän tapahtumista, jos vaikka joku asia poikaasi painaa.
Lopuksi todettakoon, että tämänkaltainen käytös kuuluu tuohon ikään ja se menee kyllä ohi melko nopeasti. Jaksamista ja kärsivällisyyttä sinulle !
Lapsi ei kykene (uskallaudu) osoittamaan tunteitaan vieraalle ihmiselle, vaan kiukuttelee sille, jonka tietää turvallisimmaksi. Päivän patouma purkautuu kotosalla. Kysymys ei kuitenkaan ole kostamisesta, vaan inhimillisestä epävarmuudesta ja pelostakin! Salli se siis hänelle, onhan hoitoonlähtö ollut suurin kriisi juuri lapselle itselleen. Asia kyllä helpottaa aikanaan, kunhan lapsi oppii uuteen elämänrytmiin. Ole luja, mutta hellä vanhempi ja näytä esimerkilläsi, että uudessa elämäntilanteessa kyllä pärjätään! Ja mitä tulee kommentteihin lapsen parhaasta hoitopaikasta, unohda ne. Joka perheen elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja olette varmaankin tehneet sopivimman päätöksen omassa tilanteessanne.