Hei
Olen aloittanut opiskelut yliopitossa tänä syksynä. Takana on kolme kevättä jo 300 tuntia valistautumista pääsykokeisiin. Nyt vihdoin sain opiskelupaikan, ja pääsykokeista sain vielä parhaat pisteet!
Minulle on tullut kauhea esiintymisjännitys. Kun pitää sanoa parikin sanaa tai esitellä itseni, alan täristä ja ääni alkaa väristä. Joudun nyt jättämään yhden seminaarin kesken, koska en voi kuvitellakaan pitäväni kevääksi tarkoitetun esitelmän.
Aina minua on hiukan jännittänyt, yläasteella ja lukiossa, mutta se ei ole koskaan estänyt minua pitämästä esityksiä. Enemminkin se on ollut positiivista jännitystä, joka laittaa näkemään vaivaa työn eteen. Jännitys ei ole ahdistanut (varsinkaan kuukausia etukäteen!) tai rajoittanut minua. Nyt siitä on kuitenkin tullut ongelma!
Olen muuten hyvin ulospäinsuuntautunut, enkä ollenkaan arka sosiaalisissa tilanteissa. Juttelen usein tuntemattomillekin ihmisille. Mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta ei siis ole kyse.
Tykkään hirveästi opiskella yliopistossa ja käysä luennoilla, jos ei siellä tarvitse puhua mitään. Tiedän, etten voi loputtomasti valita massaluentoja ja vältellä seminaareja ym. Siksi pelkäänkin, että joudun tämän takia lopettamaan koko opinnot. Vaikka motivaatiota ja innostusta muuten löytyisi.
Tammikuun alusta joudun ottamaan myös lainaa. Sekin ahdistaa, jos en sitten pystykään jatkamaan. Vanhempani ovat ostamassa minulle kannettavaa tietokonetta, mutta en voi sitäkään ottaa vastaan, ennen kuin olen varma, että pystyn tähän.
Kiitos jos joku jaksoi lukea, olisiko kellään neuvoja? Lääkitystä en olisi valmis aloittamaan.
Olen aloittanut opiskelut yliopitossa tänä syksynä. Takana on kolme kevättä jo 300 tuntia valistautumista pääsykokeisiin. Nyt vihdoin sain opiskelupaikan, ja pääsykokeista sain vielä parhaat pisteet!
Minulle on tullut kauhea esiintymisjännitys. Kun pitää sanoa parikin sanaa tai esitellä itseni, alan täristä ja ääni alkaa väristä. Joudun nyt jättämään yhden seminaarin kesken, koska en voi kuvitellakaan pitäväni kevääksi tarkoitetun esitelmän.
Aina minua on hiukan jännittänyt, yläasteella ja lukiossa, mutta se ei ole koskaan estänyt minua pitämästä esityksiä. Enemminkin se on ollut positiivista jännitystä, joka laittaa näkemään vaivaa työn eteen. Jännitys ei ole ahdistanut (varsinkaan kuukausia etukäteen!) tai rajoittanut minua. Nyt siitä on kuitenkin tullut ongelma!
Olen muuten hyvin ulospäinsuuntautunut, enkä ollenkaan arka sosiaalisissa tilanteissa. Juttelen usein tuntemattomillekin ihmisille. Mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta ei siis ole kyse.
Tykkään hirveästi opiskella yliopistossa ja käysä luennoilla, jos ei siellä tarvitse puhua mitään. Tiedän, etten voi loputtomasti valita massaluentoja ja vältellä seminaareja ym. Siksi pelkäänkin, että joudun tämän takia lopettamaan koko opinnot. Vaikka motivaatiota ja innostusta muuten löytyisi.
Tammikuun alusta joudun ottamaan myös lainaa. Sekin ahdistaa, jos en sitten pystykään jatkamaan. Vanhempani ovat ostamassa minulle kannettavaa tietokonetta, mutta en voi sitäkään ottaa vastaan, ennen kuin olen varma, että pystyn tähän.
Kiitos jos joku jaksoi lukea, olisiko kellään neuvoja? Lääkitystä en olisi valmis aloittamaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyvää asiaa liian helpolla kesken.Käy juttelemassa vaikka Tkn psykologin kanssa tilanteestasi.Olen muuten hyvin ulospäinsuuntautunut, enkä ollenkaan arka sosiaalisissa tilanteissa. Juttelen usein tuntemattomillekin ihmisille. Mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta ei siis ole kyse
Et ole ainoa, joka jännittää esiintymistä. Parhaiten siitä selviää kuitenkin valmistautumalla hyvin (sisältö) ja harjoittelemalla. Itse jännitän myös, silti olen selvinnyt jos jonkinlaisista tilanteista, joskin sydän pamppaillen. :)
Jos yliopistossasi on opintopsykologi, juttele hänen kanssaan. Suullisia viestintäopintoja varten voi olla oma jännittäjien ryhmä, jossa voit harjoitella esiintymistä myös muita opintojasi varten. Myös YTHS:n sivuilla löytyy vinkkejä:
http://www.yths.fi/netcomm/default.asp?strLAN=FI
Eikä se esiintyminen aina yliopiston opettajiltakaan suju niin kuin pitäisi:)
http://yliopistolainen.helsinki.fi/yol99_3/art2.htm
Ei kaikille sovi esiintyminen, miksi väkisin pitää vääntää. Voiko sopia että isoissa esitelmissä palautat vain paperiversiona opelle -ja muille voi antaa lyhennetyn paperi version jos tarvii ja kuuntelet muiden esityksen. Esiintymisessä voi sekin helpottaa että istuu ja kertoo lyhyen version ja palauttaa pidemmän opelle.
Jos on pakko sanoa tekosyy niin voit sanoa että yleensä ennen esiintymistä vaikka hartia ongelmia, ja että voit pyörtyä esityksessä... että jospa -ja tuo ylempi ehdotus esim. Eihän sen pitäisi olla opettajalle ongelma?
Ja jos haluat taas esiintyä, niin siihen on kai keskustelemalla apua saatavissa psykologi. Mutta ei kannata suurentaa ongelmaa, koska jotkut ihmiset ei vaan esiinny vaikka eivät mokaamistakaan pelkäisi. Ja mokia sattuu kaikille.
Mikä on toimintatapa siel koulussa yleensä jos ei esiinny?
Ja muilla kirjoittajilla oli ihan hyviä vihjeitä.
Tietysti on kiva hoitaa ongelma pois puhumalla jos haluaa. Niin ei jatkossa ole sitä enää. Mutta itse en aio elämässäni pitää puheita suurille yleisöille jatkossa (luulisin) ja toin muunkin näkökannan -ettei kannata ottaa asiasta liikaa paineita.
Yliopisto-opintoihin nyt vain kuuluu myös suullista esiintymistä, ei sille voi mitään. Paljon helpottaa omaa ahdinkoaan jo sillä, että keskustelee asiasta eri ihmisten kanssa. Opintopsykologin ja tuutorin lisäksi voi olla hyvä kertoa myös kulloisellekin vastuuopettajalle, oman harkinnan mukaan. Inhoa itse esiintymistä yli kaiken, mutta pakko on vain ollut hoitaa homma miten kuten.
Ensinnäkin, älä heitä tulevaisuuttasi hukkaan mokoman esiintymisjännityksen takia.... muuten kaduttaa myöhemmin.
Mieti ennenkuin menet esiintymään "Ei haittaa vaikka mokaan, tuskimpa kukaan on niin kovin kiinnostunut siitä.. saan jännittää, koska minua jännittää tämä tilanne ja annan siihen itselleni mahdollisuuden.."
Yms...
Mietit vaikka että se on VAAN mokoma seisominen edessä ja puhumista... elämässä on suurempiakin asioita ja vakavampia..
Tiedän ei ole helppoa, mutta itselleni auttaa tuollaiset konstit! :)
Puhuminen on vain viestintäkeino.... jotenka älä liikaa jännitä sitä...
Mitä itse mietit kun joku toinen on esiintymässä?
...Varmasti muut opiskelijat miettivät samanlaista sinusta. =) TSEMPPIÄ!